Sinäkin, Kalistaja, vaikutat kyllästyneen nykyiseen körttitouhuun. Kaipaat joko entistä tai jotain kokonaan uutta. Näinkö?
Mukavaa kun noin paljon kiinnostuitte. Kiitoksia huomiosta.
Etkö itse ole tyytymätön? Itsestäni suuresti vaikutti siltä. Kahdenvälinen keskustelu on toisinaan ja useimmiten tottakai asiallista käydä erikseen kahdenvälisenä. Että se tehdään näin läpinäkyvästi on syynsä, jotka puolestaan eivät kuulu ikävä kyllä teille jokaiselle, ettekä vakuutan, menetä mitään kuolematonta.
Mene ja sano vaikka perimmältään olisin jossain määrin kyllästynyt samaan kuin sinä siellä, vaikka alun perin saattaisi näyttää ettei nyt ainakaan. Toisinaan ulkoisten tunnusten riisuminen merkitsee kaikkeen kyllästymistä ja ehkä hylkäämistä. Toisinaan ainoastaan jonkinlaista ymmälläänoloa: Tämmöinen täällä, mitä minä tällä teen? Niinno ne juhlat, ja kun menen Valamoon varaan huivin matkaan vaikka niitä saa respasta lainaan. Itse usko kaiketi on sydämen asennetta, suhdetta Jumalaan, eikä yksinään vaan osana seurakuntaa. Suvut ja puvut ovat siinä toisarvoinen asia, pakanallinen piirre, kuten on liiallinen takertuminen suurten isien muistoon aina.
Sen huivin tajuan muttamutta.
Muistan keskustelun isä Arsenin, nykyisen Kuopion piispan kanssa. Hän on niitä hyvin harvoja, joilla on kanttia arvostella omaa kirkkoaan, ja vaatteista hän kerran kommentoi toivovansa, ettei jokaisen ortodoksiseen kirkkoon konvertoineen naisen olisi ilmeinen luulo feresin autuuttavasta vaikutuksesta —- että se kuuluu päälle, kun nyt ollaan ortodokseja. Ettäs näette.
Ehkä se oli vain tätä tympeyttä. Tai kyllästymistä vaarin serkun kummin naimaan, joka siis taatusti tuuppasi Lagusta vahingossa niin, että äijä putosi tällingeiltä kun väsäsivät naapurin navettaa sen palaneen tilalle.
Ja miksei kumpaakin saisi harrastaa, jos se kiinnostaa.
Mutta merkillistä meininkiä tuo, että pidetään tuommoista lukua vuohista ja lampaista. Sinulla näin körtit ja nyt puhut suorastaan rivoja. Että merkillistä meininki. Miten niin? Sinä siellä olet sekava kun puutut sinulle kuulumattomiin. Vai eikö niissä omissa ollut sittenkään kyllin?
Sehän on kuin sota- ajan mielialojen nuuskiminen, varsinkin kun sinun kuvittelisi muistavan paremmin, etten minä maininnut Paavoa, en Aku Rätyä enkä ainuttakaan Malmivaaraa kun tavattiin sinun tehdessäsi juttua eri sortin körttiläisistä. Ainut mainittu persoona oli Bonhoeffer, aawekörtti.
Eli aika outo outolinnuksi, ja etenkin sanomaan sinulle vastaan: Kyllä,
olen nähnyt ja seuraillut maailmaa syleilevää meininkiä ja tuskastunut semmoiseen mutta ah, en Herättäjäyhdistyksen menoissa.Meillä on maassamme laajasti ymmärretty sananvapaus, mutta kestääkö mies, jos sanotaan vastaan? Minulla ei ole niitä havaintoja jotka sinulla. Kunnioittaisimmeko kumpaakin kokemusta?
Mitä siihen pukuun tulee, niin siihen pätee, mitä kirjoitin. Muistatko mitä? Sen kantamisen arvollisuudesta tuli sanomista ennen kuin se oli valmiskaan, ja päätin että jos siihen vielä palataan, niin siirtyköön eteenpäin.