Meille oli jengissämme nuorena suurena huolena se, kuinka käy meidän jos teemme hyviä tekoja. Motiivi pelätä oli hyvin Lutherin kaltainen. Joku ehdotti, että käyttäisimme tervettä järkeä, huolehtisimme omasta sielustamme vähemmän ja toisen hyvinvoinnista enemmän. Sillä kuitti. Saattaa olla että se lahja, käytettävissä oleminen, otetaan pois, ja silloin ihminen menettää suuren osan ihan arkista iloa, elämän tyydyttävyyttä ja mielihyvää --- myös. Se on luvallista iloa! Nyt toivon sitä Sadettalle - paljon!
Tietty tämä tulee erityismuistellen Sadettaa nyt, sitä, että Jumala itse tarttuu häneen ja vie tarvitsevan luo, sillä kuitti.
MInulle opetti Joensuun kirkkoherra, Petri Karttunen näin: Ne hyvät teot, jotka toteutuvat kauttamme, ovat Kristuksen omia tekoja, jotka hän myös tunnistaa tuomiollakin. Sadetta istui täällä keskellä ihmettä ja ihmetteli...
Hän ei sitä kuin nähnyt, ja varmaan antaa anteeksi että tämän juorusin: Ei ihminen sitä ehkä itse näekään. Minä näin, ja sillai...
Kyllä siitä pidetään huoli ettemme me ylpisty. Jumala häntä siunatkoon!
Bonhoeffer halusi sammuttaa Helvetin --- vesipistoolilla. Olkoon nerokas ja viisas ja Canariksen kimpassa niin näinhän minä tämän. Hän kuoli levollisemmin murhattuna kuin murhaajana. Sielusta pidettiin huoli viimeiseen tappiin, kun se oli Kristuksen käsissä. "Me saamme erehtyä,. me saatamme erehtyä..."