05.11.2016
Pyhäinpäivä
Se on
Taivasten valtakunta tulee lähelle, se tulee, se on.
Se kehkeytyy esiin köyhyydessä, jota oppirakennelmat eivät vaateta; köyhyydessä jossa suuret sanat ja mahtavat lauseet ovat menettäneet merkityksensä; köyhyydessä, jossa rikkaudeksi riittää toisen ihmisen katse ja käden ojennus. Taivasten valtakunnan puistonpenkillä istuvat levähtämässä elämän uuvuttamat ihmiset ja sen linnunlaulu annetaan kuultavaksi masentuneille ja surun murtamille ihmisille.
Ne joita näännyttää viihteellisen elämän ja yksilöllisten nautintojen puuduttava ravinto ja jotka ikävöivät lähelle Jumalaa ja toisia ihmisiä, annetaan pääsylippu yhteiselle aterialle ja heidän rukouksiinsa vastataan. Ihmiset jotka torjuvat katkeruuden ja antavat anteeksi niille, jotka ovat loukanneet heitä ja hyökänneet heitä vastaan, saavat hyvyyden vaikutuksesta toisilta anteeksi omat virheensä ja pääsevät rauhaan itsesyytöksiltä. Lapsenomaisen ihmettelevät ja läpinäkyviksi hinkautuneet saavat nähdä ja kokea hyvyyden ja kauneuden hedelmiä ja Jumalan ihmeitä.
Mutta rauhantekijät ja kädenojentajat, ne jotka tekevät kaikkensa, ettei viha ja sota näännyttäisi ja repisi rikki maailman ihmisten sydämiä ja mieliä, saavat huokaista helpotuksesta, kun Jumalan rakkaus ja hyvyys voittaa tilaa pahuudelta. Ne taas, joita heidän uskonsa tähden pilkataan ja halveksitaan ja joille nauretaan, ovat jo onnellisesti perillä puiston korkeimmassa paikassa ja näkevät huipulta kauas.
Onko jossain tällaista? Voisiko olla?
Jumalalle kuolema ei ole raja. Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen kaikki rajat pyyhittiin pois. Taivasten valtakunta tuli todeksi. Se on tässä ja nyt ja se jatkuu ja täydellistyy koko ajan.
Kaija Pispa
Kirjoittaja on kirjailija Ylöjärveltä
