Yksi osa siemenistä lankesi hyvään maahan, jossa se teki satakertaisen hedelmän, sanoo Jeesus vielä. Hyvää maata ei Herra täältä löydä siinä mielessä, ettei olisi mitään työtä ja perkaamista ihmissydämessä. Hän tarkoittaa hyvällä maalla niitä sydämiä, joihin sana pääsee painumaan ja tehtäväänsä tekemään. Ja miten tunnetaan tuo hyvä maa? Onko sitä meissä vai ei? Sitä oli Herran opetuslapsissa, joille Hän tämän vertauksen selitti myöhemmin. Niiden sydämissä valmisti sana sellaista peltomaata, jossa se pääsi tekemään satakertaista hedelmää, hedelmää sellaista, jonka hyötyä me vielä tänäpäivänä nautimme, sillä heidän vaikutuksensa kautta on Herran sana levinnyt. Ja miten tämä hyvä maa heissä osoittautui? Hyvin yksinkertaisella tavalla. Kun he kuulivat Jeesusta, käsittivät he kohta sen, etteivät ymmärrä koko tätä sanaa. Heille tuli sanan edessä ensimmäisenä selväksi, että Jumalan valtakunta on salattu heiltä. He joutuivat umpitien eteen Herran puhuessa, ja tämä on jo paljon käsitetty. Kun me tänäpäivänä kuulemme samaa Herran sanaa, saman vertauksen, saammeko sen itseemme sopimaan? Käsitämmekö, mitä Herra siinä meille sanoo, pääseekö se meissä elämään? Onko ruvennut ryske kuulumaan rinnasta sen sanan alta? Onko se ruvennut särkemään synnin ja epäuskon juuria ja repimään niitä sydämestä pois? Voi, sillä mielelläkö olette istuneet ja istutte nyt, ettette käsitä tätä sanaa, ettette saa sitä eläväksi itsellenne? Onko painona mielessä, että kun aina ja aina täytyy jäädä ulkopuolelle Herran vaikutusta? Oi, se olisi hyvä sellaisen hyvän maan tuntomerkki! Tämän painon alla ihminen oppii sen tien, jonka nimi on Jeesus Kristus.
Vilhelmi Malmivaara