Aamuhartaus 14

[Pena]

Kun ihminen Jumalan kutsumusta tottelee, asettaa Jumala hänet palvelustyöhönsä. Ei ketään sellaista ihmistä Jumala pidä laiskana: Jumalan armo ei jätä meitä joutilaiksi. On aivan väärä käsitys kristillisyydestä, jos käsitetään sitä joutilaisuudeksi. Ja niin kumminkin usea tekee. Hän luulee Jumalan, saatuaan ihmisen haltuunsa, asettavan hänet valmiiseen herkkupöytään ja palvelevansa häntä siinä. Näiden luulojensa mukaan hän ahmii sitten herkkuja, kiihoittamalla sairaloisia tunteitansa, ja ihailee, kuinka autuaaksi hän nyt on tullut, kuinka hänellä nyt on korkea kunnia ja suuri Herra palvelijanansa. Eikä sellainen ihminen antaisi millään ajaa itseään noiden herkkujen äärestä pois. Hän menee omin lupinsa pöytään. ahmii sieltä suuhunsa parhaita paloja, eikä usko olevansa hengellinen rosvo. Se saa vääräoppisen nimen, joka häntä nautinnossaan häiritsee. - Näinkö sinäkin Jumalaa palvelet, että menet ruokapöytään kysymättä, milloin Herran aika olisi asettaa sinut aterioimaan, ja syöt sillä melellä aivan kuin olisivat nuo herkut sinua varten ja sinä täysin mahdollinen niitä nauttimaan?

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Aivan toinen on Jumalan kasvatustapa. Ken Hänen omansa todella on, saa työtä. Tämä työ on kuuliaisuutta Raamatulle, koko Jumalan sanalle. Tee se - - autuas olet sinä, jos sinä sen teet - sanoo Jeesus, ja Hän tahtoo todella, mitä sanoo. Työ, jota Jumala teettää, on itseemme nähden kyntötyötä, parannuksen ja uskon työtä, sekä muihin ihmisiin nähden kaitsemistyötä, rakkauden työtä. Tähän työhön on koko Jumalan sana velvoittamassa, ja siihen pestaa Jumalan kutsumus. Tee parannus - tehkää parannuksen soveliaita hedelmiä - usko Herran Jeesuksen päälle - rukoile, valvo, kilvoittele - rakasta lähimmäistäsi - jne. Aukaiskaa yksikin lehti Raamatusta, jossa ei Jumala tuollaiseen työhön velvoittaisi!

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Eikä tässä tule kysymykseen, voinko tehdä. Laiska puolustaa laiskuuttansa voimattomuudellaan eikä tee mitään. Kun Jumala antaa työtä, varustaa Hän myös työhön tarvittavat aseet ja työkalut, ja asia on niinkuin Paavali sanoo: Minä voin kaikki sen kautta joka minun väkeväksi tekee, se on Kristus. Huomatkaa, minä voin kaikki, mutta voima on Jumalan! Työ on sellaista, että siinä monet kerrat päivän pitkään uupuu. Sitä tehdessä tulee syntisestä tosisyntinen, mahdottomasta todella mahdoton ja kyvytön, mutta kun väsyy, niin Herra vahvistaa. Tulkaa minun tyköni te kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut, minä tahdon teitä virvoittaa - lausuu Kristus. Herra antaa lisää voimia Kristuksessa. lisää kestävyyttä työtä varten, vaan ei Hän työstä päästä. Ja työpäivää on koko tämä elämän aika. Lepopäivä tulee vasta sitten, kun päästään nauttimaan Jumalan kansan sabattilepoa ylhäällä taivaissa, Sinne saakka säätää Jumala joka ainoaa hetkeä varten työn.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Milloin on oma sydän milläkin lailla kynnettävänä ja kuokittavana. Milloin sieltä täytyy kovien murheiden käsissä kalliota porata ja särkeä, milloin vääntää sieltä kiviä pos, milloin kastella sydämensä peltomaata ja tehdä itkun työtä, jota David teki, kun kyynelet olivat ruokana ja juomana päivällä ja yöllä, milloin täytyy huutaa apua Jumalalta, milloin pyytää apua ja kysyä neuvoa toisilta työtovereilta; milloin maata polvillansa rukouksissa, niinkuin pellon raataja, kun tulee syviä juuria kaivettaviksi ja irtirevittäviksi; milloin täytyy olla syvällä epäilyksien suossa niinkuin ojamiehen ja tehdä uskon ja toivon työtä, ettei nääntyisi; milloin on sanan luudalla lakaistava rikkoja ja pyyhittävä pölyä niinkuin piian huoneista ym - Teettääkö Jumala sinulla tällaista työtä sisällisessä elämässä? Kun yhdestä työstä pääset, antaako yhä uutta? Jos niin on laita, pidä sielusi kärsivällisyydessä - ole aina yltäkylläinen Herran työssä, tietäen ettei työsi ole turha Herrassa. - Vai joko olet työstä päässyt? joko on kaikki valmiina. Voi toki, sinä menit luvattomalla ajalla ruokapöytään herkuttelemaan. Päivä tulee, joka osoittaa tämän todeksi, mutta parempi olisi että sen nyt uskoisit.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Entäs tuo suuri rakkauden työ, jota Jumala panee tekemään. Isä ja äiti, jokainen kasvattaja saa Herralta pienokaisia kaitseaksensa, opettaja lauman hoitaaksensa, jokainen Herran opetuslapsi saa ystäväinsä ja vihamiestensä asioista huolta pitääksensä. Ja tämä työ on niin tärkeää, että Herra sanoo: Mitä te teitte yhdelle näistä vähimmistä minun veljistäni, sen te teitte minulle. Tämän työn luonne on aivan samanlaista kuin edellisen. Ei ole ainoaakaan Herran äänelle kuuliaista isää tai äitiä, jolle ei Jumala tekisi tärkeäksi lastensa kasvattamista Jumalan valtakunnalle. Ei ole ainoaakaan Herrassa elävää perheenhaltijaa, joka ei tuntisi raskasta vastuunalaisuutta työstään, ei tietäisi että päälleen kaatuvat kaikki synnit, joita hänen kattonsa alla tehdään, ellei niitä vastusta. Ei ole ainoaakaan hengelliseen elämään herännyttä pappia, jonka ei Herran vaatimana täydy tehdä opetus-, rankaisu-, neuvo- ja nuhdetyötä ahkeralla sanan saarnalla ja viljelyllä seurakuntalaistensa keskuudessa sekä rukoustyötä Herran lauman hyväksi omassa kammarissansa. Ei ole yhtään elävää kristittyä, jota ei Herra velvoittaisi ystäviänsä tukemaan, että kestäisivät loppuun asti, sekä voittamaan vihollisiansakin Jumalan valtakunnalle. Ja niin kauan kuin yksikin lapsi on kasvatettava, yksikin ihminen vielä kääntymätön, kestää tätä työtä. Lepoa ei siitäkään tule ennenkuin matkan lopulla. Ja tästä kaitsijatyöstä tulevat aivan samat kokemukset eteen kuin Herran kyntäessä omaa sydäntä. Teettääkös Herra tätä työtä sinulla? Jos et tällaista tehtävää joka päivä kodissasi, seurakunnassasi ja ystäväpiirissäsi näe ja jos et työhön aina ja uudestaan ryhdy, niin sinä et vielä ole Herran palvelija.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Mitä Hän meistä sanoo? Millaista kylvömaata Hän löytää meistä, kuulijat? Hän sanoo osan siitä siemenestä, mitä hän kylvää, putoavan tielle. On ihmisiä, joiden sydän on niinkuin maantie, ja siihen Herra siementänsä kylvää. Maantiellä kulkevat matkamiehet edestakaisin; ne tallaavat sen kovaksi. Jokainen kylväjä tietää, ettei siinä siemen idä, vaan että hukkaan menee, mitä siihen kylvää. Tuollaisia matkamiehiä on ihmissydäntä tallaamassa sanankuulon alla. Niitä ovat väärät ajatukset, jotka kääntävät mielen pois sanasta, kaikellaiset lihalliset himot, jotka monta kertaa tekevät työtänsä sanaakin kuullessa, kulkien hänen sydämensä läpi. Niitä ovat hajamielisyys, joka saattaa monen väärissä ajatuksissa kirkon penkissä istumaan. Niitä ovat uni, joka usein sanankuulossa on kaikkein makeinta ihmiselle. Ja niitä on monia muita: sydämen turhamielisyys, itserakkaat ajatukset, jotka saavat sanan siirtymään aina toisiin eikä itseensä, ajattelemalla, että sietäisipä nyt tuonkin ottaa vaarin, kun sille puhutaan, tai kunpa nyt olisi se ja se kirkossa, niin kuulisi ym. Niitä ajatuksia tulee toinen toisensa jälkeen ja niin tallaantuu hedelmättömäksi siemen, jonka Herra kylvää.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Maantielle pudonneella siemenellä on sitäpaitsi toisiakin vaaroja estämässä itämistä: taivaan linnut. Hyvin ahkera kirkossakävijä ja sanankuulossa olija on perkele, helvetin lintu. Hän on ahkera sanankuulija ja ottaa vaarin, ettei hänen valtakunnallensa Jumalan sanan siemen vaurioita tekisi. Kun joku siemen putoaa, on hän kohta nokkimassa sen pois. Kuinka moni huomatessaan sanan tarkoittavan häntä, tuleekaan vähäksi aikaa lyödyksi ja ahdistuu kiinnittämään huomionsa sanaan; mutta ennen pitkää onkin jo kaikki vaikutus kateissa. Povessa on käynyt lintu, joka on nokkinut siemenen pois, ja sydän jää yhtä kovaksi ja hedelmättömäksi kuin ennenkin oli. - Tuollaista kylvömaata oli Herralla edessänsä silloin, sellaista nyt. Lienetkö sinä sitä?

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Toinen osa siemenestä, sanoo Jeesus, putosi kalliolle eli kiviperäiseen maahan. Se orasti ensin kauniisti, mutta ei päässyt juuriansa työntämään alaspäin, sillä sieltä vastasi kallio, joten siemenen oli mahdotonta menestyä; sen täytyi helteessä kuihtua ja lakastua. Oli ihmisiä Herran luona, joita sana liikutti. Ne ottivat sanan ilolla vastaan, kuten Hän sanoo, ajattelivat: "Tuo on erinomaista totuutta, tuo on kaunista, ihanaa kuulla". Se luultavasti pani heidät hetkeksi miettimään tilaansa. Moni tuli väkevästi vedetyksi Herraan, ja näytti siltä, että heihin jää sanasta pysyväistä osaa. Mutta sitten tulivatkin kiusaukset.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Monet kääntyvät Herraan päin, ja varsinkin, kun joku Herraa ikävöivä on vetämässä tielle, lähtevät sen kanssa ikäänkuin vasten tahtoansa liikkeelle, mutta hylkäävätkin pian sen, joka todella Herralle antautui, ja palaavat takaisin entiseen elämäänsä. Voi, kuinka monesta joutuukaan ajattelemaan: "Ehkä tuokin nyt antaa Herralle kunnian, koska sulaa kyyneliin Herran jaloissa ja näyttää siltä, että mielensä on murtunut ja tuntonsa jonkun verran auennut". Mutta ennenpitkää täytyy nähdä, että kaikki ne vaikutukset, mitkä Herra hänessä synnytti, ovatkin kellastuneet ja ettei Herran kylvämä siemen päässytkään juuriansa työntämään sydämen pohjaan.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Kolmas osa Herran kylvämästä siemenestä putosi orjantappurapeltoon. Tiedämmehän kaikki, minkälaista ohdake tai orjantappura on ja mitä ne pellossa saavat aikaan. Niistä on siellä erityinen vastus ja vaiva, ne voittavat siellä hyvän siemenen ja tukahuttavat sen. Peltoa täytyy kyntää syvään ja saada sieltä ylös ohdakkeen juuret, perkata ne pois kaikki, muuten ei kylvö menesty, Ihmissydän on ohdakkeiden turmelema maa. Niitä ovat, Jeesuksen sanojen mukaan tekstissämme*, tämän elämän huolet, rikkaus ja hekuma eli nautinto. Näitähän sydmemme onkin täynnä luonnollisessa tilassansa. Monellaiset huolet painavat aamusta iltaan, päivästä toiseen, ja ne tulevat sitä raskaammiksi, mitä pitemmän ajan ihminen niitä kantaa. Ne ovat tappavaa laatua: - maailman murhe tuottaa kuoleman hengelle. Lukemattomia ovat ne ihmiset, jotka ovat niiden alle nääntyneet.

Vilhelmi Malmivaara

Luuk. 8:4-15

[Pena]

Ja entäs tämän maailman tavara, rikastumisen himo? Sillähän on tavaton valta ihmiseen. Se tekee työtään liitossa noiden huolien kanssa. Ihminen luulee pääsevänsä huolista, jos saa paljon tavaraa. Lasku on vaarallinen, mutta rikkautta ahmii hän kuitenkin yhä enemmän ja enemmän eikä saa kylläänsä koskaan. Tämä elämä on myös tavallansa hekumaa, huvitusta ja iloa, varsinkin nuorisolle. On olevinaan hupaista, kun saa maailmassa pyöriä. Nuoret saavat muka kiroilla, koreilla ja mennä eteenpäin ajattelematta, mihin kohta kuuppaa. On olevinansa niin hupaista maailman ilo, vaikka sydän itkee sen ilon alla. Ja monella tavallahan tämä elämä hekumaa tarjoaa. Kuka meistä on kokonansa siitä irti? Me olemme täällä maailmassa ihmisten keskellä. Me joudumme mahdottomiksi maailmalle ja maailma meille, jos Jeesus meidät tavoittaa sanallansa. Tulemme toisenlaisiksi kuin muut. Maailmankatsomus muuttuu, puheet muuttuvat, käytös muuttuu, koko meno muuttuu aivan perinpohjin. Kun uudesti synnytään, tulee kaikki aivan uudeksi. Ja tuo uusi on sellaista, jolle maailma hankkii kärsimistä ja ylenkatsetta. Sentähden on niin vaikea rikkoa maailman mieltä.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Yksi osa siemenistä lankesi hyvään maahan, jossa se teki satakertaisen hedelmän, sanoo Jeesus vielä. Hyvää maata ei Herra täältä löydä siinä mielessä, ettei olisi mitään työtä ja perkaamista ihmissydämessä. Hän tarkoittaa hyvällä maalla niitä sydämiä, joihin sana pääsee painumaan ja tehtäväänsä tekemään. Ja miten tunnetaan tuo hyvä maa? Onko sitä meissä vai ei? Sitä oli Herran opetuslapsissa, joille Hän tämän vertauksen selitti myöhemmin. Niiden sydämissä valmisti sana sellaista peltomaata, jossa se pääsi tekemään satakertaista hedelmää, hedelmää sellaista, jonka hyötyä me vielä tänäpäivänä nautimme, sillä heidän vaikutuksensa kautta on Herran sana levinnyt. Ja miten tämä hyvä maa heissä osoittautui? Hyvin yksinkertaisella tavalla. Kun he kuulivat Jeesusta, käsittivät he kohta sen, etteivät ymmärrä koko tätä sanaa. Heille tuli sanan edessä ensimmäisenä selväksi, että Jumalan valtakunta on salattu heiltä. He joutuivat umpitien eteen Herran puhuessa, ja tämä on jo paljon käsitetty. Kun me tänäpäivänä kuulemme samaa Herran sanaa, saman vertauksen, saammeko sen itseemme sopimaan? Käsitämmekö, mitä Herra siinä meille sanoo, pääseekö se meissä elämään? Onko ruvennut ryske kuulumaan rinnasta sen sanan alta? Onko se ruvennut särkemään synnin ja epäuskon juuria ja repimään niitä sydämestä pois? Voi, sillä mielelläkö olette istuneet ja istutte nyt, ettette käsitä tätä sanaa, ettette saa sitä eläväksi itsellenne? Onko painona mielessä, että kun aina ja aina täytyy jäädä ulkopuolelle Herran vaikutusta? Oi, se olisi hyvä sellaisen hyvän maan tuntomerkki! Tämän painon alla ihminen oppii sen tien, jonka nimi on Jeesus Kristus.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Jeesus ennustaa luetussa evankeliumissa* opetuslapsilleen kärsimisensä. Omituisesti lisää evankelista: Eivät he mitään näistä ymmärtäneet, ja tämä puhe oli heiltä peitetty, etteivät he ymmärtäneet mitä sanottiin. Ymmärrämmekö me? Samaa suuntaa, jota Kristuksen, kulkee jokaisen Hänen seuraajansakin tie. Kun Herra kärsi meidän edestämme, niin hän jätti meille esikuvan, että meidän pitää hänen askeleitansa noudattaman. Apostoli sanoo: että siis Kristus lihassa meidän edestämme on kärsinyt, niin myös te varustakaa itseänne sillä mielellä. Ja vielä kuuluvat Vapahtajan suusta sanat: Joka tahtoo minun opetuslapseni olla, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Rikkaalle nuorukaiselle Hän sanoo: Tule ja seuraa minua ottaen risti. Ymmärrämmekö tuota? Kun käännymme katsomaan ihmiskuntaa, niin näyttää olevan ihmisiä kolmenlaisessa suhteessa siihen Herraan, joka ristin alla itse oli ja ristin alle seuraajiansa kutsuu.

Vilhelmi Malmvaara

* Luuk. 18:31-34

[Pena]

Jumalalle ei ole muuta kuin yksi tie elämään, se on Jeesus Kristus, joka sanoo: Ei kenkään tule Isän tykö, vaan minun kauttani. Kristuksella ei ole mitään sovintoa synnin ja epäuskon kanssa, vaan Hän on tullut niitten valtaa särkemään. Sitä varten Ihmisen Poika ilmestyi, että hän perkeleen työt särkisi. Häntä ei tunneta maailmassa. Sentähden on Hänen elämänsä täällä alinomaista kärsimiselämää, ja Hän sanoo opetuslapsillensa: Ei maailma teitä tunne, sillä ei se minuakaan tunne. Kun Hän tuli tyhjäksi tekemään perkeleen valtaa, joka synnillä hallitsee, niin on Hänellä tietysti sieltäkinpäin sota taisteltavana; käärmeelle jo sanottiin vaimon siemenestä: Sinä olet pistävä häntä kantapäähän; siis on Kristuksella, ei sovinto, vaan sota perkelettä, maailmaa ja meidän lihaamme vastaan. Ja noiden kolmen vihollisen tähden onkin elämänsä ollut kärsimisen kautta kunniaan tulemista; ja se on samanluontoista vielä tänäkin päivänä.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Jumalasta langenneelle ihmiselle on apu tarjona Herran Kristuksen kautta. Evankeliumin sana kaikuu kaikkialla; todistaen, että Herra tarjoo hukkuvalle auttavaa kättänsä. Tuo saarna todistaa siis ensinnä sen meistä, että me arvitsemme Kristusta, se on: että me olemme kurjassa tilassa, jossa meidän on hukkuminen iankaikkisesti, ellei Herra Kristuksessa meitä auta ja eläviksi tee. Tuon aavistaa omatuntomme, joka usein meitä soimaa ja nuhtelee, mutta senkö Herran edessä tunnustaisimme? Nöyrtyisimmekö sen evankeliumin edessä, joka niin pahoja meistä puhuu ja kirkastaa Kristusta? Ei ihminen nöyrry, jos vain nöyrtymättä olla saa; tuskan ja kärsimisen kautta on Kristus itsekin kirkastunut, ja sana todistaa, että niin käy Hänen seuraajansakin.

Vilhelmi Malmivaara