Saako sanoa - Mitä saa sanoa?

[Pirska]

Tämä foorumi on kristittyjen foorumi, jossa toki voi käydä muitakin. Jos ajatellaan vaikka huomisen päivän Vanhan Testamentin tekstiä, niin siellä sanotaan mm. näin :                                               "Ikimuistoisista ajoista ei ole tietoon tullut,
                            ei korva ole kuullut, ei silmä nähnyt,
                            että olisi muuta jumalaa kuin sinä,
                            Jumalaa, joka auttaa niitä, jotka häntä odottavat."

Ensimmäisessä käskyssä meitä kielletään pitämästä muita jumalia. Toki meillä on suurin kiusaus rikkoa tätä käskyä pitämällä jumalana mammonaa, taitoa, tietoa j.n.e. Mutta kyllä tällä käskyllä kielletään pitämästä jumalana myös kaikkien muiden uskontojen jumalia. Koska ne eivät ole jumalia, niin sittenhän ne ovat epäjumalia.

Saako täällä sanoa, että muiden kuin kristittyjen jumalat ovat epäjumalia?

Mitä mieltä meidän pitäisi olla juutalaisten (ei messiaanisten juutalaisten) jumalasta. Hänhän on periaatteessa sama jumala, mutta heillähän ei ole kolmiyhteistä jumalaa. Eikö silloin Kristus ole heidän kompastuskivensä ja näinollen heidänkin jumalansa olisi epäjumala.

Tiedän, että tämmöisten pähkäileminen ei välttämättä johda mihinkään, mutta voiko tämmöistä kuitenkin miettiä?

[Pena]

Jumala on kaikkien Jumala uskonnosta riippumatta. Näin ajattelen. Eri uskonnoilla on sitten enemmän tai vähemmän vajavainen tai vääristynyt kuva Hänestä. Joissakin uskonnoissa kuva Jumalasta on prstoutunut tuhansiksi jumaliksi, joita voi hyvin sanoa epäjumaliksi.

[Pirska]

Niinpä todellakin, Jumala on kaikkien Jumala uskonnosta riippumatta. Näinhän se on, koska Jumala on kaikki luonut ja Poika on kaikki lunastanut.

Pitäisin silti jotain Muhamettia epäjumalana, vaikka miten olisi.

[Pirska]

Niinpä todellakin, Jumala on kaikkien Jumala uskonnosta riippumatta. Näinhän se on, koska Jumala on kaikki luonut ja Poika on kaikki lunastanut.

Pitäisin silti jotain Muhamettia epäjumalana, vaikka miten olisi.

Tarkoitin siis Allahia.

[Pena]

Allah on arabiaa ja tarkoittaa Jumalaa. Sillä nimellä kristityt häntä arabiaksi kutsuvat.

[vn]

Ilmeisesti jokainen sisimmässään kokee, tuntee, tietää suhteensa Jumalaan. Jokaisella lienee
oma käsityksensä Jumalasta sen mukaan kuin on oppinut, ymmärtänyt, kuullut.
On yksi kolmiyhteinen Jumala kaiken yläpuolella. Epäjumalia riittää.
Uskon että rakastava ja pelastava Jumala ohjaa meitä, opettaa, pelastaa, saamme rukoilla, kertoa
Jumalalle kaikki asiamme, Hän tietää ja tuntee meidät läpikotaisin, olemme Hänelle rakkaat.

Koen että vaikea on mennä toiselle sanomaan Jumalasuhteestaan mitään, varsinkaan ei voi tuomita.
Voin kertoa miten itse ajattelen ja koen, voin kertoa mitä Raamattu sanoo.
Moni sanoo (mies varsinkin): minun Jumalani on esim. luonto, metsä, korkeampi voima.
Vaikea tuohonkaan on tuomiomielessä mennä mitään sanomaan, vaikka koenkin niin että siinä
paetaan ja väistetään Totuutta johonkin "helppoon ja hyvään".

[Pirska]

Siis ei saa sanoa. Tämäkin on siis tuomitsemista. 

Eipä se sitten ole ihme, että me kiltisti orjailemme suvivirttäkin, jotta emme vain tuomitsisi ketään. 

[vn]

Anteeksi, haluan korjata yllä olevaa tekstiäni.
Eivät miehet sano että luonto ja metsä ovat Jumala...vaan sanovat että ne ovat KIRKKO, ja se on
aivan eri asia. Eli kirkko on paikka missä hiljennytään Jumalan eteen.
Kyllä itsekin usein koen näin että olen luonnossa / metsässä yksin hiljaisuudessa Jumalan edessä.
On kuitenkin tarkoitettu niin että Jumalanpalvelus seurakunnassa on yhteisöllistä, yhdessä toisten kanssa.

Sen sijaan puhe "korkeammasta voimasta" Jumalan tilalalla on mielestäni pakoa Totuudesta
vääränlaiseen helppoon ratkaisuun.

Pirska, haluan pyytää sinultakin anteeksi, en halunnut että päädyt tuollaiseen päätelmään tekstini pohjalta.
Se että minä olen "huono sanomaan" ei tarkoita sitä että niin olisi oikein, useimmiten se on väärin.
Mielestäni tuomita ei voi, mutta sanoa saa, tuoda Totuutta esille.
Eikös Raamatussakin sanota: Kehoittakaa ja tarvittaessa myös nuhdelkaa siskoja ja veljiä.

Vaihdoin ensimmäisellä rivillä olleen alla sanan sanaksi yllä

[Pena]

Siis ei saa sanoa. Tämäkin on siis tuomitsemista.

Saa sanoa, mutta saisi myös kuunnella, kun sanomiseen vastataan. Kuuntelin kerran, kun muslimioppilas kyseli buddhalaiselta luokkatoveriltaan sielunvaelluksesta. Ihmettelivät toistensa käsityksiä kaikessa sovussa. Niin kai sitä pitäisi ihmisten kesken osata aloittaa puhuminen. Tällaisesta asenteesta lähtien voinee siirtyä vähitellen tiukempaankin inttämiseen, jos on aihetta.

[Riitta-mummi]

Saa sanoa. Kun kysytään on hyvä jos joku vastaa. Miten vastaa, se on taitoa se.
Oppimestariksi ei pidä ryhtyä. Mutta ennen kuin sanoo olisi hyvä tarkistaa asia-yhteydet. Mihin vastataan, miksi, mistä vastaus kertoo.
Kaunaisuus olkoon omana tietona, ilkeily etenkin.

[Riitta-mummi]

Saako Jumalalle sanoa mitä vaan, jos siltä tuntuu ?
Onko luettelonomainen rukous tarpeellista vain ruokoilijalle ?

Aina välillä uudestaan ja uudestaan syyllistyn juuri näihin, vaikka hyvin tiedän että hän tietää kaikki tarpeemme. Hento huokauskin riittää.
Mutta kun.  Aina silloin kun sairastan ,ja nyt koirakin sairastaa, tulen niin avuttomaksi ja läheisyyttä kaipaavaksi että sorrun itseni vuoksi, rauhoittuakseni , sopertelemaan vaikka mitä.

Pitäisikö heränneen opetella vain olemaan hiljaa ja odottamaan ? Kumpi on omaa tekoa. Tuo väärin rukoileminen vaiko pakottautuminen sellaiseen johon ei kykene ?

[seppos]

Saman pyytäminen monta kertaa hoitaa vain rukoilijaa, kyllä Jumala tietää, sillä mikään ei pysy häneltä salassa. Jokainen meistä vastaa omista tekemisistään suoraan Jumalalle. Minkään laisesta välimiehestä tai tukiryhmästä ei ole apua Jumalan suhteen, mutta voi kyllä tuntua tuelta ongelmissa olevalle.

Siis saa sanoa, mutta onko tarpeen sanoa.

[myyrä]

Minäkin olen tuota miettinyt  Rukoilen kuitenkin monenlaista samalla pyytäen Jumalalta, että oppisin rukoilemaan oikein ja Jeesukselta, että hän rukoilisi puolestani Jumalaa, koska en kuitenkaan osaa rukoilla oikein. Eiköhän se siitä järjesty joskus...tai sitten ei...

[öppiäinen]

Onko luettelonomainen rukous tarpeellista vain ruokoilijalle ?

Entä mikään muukaan rukous? (Jos tästä aiheesta on jokin ketju jo valmiiksi niin lukisin mielelläni.)

Aina silloin kun sairastan ,ja nyt koirakin sairastaa, tulen niin avuttomaksi ja läheisyyttä kaipaavaksi että sorrun itseni vuoksi, rauhoittuakseni , sopertelemaan vaikka mitä.

No eikös se ole OK, jos teet sen rauhoittuaksesi, etkä ollaksesi jotenkin ansiokas? Tosin en tiedä olisiko se jälkimmäinenkään niin vaarallista, kunhan vähän hupsua vain. Jos lapsilla on hyvä isä, niin eikös ne pääse sen syliin rauhoittumaan ja kertomaan kaikenlaista juttua, jonka se isä voi kyllä jo tietääkin? Miksi sinun pitäisi omillasi yrittää jaksaa?

[Riitta-mummi]

Olen niin tottunut yli kolmenkymmenen vuoden aikana aina puhelemaan Taivaan Isälle monenlaisia asioitani.  En kyllä ole koskaan ole kokenut olevani ansiokas rukoillessani, vaan aivan avuton ja tarvitseva. Ne ovat asioita joista en voi kenellekään ihmiselle puhua.
Mutta pitäisikö siis oppia olemaan ilman tätä lapsen ominaisuutta.

Ymmärrän kyllä ettei Jumala tarvitse minun asioimistani ja näinhän körttiläisyys opettaa. 
Tämä on luontaista minua. Eikö se ole omaa työtä jos pakotan itseni muottiin?