Jos se nyt riittäisi alkuun, että myönnän, että olisi hyvä meille kaikille, jos pystyisin antamaan anteeksi. Eli tavallaan se mallan esiin tuoma tahdon ja ymmärryksen askel, vaikka tunteet olisivat ihan muuta.
Alusta voi sitten vähitellen ja huomaamattaan edetä pidemmälle.
Olisiko niin, että sitten kun oikein paljon kokee saaneensa lahjaksi, on helppo olla suuripiirteinen ja antaa anteeksi, nähdä mikä kaikki niitäkin ihmisiä ehkä sitoo, joiden loukkaamaksi on joutunut.
Voiko lain ymmärtää lupauksena? Jos sanotaan "antakaa anteeksi", voiko sen ajatella, että luvataan "te vielä pystytte antamaan anteeksikin", kunhan "teette parannuksen" eli tulette parantumaan?
No joo, en ole mikään käytännön asiantuntija anteeksi antamisen saralla
Mutta jossakin muussa olen huomannut, että tunteet, tai sitovasta tunteesta vapautuminen, tulee jälkijunassa, kun ensin periaatteellisella tasolla hyväksyy jotakin. Tunteet on vähän semmoisia itsepäisiä lapsukaisia.