Kirjoittaja Aihe: Anteeksianto  (Luettu 10021 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Anteeksianto
« Vastaus #30 : 06.01.13 - klo:15:23 »
Jeesus antaa meille anteeksi kaikki syntimme ja ei niitä enää muistele jatkossa.
Ja jos mekin annamme anteeksi toisille ihmisille niin se vapauttaa sisäisiä voimavaroja kun ei tarvitse kantaa kaunaa.
Toki helppoahan ei ole läheskään aina antaa anteeksi mutta jos yrittäisi ensin tehdä kuin tahdon ratkaisun ja sitten voi ajan oloon tunnemaailmakin, sielunmaisema seurata tahdon päätöstä.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Anteeksianto
« Vastaus #31 : 06.01.13 - klo:19:59 »
Malla kulta, tahdon ratkaisuun on vaarallista luottaa, sillä tuskin mikään on ihmistahtoa heikompi. Mutta jos lohduttaa, hippis ja viisveisaaja, niin näillä mennään täälläkin. Eikö vanha kehno ole se tehokkain ihmisen syyttäjä, minut ainakin onnistuu saamaan välttelemään Jumalaa ja onnettomaksi jo sen tähden.

Siis kuka syyttää...   Jos sydämemme syyttää niin, totta kyllä, tarvitaan voimakkaampi anteeksiantaja.
« Viimeksi muokattu: 06.01.13 - klo:20:10 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Anteeksianto
« Vastaus #32 : 06.01.13 - klo:20:09 »
Yritin sanoa sitä että jos ihminen kykenee antamaan anteeksi niin hänen on helpompi elää ja välittää kanssaihmisistään.
Anteeksiantamattomuus kasaa ajan oloon sisäistä tuskaa, kaunaa, ahdistusta, vihaa ja kostonhalua.
Niiden kanssa ei ole helppoa elää elämäänsä eteenpäin.

Jeesus opetti että antaisimme toisille ihmisille anteeksi.

Isä meidän rukouksessakin sanomme että
Luuk. 11:4
   
ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; (vaan päästä meidät pahasta)."

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Anteeksianto
« Vastaus #33 : 06.01.13 - klo:20:45 »
Niin, miksei.  Miksei se hyvä tavoite ole.  Mutta taidan joka tapauksessa ajatella, kuten ajattelin ennen joulua. On hyvä ja terveellinen tapa suunnistaa kohti sitä Jeesuksen seuraamista, mutta en taida uskoa, että tunteidensa kieltäminen on lopulta mitään meiltä vaadittua. Anteeksiantoa kohti kuljetaan hitaasti ja kivuliaastikin, mutta jonakin aamuna vain ei muistakaan jotakin pahaa sattumusta... sitten ei viikkoon...  ja vähitelolen alikaa unohtaa, terveesti ja tervehdyttävästi.  

Sen sijaan on varmasti epäterveellistä istua miettimässä päinvastaista toimintasuunnitelmaa - kuinka kostaisi tai millä hetkellä.  Semmoistakin palaa mieleen joskus, jos kyseessä on todella vakava asia, tarkoitan hengen vaarantamista tässä,  antaa tunteiden tulla ja mennä, kunhan ei johtaa itseään harhateille myöskään.  

Näissä ihmistä suuremmissa kysymyksissä en kuitenkaan luota tahdonratkaisuihin, en siinäkään, mistä täällä muutama ennen minua valitti.  

Kuinka hän Dosentti  :026:  sitten itse niin näköjään vapaaehtoisesti, pontevasti ja rohkeasti vastusti pahaa on toinen tarina.  Mietiskelin sitä tässä, sillä ostin joululahjaksi itselleni Sanctorum Communion, eli Dosentin :026: väitöskirjan, ja mietin jälleen sitä Kristuksen seuraamista.

"In his stregth"  lukee Lapsi numero 3:n hupparin selkämyksessä.  Ehkä siten, ja siksi myös ennen koko anteeksiantopyyntöä pyydetään:  Tapahtukoon sinun tahtosi.  

Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.