Mistä EI tunnista körttiä ?

[Benkku]

Kun luin juHOMA4 09.05.2008 13:05   Mistä EI tunnista körttiä ?
Niin hämmästyin ja kummastelin.

Lainaan kumminkin seuraavaa kirjoitusta Espoon seurakuntasanomista, mikä minusta tuo hyvin esiin, körttiläisyyden eilisen ja tämän päivän eron.
Yhdyn kirjoituksen  mielipiteisiin ,meistä körteistä.

Esse : Espoon seurakuntasanomat - Körtti ei rossaa uskolla
Ulla Lötjönen     22.02.2008

Anni Hussi vaihtoi asuinpaikkaa viime syksynä. Hän myi pitkäaikaisen kodin Nöykkiöstä pojan perheelle ja muutti kerrostaloasuntoon Espoonlahteen.  Asunnonvaihto tiesi huonekalujen ja tavaroiden arvioimista. Piti päättää, mitä ottaa ja mitä jättää. Muistorikkaita esineitä ei kukaan henno heittää menemään. Hussin kasvoilla vilkahtaa salaviisas hymy, kun hän kaivaa kätköistä esiin muutaman ja nostaa ne keittiön pöydälle.Siinä on pieni, vähän naarmuinen peltirasia. Peltirasiasta löytyy kymmenen pennin kolikko, pieni rintaneula ja Lee-farkkujen nahkainen merkki."Tämän sain yli kaksikymmentä vuotta sitten muistoksi pieneltä suloiselta koulutytöltä", hän kertoo.

Toisen aarteen lahjoitti koulupoika.
Muoviseen sydänrasiaan on kätketty ruutupaperille lyijykynällä kirjoitettu runo: "Muistelen minä sinua, satakielet soittelevat, yössäni hämärtyvässä. Hyvää kesää!"

Alaluokkien opettajat saavat hellyttäviä lahjoja oppilailtaan. Rahallista arvoa niillä ei ole, mutta tunnelatausta on vaikea sanoin kuvata, sanoo Hussi. Hän toimi opettajana koko työikänsä. Viimeiset vuodet hän johti kivenlahtelaista Meriusvan koulua."Sain tehdä mielityötäni. Pienestä pitäen haaveilin, että pääsisin opettajaksi."

Sisulla oppia saamaan.
Kun Anni Hussi oli lapsi, opintie avautui harvoille. Omat vanhemmat eivät halunneet päästää lastaan kansakoulun jälkeen keskikouluun, sillä maanviljelysperheessä tarvittiin työvoimaa."Kovan taistelun jälkeen isä ja äiti laskivat minut vuodeksi Raudaskylän kristilliseen kansanopistoon." Tytön opinnälkä ja sisukkuus yllättivät vanhemmat. Yhdeksäntoista vanhana hän muutti kotoa pois opiskelemaan kansankorkeakouluun ja jatkoi siitä Savonlinnan opettajaseminaarin. "Pääsin seminaariin, koska sain niin hyvät suositukset kansankorkean rehtori Jukka Malmivaaralta." Anni Hussi puhelee lämmöllä herännäisjohtaja Malmivaarasta ja muista heränneistä, joihin hän tutustui jo rippikouluiässä."Körttinen oli se nimitys, jota syntymäpitäjässäni käytettiin tuohon aikaan heränneistä.
Kun rippikoulun jälkeen aloin kulkea heidän seuroissaan, tokaisi isäni: 'Olisit mieluummin liittynyt lestadiolaisiin kuin niihin körttisiin'", kertoo Hussi.

Körtti oli pilkkanimi.
Hussin vanhemmat olivat tavallisia kansanihmisiä, jotka toisten tavoin vierastivat körttiläisiä. Perheen kotiseudulla Nivalassa körtit pukeutuivat pyhäpäivinä mustiin asuihin. Miehillä oli musta halkiollinen takki, jota ruotsissa kutsuttiin nimellä skörd.
Herätysliikkeeseen kuuluvia pidettiin tuohon aikaan jyrkkinä ihmisinä ja körtti-nimitys oli alun alkaen pilkkaava. Sana ei tästä syystä edelleenkään maistu Hussin suussa. "Nuoremmat polvet käyttävät sitä mielellään, ja sitä kuulee yhä enemmän. Itse puhun mieluummin herännäisyydestä tai heränneistä. Ne ovat lempeämpiä sanoja."
Hussi pohtii mieltymystään herännäisyyteen. Olihan muitakin uskonnäkemyksiä tarjolla jo nuoresta pitäen. "Minusta on ihanaa, kun ei tarvitse yrittää yhtään sen enempää kuin mitä on. Saa rauhoittua ja luottaa Jumalan armoon. Armo on herännäisyyden kantava sana."                                                                                        

Uskolla ei sovi ylpeillä.
Hussi kertoo keskustelleensa ihmisten kanssa, jotka ovat tehneet tietoisen uskonratkaisun ja ovat varmoja pelastuksestaan."Sen sijaan herännäisyydessä minua viehättää, että se on matalan tien kulkemista. Itseä tai omaa uskoa ei korosteta. Herännäisjohtaja Paavo Ruotsalainen kuuluu sanoneen, että ihmisen ei parane rossata eli ylpeillä omalla uskolla."  Hussi kertoo, että hän ei tiedä tehneensä tietoista valintaa Jumalan puoleen. Herännäisyys on hänelle uskonnollinen ovi, joka oli rippikoulun jälkeen luonteva avata. "Kun taivaaseen pääseminen on tullut puheeksi, olen sanonut, että on yksin Jumalan armoa, jos minulle niin hyvin pääsee käymään. Varmuutta minulla ei ole, mutta toivo on ja kaipaus."

[Lars Mikael]

Körtin tunnistaa vain Jumala. :-)

Jumala on katsonut aina körttikuosin sisään - itse ihmiseen. Me vanhemmat heränneet olemme nähneet vain körttipukua kantaneen henkilön, Jumala on nähnyt sen puvun alla olevan sydämen ja tehnyt arvioinnin sen mukaan. Jumala katsoo tänä päivänäkin hellemekon tai t-paidan sisään (näin suven helliessä meitä). Jumala katsoo sen "pirunkeuhkoja" (haitaria) hipelöivän körtin sydämeen, ei hänen sylissään olevaan soittopeliin. Eikä körttiläisyys sen paremmin kuin lestadilaisuus vie meitä perille. Olen ollut kuitenkin aina kiitollinen siitä, että olen voinut jatkaa isieni ja esi-isieni perintöä jo neljänessä polvessa, veisata rakkaiksi käyneitä Siionin virsiä ja joskus vajavaisesti kertoakin Herrastani.

Myönnän omalta osaltani toki sen, että olen juuttunut liiaksikin vanhoihin kaavoihin, joihin olen aikoinaan kasvanut. Körttilkodeissa oli lapsuudessani niin erilainen kasvaa kuin tämän päivan kodeissa. Paljon rakkautta ja hyvää, mutta myös tiukkaa asennetta maailmanmielisyyteen, eikä se ollut jälkiä jättämättä. Moni körttikodin lapsi kasvaessaan ulos kodistaan nautti vapaudestaan ja kokeili rajojaan, joskus huonoinkin seurauksin. Myönnän rehellisesti senkin, ettei ihmiset olleet aikaisemminkaan sen pyhempiä kuin nyt, yhtä vajavaisia ja raadollisia uskossaankin.

"Takinkääntöä" ei vain ole helppo tehdä enää tällä iällä, kun Jumala ei ole antanut ainakaan minulle uusia "silmälaseja", vaikka ne olisivat varmasti usein tarpeen. Koittakaa nyt ymmärtää meitä "huru-ukkoja" ja sulattaa jo pätkivääkin ajatuksenjuoksuamme. Olen yrittänyt kirjoittaa rakkaudellisesti, mutta varmaan monesti epäonnistunut siinä ja ainahan moderaattorit voivat pistää kohdaltani "pillit pussiin".

Lars Mikael

[Viisveisaaja]

"Takinkääntöä" ei vain ole helppo tehdä enää tällä iällä, kun Jumala ei ole antanut ainakaan minulle uusia "silmälaseja", vaikka ne olisivat varmasti usein tarpeen. Koittakaa nyt ymmärtää meitä "huru-ukkoja" ja sulattaa jo pätkivääkin ajatuksenjuoksuamme. Olen yrittänyt kirjoittaa rakkaudellisesti, mutta varmaan monesti epäonnistunut siinä ja ainahan moderaattorit voivat pistää kohdaltani "pillit pussiin".

Lars Mikael

Tuliko sukupolvien kuilu johki väliin?
Olen itse hyvin iloinen vanhojen herrojen kirjoituksista, joista olen saanut hyvin paljon.
Enempi nuoremmat on vaikeita kohdata. Ne on niin tarkkoja kaikesta, Vanhempana osaa antaa ihmisten erehtyäkkin.

[Sarai]

En missään tapauksessa tarkoittanut loukata ketään kommentillani, enkä ole itse loukkaantunut kenenkään ajatuksista siitä millainen körtti voisi olla. Minusta körttiläisyydessä parasta on ollut juuri se, että minutkin, epäsosiaalinen luonnontieteilijä, on hyväksytty, vaikka minuun verrattuna Tuomas oli uskossaan vakaa kuin vuori.

Hassua on se, että ulkopuolisten silmissä varmaankin monessa asiassa olen kovinkin körtti: en tanssi, en meikkaa, en juurikaan käytä koruja, enkä juuri ryyppääkään. Ja kuitenkin kaikki nämä tavat kumpuavat omasta mukavuudenhalustani, ei siitä että pitäisin jotakin niistä syntinä. Tanssimaan en ole koskaan oppinut (koska körttitaustainen äiti ei päästänyt pienenä koulun diskoon), meikkaamiseen tuhrautuisi hirvittävästi aikaa ja olo tulee jotenkin tahmeaksi, koruja joutuu varomaan aina jos tekee jotain oikeaa työtä, ja ryyppäämisestä tulee krapula.

Minä arvostan suuresti jokaista ihmistä, jonka elämässä usko näkyy tekoina tai vaikka tapoina. Minulla ei ole niin paljoa uskoa, että saisin siitä voimaa paheitteni lopettamiseen. Toivon, että Jumala kuitenkin antaa mulle rakkautta hyväksyä muut ihmiset ja armahtaa muita, vaikken itseäni osaisikaan armahtaa.

[Lars Mikael]

En missään tapauksessa tarkoittanut loukata ketään kommentillani,

Et missään tapauksessa ainakaan minua, Sarai. Lainasin tekstiäsi positiivisessä mielessä

Minulla ei ole niin paljoa uskoa, että saisin siitä voimaa paheitteni lopettamiseen. Toivon, että Jumala kuitenkin antaa mulle rakkautta hyväksyä muut ihmiset ja armahtaa muita, vaikken itseäni osaisikaan armahtaa.

Sarai, jo asenteesi ja rehellisyytesi osoittaa armahtavaista mieltä ja oikeaa asennetta. Rukous muuttaa ihmistä ja Jumala vastaa rukouksiin jokaisen asian suhteen. Kannattaa kokeilla - se on sitä paitsi tänäkin aikana maksutonta - joskin joskus tuntuu siltä, että vastaus viipyy liian kauan, mutta se tulee kuitenkin. Armahda toki itseäsi ja siihenkin voit rukoilla apua Jumalalta.

[Pinni]

Minä taisin ymmärtää tämän ketjun varmaan ihan toisin. Siis kuvittelin että tässä on nyt nimenomaan hämmästellään sitä että on kaikenlaista körttistä viipeltäjää, eikä mistään oikein voi körttiä tunnistaa, kun on niitä niin monenlaisia ja monennäköisiä.

Eli körttiä ei voi tunnistaa tummista vaatteista, koska värikkäitä vaatteita käyttää tosi monet körttinuoret, jne.

Eli eipä varmaan oo olemassa ominaisuutta tai tuntomerkkiä, jota ei joltain körtiltä jostain löytyisi. Körtin löytää kun joku itse sellaiseksi vapaaehtoisesti tunnustautuu, millään tavalla tai vaatteella on toista turha yrittää paikkaansa asetella.

Itse himoitsen salaa sellaista lävistystä tuohon alahuuleen, mutta en ole vielä semmoista hankkinut. Syynä on ammatti (en jaksaisi pitää häivekorua lähes joka päivä) ja tietysti vinot alahampaat

[karjalaisenkyösti]

Körttiä EI myös tunnista siitä, että hän kuuluu helluntaiseurakuntaan, kuten itse kuulun.

Vai voiko yleensäkään ollä körttiläinen, vaikka ei kuulukaan luterilaiseen kirkkoon?
Vai riittäisikö körttiläisyyteen kuitenkin se, että ainakin yrittää täyttää mahd. hyvin körttiläisen tunnusmerkit?

[mt]

Juhoma4:n avauskirjoituksessa tunnistin herännäisyydelle tyypillisen itseironian. Se pöyhäisi terveellisesti ennakkoluulokompostiani. Kun kysymys on tulkinnanvarainen, vastaukset ovat monitahoisia ja avaavat uusia uria ajatuksille. Juuri niin kuin tässä ketjussa.

Käy vähän niin kuin Karjalaisenkyöstin keskivertokörtille. Kyllä sellainen varmaan on olemassa käsitelmaailmassa, mutta kun koettaa ottaa käsitteestä konkreettisesti kiinni, se haihtuu kuin markkinahattara.

Mt

[karjalaisenkyösti]

Käy vähän niin kuin Karjalaisenkyöstin keskivertokörtille. Kyllä sellainen varmaan on olemassa käsitelmaailmassa, mutta kun koettaa ottaa käsitteestä konkreettisesti kiinni, se haihtuu kuin markkinahattara.

Menen ehkä tapani mukaan sivuun aiheesta, mutta jälleen pohdin ääneen tuota yleistämistä, eli siis keskiverron hakemista.
Suomen kansalaisista voi todeta, että 'keskivertokansalaisen ihonväri on vaalea'.
Tämä on toki myös yleistys, mutta monien kohdallla se ei pidä paikkaansa. Suomessa nimittäin asuu tuhansia tai ehkä kymmeniä tuhansia, jotka ovat maamme kansalaisia, mutta eivät ole vaaleita iholtaan. Vaan, ilman yleistystä ja keskiverron hakemista ei oikein voi kovin luotettavasti puhua jostain tietystä ominaisuudesta, joka esiintyy jossakin nimeltä mainitussa ryhmässä.

Kun sitten otetaan uusi ominaisuus, esim. kieli ja mainitaan, että keskiverto-suomalainen vaalean ihon värin lisäksi puhuu suomea taikka ruotsia äidinkielenään, tullaan tilanteeseen, että nyt joukko kasvaa, jotka eivät mahdu tähän keskivertoon mukaan.

Nämä kaksi esittämääni ominaisuutta kuvaavat todellakin keskivertosuomalaista, vaikka yksittäistä suomalaista se aina ei kuvaakaan ollenskaan. Minäkin tunnen suomen kansalaisia, jotka eivät ole tällaisia esittämiäni keskivertosuomalaisia.

Yleistykset pitää tehdä enemmäistön mukaan, ei vähemmistön.

[Penanpoika]

Körttiä EI myös tunnista siitä, että hän kuuluu helluntaiseurakuntaan, kuten itse kuulun.

Vai voiko yleensäkään ollä körttiläinen, vaikka ei kuulukaan luterilaiseen kirkkoon?
Vai riittäisikö körttiläisyyteen kuitenkin se, että ainakin yrittää täyttää mahd. hyvin körttiläisen tunnusmerkit?

Onhan sitä jännä pohtia sillointällöin, että mitä ovat "körttiläisen tunnusmerkit"? Mikä körteillä on yhteistä? Moniakin määritelmiä voi pohdiskella ja punnita, mutta tiettyjen tunnusmerkkien mahdollisimman kuuliainen täyttäminen tai täyttämisen sinnikäs yrittäminen ei nähdäkseni ole yksi niistä tunnusmerkeistä, vai miten on?  

[mt]

--- mutta tiettyjen tunnusmerkkien mahdollisimman kuuliainen täyttäminen tai täyttämisen sinnikäs yrittäminen ei nähdäkseni ole yksi niistä tunnusmerkeistä, vai miten on?  

Vielä roikun kärryillä perälaudasta kiinni pitäen, mutta kohta puttoon...

Mt

[juhani]

muslimikörttiläisiäkin on...

[Benkku]

Ei, en minä vastaakaan. Pakko on vastata.  #-o

Eli, helari ja körtti  on vähän sama kuin lähäri ja lekuri , ero on kuin yöllä ja päivällä. Mutta silti ollaan samassa veneessä vaikkei oikein haluttaisikaan, onneksi  se ei ole meidän päätösvallassa. Olisi mahdollista että vene olisi tyhjä ja Herramme voisi todeta.
" Miksi minä en puuttunut heidän elämäänsä"
Mutta kiitos siitä että olet pelastanut meidät hukkumasta, Isä.
Vapahtajamme Kristuksen kautta. :smt083

ps.tämä on minun mielipiteeni, niin ja tunnistaako nykyisin kuka on kuka tai mikä. :smt101

[juhani]

Kyllä Benkku on subjektiivisesti tiedoillani aivan oikeassa.  :wink: mutta me olemme samassa jäänmurtajassa

[kettu]

Tunnistaako edes Jumala körttiä? Ja jos tunnistaa niin onko se hyvä vai paha?