Suostuin seurustelemaan Dosentin kanssa jälleen. Muistiinpanot tekevät oikein asiaa itselleni, ja viisasta saattaa olla nyt lopulta jäädä sille eläkkeelle. Eihän se tarkoita toimettomuutta. Koetan muutoin hyödyttää. Ehkä jopa järkevämmin kuin uudessa tiimissä, jolla ei syty luottamusta. Ei minuun tarvitse suin päin luottaakaan-. Luottamus ansaitaan, mutta toisinaan sen oikeastaan tietää että nyt siihen ei annettukaan tilaisuutta. Jään oikein mielelläni pois, ja se on tiiminkin kannalta viisas veto.
Tämä oli näitä yllärikortteja, joissa etukäteiskäsitys oli jo ennen ensimmäistä työpäivää vähän outo. Sä et ole siis ikinä työskennellyt psykoosipotilaiden parissa? Eikä auta oikaisut etten juuri muuta ole tehnytkään. Viisas vaikenee, ei aina mutta joskus, ja vetäytyy, turhat käsirysyt tuottavat ainoastaan turhaa parkua. Itkemistä riittää asiallekin tässä maailmassa. Miksi sitoa mielensä yöunensa ja vapaahetkensä suotta johonkin, joka kokemuksen mukaan ei johda mihinkään.
Täytyy mietiskellä kuinka viisaasti vain vetäytyy, sillä ei tässä ole halua oviakaan paiskoa. Ja lähtö olisi, jos Jumala suo, sitten lopullinen. Niin näyttää tämä menevän. Tyhmää, mutta edellinen esinainen oli nykyisen tiimiläisen bestis ja esinainen puolestaan kuuli minusta jo etukäteen erikoisen version: Olin esi-esinaisen entinen alainen ja hän loi minua varten toimenkuvan jossa minun ei tarvitse muuta kuin laatia toisten loppulausunnot.
Kaikkia. Mutta muuta nyt näkemys realiteetiksi - mahdoton missio.
Ehkä tämä ei tehnyt minua onnelliseksi nyt ihan heti mutta ajan saatossa sitten estävät onnettomat hetket.
