Mikä teki tänään onnelliseksi XIII

[Riitta-mummi]

Voi jospa saisi sen nähdä. Mikä lehti ? Ei varmaan löydy netistä. Ehkä ei kirjastostakaan.
Luumäki oli minulle lyhyen ajan evakkopitäjä. Koti oli Lappeenrannassa, mutta sodan takia äiti ja minut evakuoitiin hiukan kauemma sisämaahan päin. Koska ne olivatkaan ne Simolan aseman pommitukset ?

[1944]

19-20.6.1944 

[Leena]

Kaikki saamani puhelinapu.

[Riitta-mummi]

19-20.6.1944 

Se sopii juuri siihen Luumäelle siirron aikaan.  Olivatko saksalaiset silloin menossa vielä itään päin, vaiko jo länteen. Niitä joukkoja oli siinä evakkotalon pihalla juottamassa hevosiaan. Antoivat minulle suklaata. Voinko muistaa itse vai onko äidin kertominen päässäni.
Aivan kuin jotakin muistaisin, kuten ilmapommitusta pakoon juoksun. Olin silloin muutamia päiviä vaille 1-vuotias.

[vn]

Tuo on mielenkiintoinen asia, mistä iästä alkaen ihminen yleensä muistaa asioista.
Itsellä varhainen mielikuva esim. kotimökin edustalla olevista kivistä ja sideharsosta pinnasängyn päällä,
enpä kyllä tiedä minkä ikäinen silloin olin.
Samoin kun katselen vajaan kahden vuoden ikäistä täynnä elämää olevaa jälkikasvua, mietin,
muistaako hän joskus näitä elämänsä vaiheita?
Uskon että pohjalla hänellä on lähipiirin rakkaus ja rukoukset kantamassa, tiedostaa itse sen tai ei...

[Leena]

Saan esitellä puutarhan vanhuksille.
Ehkä vakuuttuvat pikku maapalan myöntämiseksi mökkitontilta. 5x5m tai jotain. 

[1944]

R-M:lle, että Viipurinlahdelle tuli meikäläisten apuun saksalainen divisioona, joten kyllä sellainen joukko oli levinnyt aika laajalle alueelle. Aikakin täsmää, ei niin päivän päälle kannata ajatella.

[Riitta-mummi]

En ajattelekaan. Mietin vain sitä, että miksi meidät evakuoitiin silloin, ja muistin äidin puheista Simolan pommituksen.  Se, ja saksalaisten olo vielä maassa osuu hyvin minun evakkomatkaan Luumäelle. Emme sielä kai montaa viikkoa olleet sillä äitini odotti veljeäni
joka syntyi 1/1945.
Kiva näitä on muistella sellaisen kanssa joka on aikalainen, ja joka lisäksi tietää ja ottaa selvää. Kiitän.

Oli muuten armeijan kapiaisen evp. talo jossa tuo tulipalon alku tapahtui. Oikein jämpti pohjalainen, muist. Ilmajoelta tai Jalasjärveltä.

Kalevan kisoja alamme katsoa, siitä tulee maxi-istunto. Minulle siirrettiin painava toppakeinustooli parempaa asentoa auttamaan.

Hauska tuo veljien nimi miulle R-M. Ajattelen sen tarkoittavan Riittaa ja Mattia, kun hänkin on tähän herännäisyyteen mieltymässä.

terv. Riitan Matti  ja Matin Riitta,

[seppos]

Kun puhutaan Simolasta niin on minullakin liittymä siihen. Kesällä 1916 isäni perhe oli kesänvietossa Simolassa paossa Pietarin lentävää hevosen paskaa. Pietarissa oli noin miljoona hevosta ja niiden jätöksiä oli joka paikka täynä. Vanhan kalenterin mukaan 7.7. (20.7) isäni syntyi Simolassa. Hänet kastettin Pyhän Marian kirkossa vasta, kun oli palattu syksyllä kaupunkiin.

[Riitta-mummi]

Kun muutimme Lappeenrannasta Orimattilaan vuonna 1947 oli kylän nimi silloin Simola. Myöhemmin sitä puhuttiin Renkomäkenä.

Eikös meillä ole Seppo yhtymäkohtia myös Luopioisissa ? Oikeammin Matilla ja sinulla .

[seppos]

Tuuloksen Pohjoisen kylässä Sipilässä eli Keski-Myllyssä vuonna 1812 syntynyt esi-isäni Carl Carlsson oli renkinä Luopioisissa 1836-1838 ja palasi sieltä Carl Sihlmannina. Monien mutkien jälkeen tämä sama mies palasi Luopioisten Karvialaan jahtivoudiksi ja kuoli siellä vuonna 1894 Kaarlo Sihlman nimisenä.

[PekkaV]

   Körtti- eli herännäisyysperintö, kaikki menneet rukoilleet, ahkeroineet, taistelleet, surreet ja iloinneet edesmenneet äidit ja isät, tädit, sedät, serkut, naapurit rakkaat, koko verkosto, läheiset ja kaukaiset, koko maailma, kaunis loistava ja rosoinen maailma, yhteinen maailmamme.

[Thomas McElwain]

   Körtti- eli herännäisyysperintö, kaikki menneet rukoilleet, ahkeroineet, taistelleet, surreet ja iloinneet edesmenneet äidit ja isät, tädit, sedät, serkut, naapurit rakkaat, koko verkosto, läheiset ja kaukaiset, koko maailma, kaunis loistava ja rosoinen maailma, yhteinen maailmamme.

Veisataan usein, tai ainakin joulun aikana, Maa on niin kaunis. Valitettavasti ei ole tarpeeksi nuotteja, että voisi veisata Maailma on niin kaunis. PekkaV panee ajattelemaan, että maailma on ilon aihe, koska se on niin kaunis jopa rosoisenakin. Se on intiaanimainen ajatus: elämä on kauneudessa kävelemistä. Ylivuotava maailman kauneus tuo kyyneleet silmiin ja innoittaa armon kerjäämiseen. Taitaa olla paljonkin intiaaneilla ja heränneillä yhteistä.

[1944]

Olen aina yrittänyt ymmärtää intiaaneja. Valkoinen mieshän heidän maineensa turmeli.

[Pyryharakka]

Sain olla tänään ukkokullan kanssa Tiitiäisen ja hänen kultansa vieraina. Oikein maukas lohi-illallinen tuli nautittua pienimuotisen fiksaushomman jälkeen.