Muistan myös oman luokkatoverin hautajaiset.
Kansakoulun ekan luokan jälkeen luokkatoveri-poika hukkui uimataidottomana pudottuaan sillalta onkireisulla.
Kesällä olimme suunnilleen koko luokka Perttiä saattamassa. Minulle heikkoluontoisena pienen kappelin
huono ilma ja tilanteen vakavuus teki tepposet, meinasin pyörtyä.
Syksyllä toisen luokan aloittaminen oli outoa kun yksi oli poissa, pienessä kyläkoulussa tämä tuntui.
Sikäli tämä Pertin kuolema vaikutti että omat vanhempani ja Pertin vanhemmat löysivät toisensa
ja olivat läheiset ystävät kuolemaansa asti.
