Minusta on kyllä harmi, että lasten on pakko istua koulunpenkissä juuri silloin, kun oikein pursuavat energiaa ja haluaisivat vain mennä viilettää jossain pihalla, kiivetä puuhun, huutaa täyttä kurkkua ym. terveellistä. Istuminenhan ei ole kropalle hyväksi ollenkaan. Näin vanhemmiten se kyllä alkaa tuntua liiankin mukavalta. Muistan vielä sen oppilaiden riemun, kun joskus koulun liikuntatunnilla otettiin köydet esiin ja niissä sai kiivetä jumppasalin kattoon asti (nykyään pitäisi varmaan olla kypärät). Minä kömpelönä en kiivennyt, mutta keskimääräinen oppilas kyllä. En osaa ihmetellä, jos joku oppilas luokassa kiipeää kaapin päälle.
Suuri osa siitä tietosisällöstä, mitä peruskoulussa koetetaan opettaa, tuntuu aika tarpeettomalta - minullekin on kyllä jotain kerrottu hyttysentoukan hengitysputkista, mutta en muista enää mitä se oli ja hyvin olen pärjännyt ilman sitä tietoa. Yksi hyvä oppiaine oli, nimittäin kansalaistaito, siinä oli oikeastaan kaikki tarpeellinen (mitä nyt kotitalous myöhemmin vähän täydensi), mutta sitä ei enää taida kouluissa olla. Ja sekin oppi tuli vähän liian aikaisin. Varmaan kiinnostaisi enemmän niitä nuoria, jotka jo haaveilevat omilleen muutosta.
Ymmärrän kyllä, että lapset pitää tarhata jonnekin siksi aikaa kun vanhemmat oletusarvoisesti ovat töissä, mutta voisiko se aikuisen valvovan silmän alla oleilu olla jotain mielekkäämpää kuin istumista ja kuuntelua? Vaikka sitten mopon rassaamista tai koripallon heittelyä. Istua ja opiskella ehtii myöhemminkin. -Isäni, joka oli opettaja, harmitteli kun enää (tämä oli jo 70-luvun jälkipuolella) ei ole hanttihommia, joihin pääsisi 14 - 15 -vuotiaana. Monelle teinille olisi koulua hyödyllisempää olla lapsenlikkana tai tsupparina muutama vuosi, samalla päästä muiden teinien joukosta aikuisempaan seuraan, jolloin aikuistuu itsekin.
Mitä minulla on aikuisten työelämästä kokemusta, niin sekin tuntuu muuttuneen 30 vuodessa levottomammaksi. Ennen tehtiin työtäkin, nykyään pitäisi lähinnä hölöttää kokouksissa, eikä mihinkään saa kunnolla keskittyä hetkeä pidempään. Ja onko avokonttorissa muka työrauhaa? Levoton koululuokka valmistaa hyvin sellaisessa työskentelyyn! Tein tässä jokin aika sitten omalla työpaikallani havainnon, että asemalla organisaatiossa on aika voimakas positiivinen korrelaatio sen kanssa, kuinka pahaa meteliä tuossa käytävällä pitää. Moni "levoton" koululainen varmaan pärjää myöhemmin työelämässä paremmin kuin ne hiljaiset hissukat. Päteehän tuo jo minuun (olin niitä hiljaisia koulumenestyjiä, joskaan en kiltti). Itsensä esiintuominen ja erinomaisena pitäminen ovat ne asiat, joista työelämässäkin palkitaan.
