Muistoja ja tarinoita seuroista ja seuramatkoilta

[Riitta-mummi]

Voi kuinka lyhyen tien olen näin vanhaksi saanut kulkea heränneitten matkassa.
Olin silloin tällöin nähnyt kirkollisissa ilmoituksissa Siioninvirsiseurojen ilmoituksen. Ilmettelin että mikähän lahko tämäkin on kun ei ollut  muuta tietoa kuin Paavo Ruotsalaisen nimi muinoisilta kirkkohistorian tunneilta.

Politiikassa olin tavannut muutaman kerran Maunoa, mutta Keski-Lahden ent kirkkoherra Kauko Eränummi oli jo tutumpi.Hän sai minut puhuttua Lahden Juhlilla tarvittavan rahannostopisteen yhdeksi hoitajaksi.
Siitä pääsin talkoolaisten seuroihin torstaina 5.7.2007, perjantain paiskoin töitä, mutta lauantaiaamuna oli Armon aamu-seurat 7.7.07. klo 7.07. Uhkaavasta ukonilmasta huolimatta seuroiksi kirkastui. Ja minulla kirkasui Jaakko Heinäluoman seurapuheen jälkeen körttien asia. Ja vahvasti hereille ravistettuna, sulin sisimmästä kumpuavaan itkuun. Se oli vastaus kaipuuseni. Mauno siinä vieressä vastasi rauhallisesti :Tässä sitä ollaan ! Olin tunnustanut nyt vihdoin löytäneeni KOTIIN.
Siitä se alkoi. Olen käynyt kerran Aholansaaressa ja joka toinen vuosi Juhlilla. Siis Seinäjoella ja Oulussa. Viime talvena kävimme Kuopiossa Talviveisuissa.
Ja omissa lahtelaisten seuroissa käyn aina kun vain en ole sairaana.
Aluksi kävin myös kerran kuukaudessa pidetyissä Veisuissa, mutta äänihuuleni ja keuhkoni eivät toimi enää entiseen tapaan, joten harvakseen käyn niissä.

Joulumyyäisiä olen avustanut laatikoilla ja karjalanpaistilla. Leipojat ovat erikseen!

Olen jäänyt paitsi kaikista edellä mainituista puhujista, mutta on nämä nykyisetkin todella osaavia. Omat lahtelaiset, ja vierailijoista olen pitänyt Pauli Annalasta,
pahamaineisesta Kylliäisestä ja nimimerkki juhanista.
Maunon puheet ovat sitten erikseen. Kun hän puhuu , on kuin kalliot halkeilisivat. Mutta Mauno onkin kai minun enkelini. Hän ei ole itse ihan varma siitä, mutta
jos naapurin mies on enkeli, niin mikäs sen parempaa. Olen huolissani jos ei enkeliä ole näkynyt.

[Pirska]

Ensimmäisille herättäjäjuhlille pääsin isäni ja veljeni kanssa Sieviin. Menimme linja-autossa, jossa kaikki muutkin olivat herättäjäjuhlille matkaajia. Vitsailimme, että tämä on Suomen sievin paikka ja täällä on sievin kirkko, sievin kauppa j.n.e. Majoituimme jossain olisiko ollut koululla, joka tapauksessa levitimme patjat lattialle ja siellä nukuimme. Isä ja veljeni menivät tietysti sinne miesten puolelle, mutta veljeni ei pitänyt sen huoneen ilmanlaadusta (ilmeisesti henget puhuivat). Niinpä he ottivat vuoteensa ja kävivät ulos ja nukkuivat taivasalla yönsä. Tuona yönä ei onneksi satanut.

Sen muistan, että väkeä oli tosi paljon paikalla, mutta puheista en muista mitään.