Keskustelun ja riitelyn ero on kuin veteen piirretty viiva
Keskustelijoiden/riitelijöiden (= keri) näkökulmastakin erottelu on viime kädessä mahdotonta. Nimittäin kyllähän kerit itse tuntevat nahoissaan, milloin keskustelu etenee, ja jos se on keskustelua, se etenee aina. Riitelyn alun voi tunnistaa poteroitumisesta, toistetaan samaa.
Vesi löytää uomansa. Siihen mille ei voi mitään, ei pidä juuttua. On uskottava kolmanteen vaihtoehtoon, vaikka se ei olisikaan näkyvissä. Leijonan metsästys -laulussa todetaan: "Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, sitä ei voi ohittaa, siis täytyy mennä läpi." On kuljettava eteenpäin, eteenpäin elävän mieli.
Keriä seuraavien näkökulmasta tunnistaminen, onko kyse rakentavasta keskustelusta vai hajottavasta riitelystä, on jo monimutkaisempaa. Hämmennys ja mielenkiinto taistelevat ulkopuolisten mielissä. Koska elintila on rajallista, rakentaminen edellyttää purkamista, joka - sivumennen kirjoittaen - ei sekään välttämättä ole repimistä. ”Rakentamisen” määritelmään kuuluu joskus harkittu purkaminen. ”Poisoppimista” tarvitaan, kun uudelle raivataan tilaa.
Malmivaaran virret ovat muuten ikuisia. Vai ovatko?
Ikuisuusnäkökulmasta ainoastaan Herran Sana pysyy.