Maanviljelijällä on samanlainen oikeus kuin muillakin yrittää tehdä työtä ja pärjätä. Suomessa lanta- ja virtsa-asioista on selvät pykälät, joita viljelijä noudattaa. Virtskaivot esim ovat suljetut ja, jos lantaa viedään pellolle, se on tietyn ajan sisään käännettävä maan alle. Mistähän suomalainen kaupunkilainen saisi elintarvikkeensa, jos ei sitä suomalainen lähiruokana/muuten tuottaisi? Tätä asiaa ei saisi globalisoida liikaa, että meilläkin niin maanviljelijä saastuttaa.
Juuri näin! Suomea ei tietenkään voida verrata Yhdysvaltoihin, koska pohjoisessa maassamme maatilat ovat pieniä verrattuna yhdysvaltalaisiin suurtuottajiin ja teurastamoihin, kasvukausi on maassamme lyhyt, ja ruokittavia suomalaisia suita vain viisi miljoonaa. Suomalaisen ja yhdysvaltalaisen lihantuotannon identtinen piirre kuitenkin on se, miten tietyt tällä hetkellä vallitsevat tuotantomuodot syntyivät vasta muutamia kymmeniä vuosia sitten, minkä myötä lihankulutus on kasvanut maassamme valtavasti.
Elintarvikemarkkinat ovat nykyisin maailmanlaajuiset, ja EU-jäsenyyden myötä maamme tarve eläintuotantoon on omaksunut samanlaiset käytännöt kuin muuallakin tuotannon lähtökohdaksi. Ruuan tuotanto on kokenut maassamme huikean muodonmuutoksen viimeisen 50 vuoden aikana, ja muutoksen vauhti vain kiihtyy.
"Suomessa tuotettiin lihaa vuonna 2018 Kantar TNS Agri Oy:n kokoamien tilastojen mukaan yhteensä 393 miljoonaa kiloa (- 1%). Sianlihaa tuotettiin 168,4 (-7%), naudanlihaa 86,4 (+1 %) ja siipikarjanlihaa 136,5 miljoonaa kiloa (+ 5%). Kulutuksen kotimaisuusaste oli 80,0%.
Suomalaiset söivät lihaa vuonna 2018 81,3 kiloa henkeä kohden vuodessa, kun 1940 luvun lopussa kulutus oli reilut 20 kiloa henkeä kohden. Yhdysvalloissa syötiin vuonna 2017 97, 1 kiloa lihaa henkeä kohden.
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2017 Suomen kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat 56,1 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttia ja laskivat lähes viisi prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen osuus oli noin 11 prosenttia Suomen kokonaispäästöistä. Siitä lihantuotannon osuus oli noin kuusi prosenttia.
Yhdistetty maidon- ja lihantuotanto tuottaa noin kolmanneksen vähemmän päästöjä kuin pelkkä pihvikarjan kasvatus. Suomalaisen naudanlihan ympäristöhaitat ovat ulkomaista naudanlihaa pienemmät, sillä meillä yli 80 prosenttia naudanlihasta saadaan maitorotuisista lehmistä. Kahden eri tuotantotavan yhdistäminen on ympäristön kannalta tehokkaampaa. Ympäristötehokkuutta lisää suomalaisen naudan ruokinta karkearehulla: kesällä laidunta tai nurmirehua ja talvella säilörehua (ns. AIV-rehua) tai kuivaheinää.
Maitorotuisten nautojen päästöt ovat noin 20-30 kg CO2 ekv ja liharotuisten 35-50 kg CO2 ekv. Maitorotuisten nautojen ilmastopäästöt ovat noin kolmanneksen pienemmät kuin liharotuisilla naudoilla. Kun kotimaista naudanlihantuotanto (maito- ja liharotuiset) verrataan muihin maihin, päästömäärissä ei ole merkittäviä eroja. Aitoja ympäristöetuja sen sijaan on lukuisia.
Naudan aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt ovat Luonnonvarakeskuksen laskelmien mukaan noin kolme prosenttia Suomen kokonaispäästöistä. Hiilidioksidipäästöjä voidaan pienentää edelleen vähentämällä lannan varastointia ja tehostamalla käyttöä sekä tarkentamalla eläinten ruokintaa. Eläinten jalostus parantaa resurssitehokkuuttaa ja vähentää siten päästöjä."
Lähde
Lihantuotanto Suomessa
https://www.lihatiedotus.fi/tilastotietoa/lihantuotanto-suomessa-2.html