Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: karjalaisenkyösti - 03.07.09 - klo:14:09
-
Voisi olla paikallaan jakaa muiden foorumilaisten tietoon erilaisia leikkejä, joita seuroissa (ei uskonnollisissa sellaisissa) voisi harrastaa.
Työpaikkaruokalassa syödessäni muistui mieleeni eräs leikki, jota joskus eräässä seurassa leikimme.
Se meni tällätavoin:
Lupasin tietyn rahasumman (taikka jotain muuta houkuttelevaa), jos saisin rikkoa 3 kananmunaa jonkun henkilön päähän.
Eräs henkilö suostui tähän. Hän halusi palkinnon. Saattoi olla, että sopimukseen kuului, että tämä henkilö maksaa kananmunista aiheutuvat kustannukset - en tosin muista, kuinka oli.
Rikoin sitten ensimmäisen kananmunan (tästä tapahtumasta on aikaa varmaan yli 10 vuotta) hänen päähänsä.
Kananmunan nesteet valuivat hiuksilta alas.
Sitten rikoin toisenkin kananmunan ja sotku tietysti kaverin päällä tuplaantui.
Kaveri istui ja odotteli kolmatta kananmunaa.
Kolmannen kananmunan odottelun pystyi voimakkaasti aistimaan ainakin silmillä, ellei yleisestikin ilmapiiristä.
Tietenkään en rikkonut enää kolmatta kananmunaa hänen päähänsä. Jos sen olisin tehnyt, olisin joutunut maksamaan tuon lupaamani palkinnon hänelle.
Kun kaveri tajusi, että kolmatta kananmunaa ei tulekaan ja hän jää ilman palkintoa, pettyi hän suuresti.
Hän sanoi, että on häntä ennenkin höynäytetty, ei ollut eka kerta.
Sääliksi kävi kaveria, kun hän niin odotti sitä kolmatta kananmunaa päähänsä ja sitä ei sitten tullut.
En muista kuinka oli, mutta kilttinä (ja muutenkin hyvänä) ihmisenä saatoin sitten kuitenkin heltyä ja antaa hänelle sen palkinnon.
Toinenkin seuraleikki on mielessäni, mutta kirjoitan sen myöhemmin, jahka saan aikaiseksi.
Mitäs leikkejä sinä tunnet?
-
Minua etoo tuollaiset seuraleikit. En haluaisi olla tuollaisessa kumpanakaan osapuolena enkä sivustakatsojana.
Samoin olen kauhean vihainen sellaisille leikeille, että jotain pikkulasta vedetään nenästä tavalla tai toisella ja sille nauretaan.
En nyt keksi tähän hätään mitään leikkiä, mutta mieluummin suosin tervettä huumoria.
-
mieluummin suosin tervettä huumoria
Jos huumori on liian tervettä ja selvästi huumoriksi tarkoitettua, minä jostain syystä tympäännyn.
Ehkä tästä johtuen arvostankin epätervettä huumoria.
Muistaakseni meillä oli kokonaisuutena varsin hauskaa tuona iltana.
Tai, ainakin minulla oli hauskaa.
Toinen leikki, jota olen harrastanut ties kuinka monta kertaa, on seuraava.
Otan kaapista muutamia kahvilautasia, poltan kynttilää ja pidän lautasta kynttilän liekin yläpuolella.
Lautanen tummuu noesta.
Annan lautasen viilentyä.
Tämän jälkeen kyselen, ketkä porukasta haluaisivat osallistua eräänlaiseen matkimiskilpailuun.
Porukan tulee matkia minua mahdollisimman tarkkaan.
(En jaksa kertoa kaikkia yksityiskohtia, pysyn pääseikoissa.)
Porukka käy siis riviin istumaan, minä istun heitä vastapäätä.
Minulla on kädessäni puhdas lautanen, muilla noettu lautanen siten, että nokipuoli on minuun päin.
Kädet ovat jokaisella suoraan eteenpäin ja käden päässä on siis lautanen.
Sitten laitan muutaman sormen keskelle lautasta ja pyydän heitä matkimaan.
Tämän jälkeen laitan sormeni otsalleni.
He tekevät samoin ja otsalle jää mustaa nokea.
Kun ihmisten kasvot ovat jo noetut, kerron, että he voisivat kuvitella, että lautasessa on nokea ja pyydän heitä lisää hieromaan sormia lautaseen ja sitten ikäänkuin sotkemaan lisää kasvojaan.
Ihmiset tottelevat, koska nokea ei voi sormilla havaita.
Kun sitten ystävät ovat sotkeneet naamansa kunnolla, hoidan asian niin, että heillä on hihat ylhäällä taikka tavalla tai toisella siten, että vaatteita ei sotketa (kuten jo totesin, olen ihmisystävällinen ja päältä päin kiltti ja sisältäpäin vielä kiltimpi, enkä haluaisi, että kukaan sotkee vaatteitaan).
Sen jälkeen pyydän heitä katselemaan toisiaan taikka menemään peilin eteen.
Tämän jälkeen alkaa valtava hälinä ja naureskelu.
Varsinkin naiset saattavat juosta vauhdilla WChen ja viettävät siellä pidemmänkin tovin.
Moni (ehkä muutamia kymmeniä) on naamansa sotkenut, enkä muista, että kukaan olisi minulle suuttunut.
Kukapa sitä nyt suuttuisikaan, kun pyydän ihmisiä sotkemaan naamaansa noella ja sitten kun leikki on ohi, havaitaan, että naamat ovat noessa.
Kyllä se niin on, että jos joku sotkee naamansa, niin sotkekoon.
Sitä en hyväksy, että itse likaisin sormeni nokeen ja sotkisin salaa toisten naamat.
-
Toinen leikki, jota olen harrastanut ties kuinka monta kertaa, on seuraava.
Otan kaapista muutamia kahvilautasia, poltan kynttilää ja pidän lautasta kynttilän liekin yläpuolella.
Lautanen tummuu noesta.
Annan lautasen viilentyä.
Tämän jälkeen kyselen, ketkä porukasta haluaisivat osallistua eräänlaiseen matkimiskilpailuun.
Porukan tulee matkia minua mahdollisimman tarkkaan.
(En jaksa kertoa kaikkia yksityiskohtia, pysyn pääseikoissa.)
Porukka käy siis riviin istumaan, minä istun heitä vastapäätä.
Minulla on kädessäni puhdas lautanen, muilla noettu lautanen siten, että nokipuoli on minuun päin.
Kädet ovat jokaisella suoraan eteenpäin ja käden päässä on siis lautanen.
Sitten laitan muutaman sormen keskelle lautasta ja pyydän heitä matkimaan.
Tämän jälkeen laitan sormeni otsalleni.
He tekevät samoin ja otsalle jää mustaa nokea.
Kun ihmisten kasvot ovat jo noetut, kerron, että he voisivat kuvitella, että lautasessa on nokea ja pyydän heitä lisää hieromaan sormia lautaseen ja sitten ikäänkuin sotkemaan lisää kasvojaan.
Ihmiset tottelevat, koska nokea ei voi sormilla havaita.
Kun sitten ystävät ovat sotkeneet naamansa kunnolla, hoidan asian niin, että heillä on hihat ylhäällä taikka tavalla tai toisella siten, että vaatteita ei sotketa (kuten jo totesin, olen ihmisystävällinen ja päältä päin kiltti ja sisältäpäin vielä kiltimpi, enkä haluaisi, että kukaan sotkee vaatteitaan).
Sen jälkeen pyydän heitä katselemaan toisiaan taikka menemään peilin eteen.
Tämän jälkeen alkaa valtava hälinä ja naureskelu.
Varsinkin naiset saattavat juosta vauhdilla WChen ja viettävät siellä pidemmänkin tovin.
Moni (ehkä muutamia kymmeniä) on naamansa sotkenut, enkä muista, että kukaan olisi minulle suuttunut.
Kukapa sitä nyt suuttuisikaan, kun pyydän ihmisiä sotkemaan naamaansa noella ja sitten kun leikki on ohi, havaitaan, että naamat ovat noessa.
Kyllä se niin on, että jos joku sotkee naamansa, niin sotkekoon.
Sitä en hyväksy, että itse likaisin sormeni nokeen ja sotkisin salaa toisten naamat.
Ilmeisesti tyypit eivät katso sormiaan leikin välissä. Jos katsoisivat, niin he huomaisivat, että niissä on nokea.
No, tämä on sentään vähän inhimillisempi leikki.
Minulla tuli mieleen ihan sellainen seurapeli kuin Rappakalja. Sitä me olemme pelanneet perheen kanssa ja siitä pidämme kovasti. Siinä on kortteja, joissa on kysymyksiä ja vastausehdotuksia. Oikeat vastaukset ovat jokseenkin älyttömiä ja jokainen pelaaja saa keksiä lisää älyttömyyksiä. Sitten arvataan, mikä on oikea. Monesti ehdotusten lukijalla ei tahdo pysyä pokka, koska ehdotukset ovat niin hauskoja. No, yksityiskohdat jäivät minullakin kertomatta, mutta suosittelen joulupukin konttiin Rappakalja-peliä sellaiselle, jolla ovat jälkeläiset jo ohittaneet pikkulapsi-iän.
-
Ilmeisesti tyypit eivät katso sormiaan leikin välissä. Jos katsoisivat, niin he huomaisivat, että niissä on nokea.
Tämä sormiin katselumahdollisuus täytyy eliminoida tietysti pois.
Suurelle porukalle tehtäessä joskus käy niin, että kun yksi henkilö onnistuu katsomaan sormiinsa niin tieto pluffista leviää heti jokaiselle.
Välillä onnistun vain diskaamaan tämän henkilön, ja muut jatkavat juttua.
Yleensä homma onnistuu, mutta epäonnistumisiakin löytyy. Olen tehnyt tämän usein ja eihän aina voi onnistua.
-
Mua saa vapaasti pitää niuhona ja tosikkona, mutta mä en tykkää "leikeistä" joissa pyritään nolaamaan joku. Oikea leikki on sellainen, että kaikilla on hauskaa eikä kellekään tule paha mieli. Ei taida naiset hirveästi ihastua jos niiden huolella väsäämät meikit sotketaan noella, vaikka se sitten olisikin omien pikku kätösten tekemää eikä jonkun muun klähmimää...
Esimerkki hyvästä seuraleikistä? "Mikä se olis jos se olis..." Eli yksi menee huoneesta ulos ja toiset valitsevat keskuudestaan yhden henkilön. Ulkoa tullut saa sitten kysellä "mikä se olis jos se olis" - muotoisilla kysymyksillä mitä henkilöstä tulee muille mieleen. Esim. Mikä se olis jos se olis puu? Mikä se olis jos se olis huonekalu? Mikä se olis jos se olis väri? Ja sitten ulkoa tullut tietysti yrittää arvata, kenestä puhutaan.
Itse olen ollut mm. mänty, sohva, syksy, punainen, kaakao, susi ja cream cheese -sipsi. :-)
-
Mua saa vapaasti pitää niuhona ja tosikkona, mutta mä en tykkää "leikeistä" joissa pyritään nolaamaan joku.
Mieluiten harratan tätä leikkiä ylpeiden ja itseään täynnä olevien vapaa-suuntalaisten parissa - kuten helluntalaisten.
Tällaiset ihmiset yleensä eivät mokomasta loukkaannu, saati suutu, vaan ennemminkin nauravat.
Myönnen, että Nöyrien ja itsessään huonojen ihmisten joukossa en välttämättä uskaltaisi tätä tehdä: pelkään, että astun heidän nenälleen ja suututan heidät. Tempullahan ei ole tarkoitus suututtaa, vaan pitää hauskaa.
Jos on suurempi suuttumisvaara, tällöin temppu on tietysti paras jättää tekemättä.
Minulle yleensäkin tulee hirveän paha mieli, jos olen jonkun suututtanut.
Kun tämän tempun teen, pyrin toki kohteet seulomaan jonkinlaisella karkealla seulalla.
Esim. minua huomattavasti vanhempia ihmisiä pyrin säästämään tällaiselta kokemukselta.
Jotain positiivista tässä tempussa kuitenkin on, koska en muista, että kukaan olisi suuttunut ja loukkaantunut, vaikka monelle sen olen tehnyt.
Voihan olla, että jos joku on suuttunut, niin hän on pitänyt sen sisällään, eikä ole suuttumisestaan numeroa tehnyt.
-
Mieluiten harratan tätä leikkiä ylpeiden ja itseään täynnä olevien vapaa-suuntalaisten parissa - kuten helluntalaisten.
Tällaiset ihmiset yleensä eivät mokomasta loukkaannu, saati suutu, vaan ennemminkin nauravat.
Myönnen, että Nöyrien ja itsessään huonojen ihmisten joukossa en välttämättä uskaltaisi tätä tehdä: pelkään, että astun heidän nenälleen ja suututan heidät.
Kun tämän tempun teen, pyrin toki kohteet seulomaan jonkinlaisella karkealla seulalla.
Esim. minua huomattavasti vanhempia ihmisiä pyrin säästämään tällaiselta kokemukselta.
Ehkei se jako noin tarkasti mene piirien mukaan vaan enemmän ihmisten mukaan. Tai sitten joissain piireissä ei uskalleta näyttää harmistumista. Mutta sinänsä varsinkin nokijuttu hyvä, jos vaatteet eivät likaannu. Munajutussa tulee vähän mieleen, että "rahalla saa". Samasta aiheestahan on kirja "rikkaiden pidot" tms...
Entäs tällainen (tapahtui muistaakseni Laitilan kivikirkolla aikoinaan):
Olimme pienellä porukalla sielläpäin ja harmittelimme kun kirkon ovi kiinni. Katsoin avaimen reiästä ja en nähnyt mitään. Mutta kehuin muille, että hienon näköinen kirkko, kannattaa katsoa.
Seuraavakaan katsoja ei nähnyt mitään mutta ymmärsi jujun ja kehui näkemäänsä ja lopulta kaikki tekivät saman :)
-
Ehkei se jako noin tarkasti mene piirien mukaan vaan enemmän ihmisten mukaan. Tai sitten joissain piireissä ei uskalleta näyttää harmistumista. Mutta sinänsä varsinkin nokijuttu hyvä, jos vaatteet eivät likaannu. Munajutussa tulee vähän mieleen, että "rahalla saa". Samasta aiheestahan on kirja "rikkaiden pidot" tms...
jäi itseäkin vaivaamaan tuo kirjan nimi, kyseessä siis Graham Greenen "Ahneiden pidot". Aikoinaan luin paljonkin GG:n kirjoja mutta en muista olenko tuosta nähnyt vain elokuvaversion, tai sen mitä siitä pystyin katsomaan. No tämä menee jo seuraleikki aiheen ulkopuolelle.
-
Seuraavakaan katsoja ei nähnyt mitään mutta ymmärsi jujun ja kehui näkemäänsä ja lopulta kaikki tekivät saman
Tämänkaltainen tilanne toistuu päivittäin monenmonituista kertaa maailmalla.
Useimmiten ei edes ymmärretä jujua.
Tästä tilanteesta kertoo lempisatuni "Keisarin uudet vaatteet".
Vanhoissa saduissa piilee monesti suuria viisauksia.
-
Yhtä loistavaa leikkiä olen monta kertaa kavereiden kanssa leikkinyt. Yksi laitetaan huoneen ulkopuolelle ettei kuule mitä muut puhuvat ja muut valitsevat jonkin tutun laulun, vaikka lastenlaulun tai jonkun joka soi koko ajan radiossa tai vaikkapa Siionin virren, joku biisi kuitenkin minkä olettavat sen ulkopuolella odottelijan tietävän. Otetaanpa nyt esimerkiksi vaikkapa Satu meni saunaan.
Laulun sanat jaetaan kaikille huoneen sisällä olijoille, ne voi kirjoittaa lapulle ylös että ne muistaa. Pelaaja ykköselle "Satu", kakkoselle "meni", kolmoselle "saunaan", ykköselle "pani", kakkoselle "laukun", kolmoselle "naulaan" jne.
Sitten kutsutaan ulkopuolella odottelija sisään ja tämä alkaa kysellä ihan mitä tahansa kysymyksiä toisilta järjestyksessä. Vastaukseen pitää sisällyttää laulun sanat järjestyksessä.
Esimerkiksi:
K: Mistä kirjoista pidät?
V1: No mun lempparikirja on satu kultakutrista ja kolmesta karhusta.
K: Minkä värinen taivas on?
V2: No yleensähän se on sininen mutta eilen kun oli kaatosade niin se meni ihan harmaaksi.
K: Kuka on paras kaverisi?
V3: No sehän on tuo *****, sen kanssa on todella mukava mennä vaikka uimaan ja saunaan tai syödä jäätelöä.
K: Missä me olemme?
V1: Hyvä kysymys, en oikein osaa vastata kun en tiedä mihin tuo ***** meidät pani.
jne. Kun kyselijä keksii, mistä laulusta on kyse, joku muu menee ulkopuolelle ja valitaan uusi laulu :)
-
Kiitos Sanneli kivasta leikkivinkistä. Niitä aina joskus tarvitaan.
Minäkään en hirveästi kannata noita nolaamisleikkejä. Toisaalta kyllä, jos joku on niin rahan tai muun voiton ahne, että ainaa rikkoa kananmunia päähänsä, niin hän kyllä sietää opetuksen.
Lapsien nolaaminen leikinkään varjolla ei ole hyvä juttu. Se ei edesauta lapsen itesetunnon tervettä kehittymistä. Tämän sanon omalla kokemuksella. On ollut risukkoinen polku kasvaa itsensä hyväksyväksi aikuiseksi. Vaikea on ollut myös opetella pois siitä tavasta, että yrittää aina olla nokkela ja päästä sanomisissa niskan päälle. Sitä oppi kotona letkauttelemaan ihmisille ihan vain huumorimielessä. Kesti kauan tajuta, että se onkin aika ilkeää.
Nyt osaan jo nauraa itselleni. "Autuaita ovat ne, jotka osaavat nauraa itselleen, sillä heiltä ei tule hupia puuttumaan." :icon_lol:
-
Sitä oppi kotona letkauttelemaan ihmisille ihan vain huumorimielessä. Kesti kauan tajuta, että se onkin aika ilkeää.
Kuinkahan tuon poikaystävällekin opettaisi, sen käsitys huumorista on aika pirullista. Eikä se ymmärrä, ettei se, että minä tai sen veli sille sen heittelystä suututaan tarkoita sitä, että meillä on huono huumorintaju, vaan nimenomaan sitä, että sen huumori on HUONOA :D
-
Kakarana meitin piti aina laittaa kaikki leikit ja vitsit uusiksi.
Kuten hokemat:
Satu meni saunaan, löi päänsä naulaan.
Satu tuli saunasta otti päänsä naulasta. :)
Kello kaksitoista lyö, piru ruumiita orrella syö.. >:(
Huonoa huumoria.
Mut leikkiminen kuulunee lapsuuteen, mut ikävää kun isona ei mitkään leikit ja muu innovatiivinen puuhastelu sytytä.
Paitsi jos alkoholia ottelisi, niin silloin kyllä päättömyyksiä tulisi tehtyä, mut onneksi se pämppääminen ei oikein maistu. Ellei sitten sosiaalinen paine vie muassaan siihen.
:icon_rolleyes:
-
Kuinkahan tuon poikaystävällekin opettaisi, sen käsitys huumorista on aika pirullista. Eikä se ymmärrä, ettei se, että minä tai sen veli sille sen heittelystä suututaan tarkoita sitä, että meillä on huono huumorintaju, vaan nimenomaan sitä, että sen huumori on HUONOA :D
Minä yritin 20 vuotta asiallisesti kertoa miehelleni joistakin hänen edesottamuksistaan, että en pidä niistä. Hän ei vain ymmärtänyt, joten lopulta raivostuin ja kadutti, että en jo heti kättelyssä lyönyt halolla päähän. Neuvoisin, että ärähdä kunnolla joka kerta niin eiköhän mene perille. Ellei ymmärrä, niin uhkaa jollain, jota hän ei millään haluaisi kokea ja toteuta myös uhkaus tarpeen vaatiessa.
-
Tässä linkki hauskaan palapeliin.
Tulee söötti kuva, jos onnaa koota.
http://www.niemiscavalier.dk/23492842
-
Kiitti, Pirska, vinkistä. Pittääpi kokkeilla.
-
Et kai vaan hyvä Viisveisaaja ole lopettanut leikkimistä? Jos olet niin aloita kiireesti uudelleen. Se pitää mielen pirteänä ja vähentää stressiä, eli on terveellistä. Ja kokemuksesta voin sanoa, ettei siihen viinaa tarvita. Pientä kansalaisrohkeutta ja uskallusta tulla mahdollisesti naurun alaiseksi. Sitten kun on tässä pisteessä, että viis veisaa siitä, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat, on helppo heittäytyä leikkiin.
-
Kiitos Pyry.
Ja ei kiitos.
Jotenkin kun ei luonnista niin ei luonnista.
Lapsena tuli urheiluporukoissa oltua, mutta nyt vanhempana ajatuskin johki uinti tai muuhun seuraan liittymisestä kauhistuttaa.
Taidan kaikesta sosiaalisuudesta ja ulospäinsuuntautuneisuudesta huolimatta olla oman tien kulkija.
Niinkuin orpo piru orrella.
Joku on tehnyt hyvän laulun, jossa oli jotenkin: Toinen lukee kirjoja ja niiden parisa viihtyy toinen jossain toisessa.. no sellaista.
Hauskin seuraleikki?
En tiedä, mutta jännittävin oli sellainen, jossa joku meni edellä vaikka telineillä ja muiden piti seurata. Tai joku teki vastaantulijalle jotain ja muut perässä..
:017:
Niin ja nyt alkoi nettikirjoittelu paasto.
-
"Emme lopeta leikkimistä sen johdosta, että vanhenemme - vanhenemme, koska lopetamme leikkimisen."
-Herbert Spencer-
-
Hippasta ja piilosta pienenä leikittiin.
-
Lapsuuteni leikkejä n.1949-1954:
Kuka pelkää mustaa miestä
Kymmenen tikkua laudalla
Viimeinen pari uunista ulos
Keisari seisoo palatsissaan
ruudun hyppääminen
pitkän narun hyppääminen
seinäpallon heittely
Laiva on lastattu
muistipeli( postikorteilla tai karamellipapereilla)
lumisota, lumileikit(lumikoti)
linnanherra
majojen rakentelu
ym. ym. kaikenlaista itse keksittyä. :109:
-
... jännä juttu 1960-luvulla... aivan samanlaisia leikkejä me leikittiin... :icon_surprised:
-
Riitta-mummilla tutut leikit. Huskoja oli myös Tervapata ja Ei, juu, vaarinhousut.
-
Riitta-mummin pihaleikkien listaan lisään 60-luvulta myös seuraavat:
- Maa
- Hailii hailoo
- Väri
- Peili
- Perspallo
- Keinupallo
- Rättipallo eli zimm zamm
Mahtaako kukaan näitä tuntea? Joidenkin säännöt ovat valitettavasti unohtuneet, kun ei ole tullut harrastettua...
Sisäleikkejä olivat mm. Kangaskauppias, Tyhmä kuningas ja Pullonpyöritys.
70-luvun koululaispäiviltä joltakin opistolta muistan leikin, joka ei tuntunut kovin mukavalta nuoruuden itsetunto-ongelmien keskellä: Kauranleikkuu-nimisessä piirileikissä laulettiin sitten kun joku oli jäänyt ilman paria: "Se oli hyvä se oli hyvä, se oli oikein hyvä, ettei kukaan Maisakaista tykkää ja Maisakai saa jäädä yksin." :'(
Vastikään ikätovereiden kanssa synttäreitä vietettäessä innostuttiin muistelemaan ja leikkimään vanhoja leikkejä - hiekkarannalla kaiken lisäksi. Hauska oli huomata, kuinka jostakin muistilokeroiden kätköistä nousivat narunhyppelylorut, vistin (muualla kai twist-naruksi kutsuttiin) säännöt, Truut truut -laulun sanat ynnä muut. Johan oli tädeillä hauskaa hyppelehtiessään! :icon_cool:
-
Leikkilistaan pitää lisätä vielä Valokuvaaja.
Tuttuja on ysärilapsellekin nuo melkein kaikki maisakain ja Riitta-mummin leikit :)
Kymmentikkusen sijaan koulun pihalla usein oltiin lekkeriä tai kirkonrottaa kun kymmentä tikkua ja lautaa ei löytynyt.
Rosvoa ja poliisia oltiin myös, tytöt oli rosvoja ja pojat poliiseja tai toisin päin :)
-
Viimeksi olen tainnut leikkiä zip zap zop-leikkiä. Jujuna on, että seistään ringissä ja joku sanoo zip ja osoittaa jotakuta joka sanoo zap ja joka taas "heittää" vuoron sanoa zop jollekin. Jos ei reagoi tai sanoo väärän sanan, putoaa pelistä. Simppeli idea, mutta oikiasti haastava peli.
Ja sitten muistan jotain ihme pätkiä jostain ameeba leikistä..Luulen että ainakin ameeba-leikki löytyy jostain ilmaisutaidon kirjasta...siinä oli ideana "kehittyä" ameebasta ihmiseksi. Vaellettiin tilassa hokien: "ameeba ameeba" ja kun kohdattiin toinen ameeba, halattiin ja muututtiin joksikin muuksi...olisko ollu kala...siis tämä on hyvä jos on paljon sakkia... ja kanikani-leikissä ollaan ringissä, joku on kani joka hokee:kanikanikani ja heiluttaa etusormiaan päänsä päällä kanin korvina.kanin molemmilla puolilla olevat ihmiset hokevat myös kania ja heiluttavat "kanin" puoleisen käden etusormea päänsä päällä.kani heittää kanivuoron ringissä jollekulle ja haasteellista on...varsinkin kanin vierustoverit meinavat unohtaa tehtävänsä...ja vähintäänkin väärä käsi nousee ilmaan...
Tuollaiset nopeutta ja tarkkaavaisuutta vaativat pelit ovat varmaankin hyväksi myös aivoille...eikös aivojakin pitäisi jumpata.
Sitten sellainen hoksottimia vaativa tutustumisleikki tuli mieleen..leikin aloittaja esittelee itsensä ja sanoo mitä on tuonut mukanaan. Esim. Olen Oona ja toin tänne omenan...juju on siinä, että kaikki eivät tiedä, että tuomisen pitää alkaa oman nimen alkukirjaimella. Tuominen saa olla fiktiivistä tai todellista. Leikkiä jatketaan kunnes jokainen on keksinyt leikin jujun.
-
Varmaan hauskin peli, jota aikuisena olen pelannut/leikkinyt on
korttipeli Sirkus
http://www.korttipelit.net/sirkus
Kokeilkaa!
-
Hei maisakai!
Se leikki 70-luvun koululaispäivillä opistolla oli "Tammerkosken sillalla."
"Se oli hyvä, se oli hyvä se oli oikein hyvä,
ettei Maunosta kukaan huoli ja Mauno sai jäädä yksin!
Viimeksi näin sen illalla, Tammerkosken sillalla,
minä olen sinun ja sinä oelt minun ja joku sai jäädä yksin!"
Taidettiin mennä piirissä pareittain ja yksi keskellä, lopussa etsittiin uudet parit ja keskelläolijakin päsi piiriin ja toinen vuorostaan keskelle. Silloin etsittin koululaispäivillä sopivia vanhan ajan seuraleikkejä, joista vanhoillakaan ei olisi moitteen sanaa sanottavana.
Koululaispäiviä järjestettiin useimmilla herännäisopistoilla. Herättäjä-Yhdistys oli palkannut ensimmäiseksi nuorisosihteriksi Lemettisen Pentin ja toimintaa oli paljon.
muistelee Mauno
-
... ja sitten tarkennus, yön yli nukuttuani ja päivän rippikoulua pidettyäni eilis-illan kirjoitukseen:
Leikin nimi oli tietenkin "Kauran leikkuu" eikä mikään tamperilainen!
Siinä oli yksin yksin jäämisen jälkeen lorun jatko seuraavsti: "Leikkaa, leikkaa kauraa, kuka sen kauran sitoo, kukas muu kuin oma kulta ja mistäs minä sen löydän? Viimeksi näin sen illalla, Tammerkosken sillalla ... jne.
Mauno
-
Olisiko kuitenkin: '...kuka sitoo lyhteet?' Niin minä sen muistan.
-
Juu, noin ne sanat menivät kuin Mauno muistaa.
Saattoi olla Raudaskylän opistolla. Menimme sinne täpötäydellä junalla kohti auringonlaskua, junan ohjaamossa, ja jaoimme eväät konnarin ja junankuljettajan kanssa. Opistolla taisimme yöpyä Impilinnassa. Ja ettei olisi osunut Lemettisen Penan syntymäpäivät silloin koululaispäiville juuri. Vuodenaika ei kyllä ole enää muistissa.
-
Hei!
Raudaskylän kr. Opiston koululaispäivät olivat aikanaan aina tammikuussa.
Me Kalajokilaakson porukka kuljimme puolestamme junalla, lättähatulla, Partaanpään opistolle koululaispäiville. Linja-autolla köröttelimme Karhunmäen Opistolle (joka toimi vielä silloin nykyisessä Wanhassa Karhunmäessä, ei vielä Lapuan kirkonkylällä).
Koululaispäiviä järjestettiin myös ainakin Jyväskylän, Kainuun ja Mieslahden opistoilla.
muistelee Mauno
-
Hei!
Kainuun ja Mieslahden opistoilla.
muistelee Mauno
Eikös se ole sama opisto.
-
Nykyinen Kainuun oli ennen Mieslahden. Sillosella Mieslahden, mutta myös tällösellä Kainuun, kummallakin opistolla on järjestetty.
-
All right.
-
Siis samaisten seinien sisällä Kainuussa kuitenkin - ellei tehty uudisrakennuksia välillä. ;-)
Jyväskylän opistollakin tuli oltua, mutta lienevätkö olleet opiskelijapäivät?
Olimme perjantaina paikalla ennen klo 17:ää, mutta emäntä ilmoitti, että iltapala on ohjelman mukaan vasta myöhemmin, muistaakseni klo 21, mutta oikeasti saattaisi olla 19. Silloin joku aloitti suljetun ruokasalin oven takana virren: "Pitääkö olla ruuatta nälkäisen vaeltajan Ja janoavan juomatta, vaipua vajoavan", mutta ei emäntä heltynyt!
-
Päärakennus on uusi.
-
Hei!
Aamusella kirjoittelin kainuun ja Mieslahden opistoilla - piti kirjoittamani Kylänlahden opistolla, siis Pielisen takana Karjalassa.
Sensijaan aloitin aamusella myös uuden seurapelin nettiversion nimeltään kuus - nolla (6-0). Kerroin, että silloin Karhunmäen opistoi ei ollut vielä uuttanut Lapuan kirkonkylälle. Kukaan lapualaisista ei oikaissut, että ei se mikään kirkonkylä ole, vaan kaupungin keskusta. ELI minä hävisin 6-0!
harmittelee Mauno
-
Tiitiäiselle - monesti on tullu tuota Evoluutiota rippileireillä sekä Aholansaaressa että Nivalassa että tänä kesänä Oulussakin leikittyä :)
Tämmöisillä säännöillä: kaikki lähtee matkaan ameboina, käsillä tehdään rintauintiliikettä ja hoetaan: "ameeba, ameeba, ameeba...". Kun kaksi amebaa kohtaa, pelataan kivi-paperi-sakset ja voittajasta tulee torakka: nyrkit ohimoilla, etu- ja keskisormia heilutellaan "tuntosarvina" ja sanotaan: "tsirp, tsirp, tsirp". Kun kaksi torakkaa kohtaa, taas otetaan kivi-paperi-sakset ja voittajasta tulee jänis, joka heiluttelee kämmeniä korvina ja sanoo "fläpä, fläpä, fläpä". Voittajajäniksestä tulee gorilla, joka hakkaa nyrkeillä rintaansa ja hokee: "uga, uga, uga". Ja voittajagorillasta tulee ihminen, joka pääsee leikistä pois. Häviäjä aina tippuu yhden eläimen verran taaksepäin eli hävinnyt gorilla putoaa jänikseksi, hävinnyt jänis torakaksi, hävinnyt torakka amebaksi ja hävinnyt ameba pysyy amebana.