Minä vaivainenolen mato matkamies maan,
monet kuljen mä vaikeat retket.
Isänmaatani outona etsin mä vaan.....
Muistan itse, miten puolustin omaa tupakanpolttoani, joka kuitenkin oli pahe.
Olen puolustanut TVn katselua sanomalla, että täytyyhän ihmisen tietää uutisista ja kulttuuristakin jotakin,
vaikka kyseinen laite vie kaiken vapaa-ajan ja hyvät asiat jäävät vain aikeiksi.
Olisiko rakkauden omaksuminen henkilökohtaiseksi elämänohjeeksi jonkinlaista hengellistä ymmärryksen kasvun alkua?
Olisiko oikeaa ymmärtää nykyinen kelvottomuus Jumalan sanan edessä ja tehdä sille jotakin.
Olenko kuin veneessä joka on täynnä vettä ja sanoisin.
Minä ja perheeni ei voi mitään tehdä.
Me hukumme kuitenkin.
Onko ymmärryksen puutetta?
Ymmärtämistä on jo se,
että etsii apua, sieltä, mistä oikeaa apua saa.
Sana opettaa: Etsivä löytää, kolkuttavalle avataan.
Oikeaa ymmärrystä on myöskin tehdä se, mikä on tehtävissä.
Ellei kirkossa käynti riitä, niin 10 minuuttia UTa ja rukousta jokainen päivä, on hyvä tapa alkaa.
Uskovaisuus alkaa sisältäpäin.
Hengellinen ymmärrys voi alkaa evankeliumia kuulemalla. Usko tulee kuulemisesta, vai miten?
Ennen pitkää tietää oma hevonenkin, että ajajan sisällä on tapahtunut radikaalinen muutos.
Ehkä rakkaus , ilö , rauha ja itsensä hillitseminen tulee näkyväksi.
Näinhän se viisauden oppikirja valistaa.
Katso tarkemmin: " Hengen hedelmät"
m
