Jumala

[PekkaV]

 Jospa synti ymmärrettäisiin yhteiseksi vaivaksi eikä yksilön syyksi!

   Talviveisuiden paneelissa yritettiin sanoittaa ja avata syntisyyttä.
Maapallo on yksi. Mitä pahaa maailmassa tapahtuu, on kaikkien syy. Syy-yhteyttä yksilön toimintaan ei useinkaan tiedosteta tai tunnusteta. Ihmiskunnan kärsimysten suunnasta se kuitenkin on löydettävissä.
Perisynti on niin arkaainen käsite, että se laajuudessaan ja syvyydessään, kaikenkattavuudessaan vertautuu hyvin maailmanlaajuiseen syyllisyyteen. Ykseyden yhteisöllisyyden positiivisuuden kääntöpuoli on globaali syyllisyys, mihin meidän syntisyydessä piehtaroiva uskonoppimme sopii kuin nenä päähän.

[Pena]

Suomen sana 'syy' on hankala. Se tarkoittaa toisaalta asian luonnollista johtumista toisesta - syy ja seuraus - ja toisaalta rikosvastuuta - syyllisyys. Syntimme oivaltaminen kärsimyksen syyksi on tärkeää. Synnistä syyttäminen on eri asia. Saatana on syyttäjä. Jumala on armahtaja.

[juhani]

Suomen sana 'syy' on hankala. Se tarkoittaa toisaalta asian luonnollista johtumista toisesta - syy ja seuraus - ja toisaalta rikosvastuuta - syyllisyys. Syntimme oivaltaminen kärsimyksen syyksi on tärkeää. Synnistä syyttäminen on eri asia. Saatana on syyttäjä. Jumala on armahtaja.

Saatana on syyttäjä, Kristus on puolustusasianajaja ja Jumala armahtaa tuomarina... (=forenssinen vanhurskauttamisoppi). Se on kyllä hyvä...

[Riitta-mummi]

Suomen sana 'syy' on hankala. Se tarkoittaa toisaalta asian luonnollista johtumista toisesta - syy ja seuraus - ja toisaalta rikosvastuuta - syyllisyys. Syntimme oivaltaminen kärsimyksen syyksi on tärkeää. Synnistä syyttäminen on eri asia. Saatana on syyttäjä. Jumala on armahtaja.

Myös puulla on syyt, syynsä. Ne kuuluvat kasvuun, eikä niitä voi ottaa pois puuaineksesta.
Jumala on se joka kasvun antaa. Erilaisen eri puille. Toisilla Syyt ovat löyhässä, toisilla tiukassa, kuten vanhalla tammella. Balsabuu on kevyt, mutta ei kai se ole sen syy.

Tämä oli tätä Penan ja miun viäntelyä, syynsä sillakin.
Liian tiukka syyllisyys on häpeäksi kasvavalle. Silloin ei ole saatu välillä armon kastelua.

[Pena]

Olisiko kääntyminen sitäkin, että irtaudumme syyn ja seurauksen kierteestä katsomaan eteenpäin päämääriin ja ihanteisiin?

[Riitta-mummi]

Minä olen huono katsomaan päämääriin. Ihanteita kyllä on paljonkin. Ainoa päämäärä jota odotan on se luvattu maa ja iankaikkisuus siinä.

Toinen tärkeä juttu josta pitää puhua on vahingonilo. Se on tietyssä mielessä synneistämme suurimpia. Onhan se sisäistä nauttimista toisen ihmisen vahingosta. On tietysti syyn ja seurauksen tulos kun on väärät motiivit ja keinot, ja sitten kärsii, mutta ' Ähäkutti, siitäpä sait ! on hyvin väärin ajateltu.  On Jumalan tahto mitä meille tapahtuu. Jos nauraa toisen ansaitulle surkeudelle,  se  onvastoin Jumalan hoitamaa suunnitelmaa.

[Leena]

Hyvä hyvä Riitta-mummi. Lisäksi me emme sen toisen tietä tunne joten hyvä on jos emme istu kuin Jobin ystävät kenenkään ympärillä, lopulta hirmuiselta vihalta vain sen tähden pelastettuina että vahingonilomme kohde rukoilee puolestamme.   

[Leena]

Saatana on syyttäjä, Kristus on puolustusasianajaja ja Jumala armahtaa tuomarina... (=forenssinen vanhurskauttamisoppi). Se on kyllä hyvä...

Se on ainut hyvä. 

Mietin itse lisää tuota mitä Pena kirjoitti sillä tykläsin kyllä kuunnella Kaisa Raittilan kommentteja talviveisuissa. Ja hieman huvitti kuinka oltiin vähän kuin vastahakoisia kuulemaan. Juontajalta löytyi aina yksi jae joka ei puhu syyllisyydestä ja syntisyydestä mitään että katsopas nyt Kaisa. Kaisa oli juuri lukenut ne kaikki. Siis siikkarit.
Joskus myönnän että maton alle ryömiminen riittäisi ettei ihan aina korkkimaton alle tarvitsisi. Uusiin siikkareihin  on tulossa joku ent ehtoollisvirsi jossa kontataan pöydän alle odottamaan josko putoilisi murusia.

Luulen että isäntä pahastuu. Hän todella kutsuu syömään ja mitä tekevät kutsutut. Se meni överiksi. Soitin kyllä Samulille että muuten ihan hyvä, oikeinkin, mutta tuota tämä juttu...

[Riitta-mummi]

Jumalan ääni kuuluu usein aivan 'ajallisissa asioissa'. Olin äsken aikamoisessa tuskassa kun kävelylenkillä tuli erinäisiä ruumillisia vaikeuksia. Myös koira alkoi vikuroida, tietenkin.
Samassa kun tulin sisään alkoi puheimeni hälyttää, hammaslääkäristä soitettiin. Olin unohtanut eilisen ajanvaraukseni. Antoivat uuden ajan ja lupasin maksaa unohdukseni.
Sitten Matti kertoi että kävellessäni oli tyttärentytär soittanut että jääkaappi on simahtanut.
Tarvisevat apua joko meidän vanhan jääkaapin tai rahan muodossa.
Silloin melkein simahdin. Menin ovien taakse ja kerroin Taivaan Isälle kaikki. Hän lupasi että jaksan ' kantaa ristini'. Muutama minuutti, ja vointini ja muutkin asiat järjestyivät.

Piinaviikon kokemuksissa, Isän nimeen.

[Viisveisaaja]

Saatana on syyttäjä, Kristus on puolustusasianajaja ja Jumala armahtaa tuomarina... (=forenssinen vanhurskauttamisoppi). Se on kyllä hyvä...

Forenssiset olivat tai ovat fiksuja.

Vaikkakin tuo tuomarin armollisuus joskus mietityttää ja se peloittaa

[Riitta-mummi]

Jos maallinen tuomari päättää laista poiketen, se pelottaa. Jumalalla on oma lakinsa. Hän armahtaa kenet Hän tahtoo ja rankaisee ketä tahtoo.

Olemme toistaiseksi makselleet sakkoja syystä.

[Viisveisaaja]

 
Kolme paikkaa missä peloittaa ja tuntee ittensä avuttomaksi.

1. Armejassa alokkaana.
2. Lentokoneessa
3. Alttarilla Jumalan edessä.

[juhani]

Kolme paikkaa missä peloittaa ja tuntee ittensä avuttomaksi.

1. Armejassa alokkaana.
2. Lentokoneessa
3. Alttarilla Jumalan edessä.

...vielä lisää parikin...
4. Vaimodiktaattorin suuttuessa.
5. Poliisin kanssa keskustellessa.

[vn]

6. Kun taloyhtiössä kosteusvahinko ja olet toiminut "itsenäisesti" 

[Riitta-mummi]

...
"
Jeesus antoi ihmisille Jumalan.
Ihminen tuli elämän syvän tragiikan keskellä tietoiseksi oikeasta sisällöstä, mutta vapautui myös ahdistuksestaan ja syyllisyydestään. Syntien anteeksisaamiseen perustuva sisäinen vapautuminen merkitsi omanarvontunnon palautumista, tervettä itsetuntoa, kykyä antautua ajattelemaan toisia ihmisiä ja todellista halua tehtäviinsä. Näin Jeesus antaa meille Jumalan keskelle arkipäivää. "

Martti Simojoki

Kirjassa kirkonmies ja muuttuva maailma.  Sivu 516