Kirjoittaja Aihe: Ahdas portti ja kaita tie  (Luettu 26798 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Ahdas portti ja kaita tie
« : 22.03.16 - klo:22:17 »
Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.  (Matt. 7:13-14)

Mm. tämä aihe on ollut minulla jo jonkin aikaa pohdinnan kohteena.
Mitä ovat "ahdas portti ja kaita tie"? Vai onko kyseessä yksi ja sama asia, joista vain käytetään kahta eri nimitystä?
Mennäänkö "ahtaasta portista" sisälle kerran, vaiko onko kyseessä jatkuva toiminta, eli että portista mennään toistuvasti sisään?
Vai ehkä niin, että "ahtaasta portista" sisään pyrkiminen on jatkuvaa toimintaa ja porttia ei kuitenkaan saavuteta?

Luukkaan evankeliumissa sanotaan, että
"Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi."

Ahtaasta portista sisään pääsy edellyttää "kilvoittelua", mitä kaikkea se sitten ikinä onkaan.

Voihan olla, että tarkoituksella on jätetty kertomatta, mitä tuo "kilvoittelu" on, jotta "ahtaasta portista" sisään haluava joutuisi epätoivoon ja alkaisi huutaa avuksi Herran nimeä. Herran nimeä avuksi huutavan kerrotaan pelastuvan, joten ehkäpä ahtaasta portista sisään meneminen ja kaidalla tiellä kulkeminen on jatkuvaa Herran nimen avuksi huutamista: "Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika, armahda minua syntistä" tai joku monen monituista variaatioista tuosta rukouksesta.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Ahdas portti ja kaita tie
« Vastaus #1 : 23.03.16 - klo:06:15 »
Mieleeni tulee toinen ahtaudesta kertova Herramme vertaus - vai onko se peräti sutkaus: "Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." Vaikka tämä lausuttiin aineellista rikkautta omistavan nuoren miehen kohdalla, ymmärrän ajatuksen laajemmin. Rikkautta voi olla monenlaista, lahjakkuutta, koulutusta, ihmissuhteita ... Ahtaasta portista kulkeminen edellyttää oman rikkauden jättämistä ja luottamista vain Jumalaan. Ei kai sillä kaidalla polullakaan voi kantaa mitään mukanaan. "Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle."

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Ahdas portti ja kaita tie
« Vastaus #2 : 23.03.16 - klo:06:56 »
Ihmisen on mahdotonta noudattaa kaikkia Raamatussa annettuja ohjeita. Kaidan tien alkuun pääsee ( puhun omasta kokemuksestani ) kun uskoo tämän; " Minä olen Herra sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia ". Tämän noudattaminen karsii jo monta lavean tien lakia.

Rukous Jeesuksen nimessä, kuten karjalaisenkyöstikin mainitsi, pitää tiellä. Se karsii houkutuksilta ja antaa voimaa tämän elämän jaksamiseen.

Jos kantaa Herran antamaa kuormaa, ei huomaa sen painoa vaan se on lupauksen mukaan; Minun kuormani on keveä.

En koe Kaidan tien kulkemista kuten se on monesti eri aikakausina nähty; Älä puhu noin, Älä pukeudun noin, Älä kuuntele tai katsele tuota tai tuota.

Se tie on Paimenen äänen kuulemista. Noudattamisessa on oma osuuteni.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Ahdas portti ja kaita tie
« Vastaus #3 : 23.03.16 - klo:07:33 »
Minäkään en näe kaitaa tietä lain noudattamisen vaan armoon suostumisen tienä. Lainkuuliaisuuskin on ihmisen omaa rikkautta, omavanhurskautta.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Ahdas portti ja kaita tie
« Vastaus #4 : 23.03.16 - klo:09:59 »
Hyviä ja koskettavia asioita täällä, haluaisin jotain pohtia, lyhyesti, tyhjänä...
Elämme anteeksiannon ja armon varassa, kaikki on lahjaa.
Mutta emme voi elää "kuin pellossa"...Jotain meiltä "kysytään", uskon niin...
Onko se ehkä kilvoittelua, kaitaa tietä?
Lemisen Eki aikoinaan puhui että kaita tie kulkee kurun pohjalla, sinne pudotaan kun
rinteillä kiipeillään. ...Ja Kristus kulkee alhaalla etsien monttuihin pudonneita.
Ja tuli mieleeni sekin, varoitetaan armon halpana pitämisestä.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Vs: Ahdas portti ja kaita tie
« Vastaus #5 : 23.03.16 - klo:10:49 »
Minäkään en näe kaitaa tietä lain noudattamisen vaan armoon suostumisen tienä. Lainkuuliaisuuskin on ihmisen omaa rikkautta, omavanhurskautta.
Näinhän se on.
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Ahdas portti ja kaita tie
« Vastaus #6 : 23.03.16 - klo:13:34 »
Kilvoittelu on tärkeää. Onhan meidän oltava ja elettävä ihmisiksi. Sitä Jumala meiltä odottaa. Pelastukseen se ei riitä. Siihen tarvitaan armoa.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: Ahdas portti ja kaita tie
« Vastaus #7 : 23.03.16 - klo:14:56 »
Jos olisi sellainen huolettomuus ja luottamus ja vankka kokemus siitä että olen rakastettu

niin ei tarvitsisi murehtia millä ensi vuodenkin elän, ei kaivata sitä kaikkea aineellista hyvää mitä "kaikilla muillakin on", ei pelätä että ehkä tuleekin torjutuksi jos toiselle puhuu, ei ostaa muiden hyväksyntää saavutuksillaan, pihtailla anteliaisuudessaan tai käyttää kyynärpäitään.

Koska olisi jo kaikki  :icon_biggrin:. Voisi vain ottaa kaiken kuten se tulee ja iloita siitä aikansa ja luopua siitä aikanaan. Siinä olisi tarpeeksi pelastusta ja siinä sivussa tulisi hoidettua se kaita tiekin, eli ihmisiksi eläminen muiden kanssa.

Siis jos olisi sellainen vankka kokemus, että vaikka ei ihmiset rakastaisi niin joku ehkä vähän suurempi rakastaa, ja että siltä saa kaiken mitä oikeasti tarvitsee. Niin eihän millään olisi enää mitään suurta väliä, olisi vapaa ja voisi käyttäytyä muita kohtaan vapaasti ihan juuri kuten pitää.

Onko kysymyksessä ole pikemmin lupaus: Sen sijaan, että "älä tapa, älä tee huorin, älä varasta, älä lausu väärää todistusta, älä himoitse", luvataankin "sinun ei enää tarvitse tappaa, tehdä huorin, varastaa, lausua väärää todistusta eikä himoitakaan". Kyllä se vain kelpaisi!

Tai ettei tarvitse enää käpertyä pitämään kiinni jostakin kuin se rikas nuorukainen omaisuudestaan jonkin epämääräinen "jos tämän menetän niin..." -kauhukuvan vallassa.

No, sitä kohden! Ehkä tässä vähitellen vapautuu ja avautuu?

(musaa) https://www.youtube.com/watch?v=9680zhMmIqM&list=LLbCmJkRMINo_D9fshoWL88A&index=40

(Okei, näin pystyy sanomaan ihminen, jolla ei ole lapsia joiden puolesta murehtia, eikä suurempia fyysisiä kipuja kannettavanaan.)
« Viimeksi muokattu: 23.03.16 - klo:15:09 kirjoittanut öppiäinen »
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Ahdas portti ja kaita tie
« Vastaus #8 : 23.03.16 - klo:15:01 »
Pitkäperjantain viesti Vapahtajalta maailmalle:
"Se on täytetty!"

Pääsiäispäivän ihme:
-Hän on ylösnoussut, hän elää ja vapahtaa vieläkin ihmisiä, tarjoaa iankaikkista elämää.

Mutta sanat:
-Se on täytetty! -on ihme, ihmeellisintä, mitä kuvitella, ajatella osaan ja taidan.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Ahdas portti ja kaita tie
« Vastaus #9 : 23.03.16 - klo:15:07 »
Muistaakseni Raamattu sanoo, että jos on rikkonut lain pienimmässäkin piirrossa on syypää koko lain rikkomiseen.
Ei sitä lakia noudattamalla perille päästä vaan anteeksiantamuksen kautta.
Mutta kuten todettua, ihmisinä pitäisi elää ihmisten keskellä.
Omavanhurskaus on kai kuin likainen vaate Jumalan, Pyhän Jumalan edessä.
Lahjaksi saa vastaanottaa lahjavanhurskauden ja sen turvin vaeltaa.

Moni viimeinen tulee ensimmäiseksi ja ensimmäinen viimeiseksi Jeesuksen snaojen mukaan.
¨Ja mitä teitte tai olitte tekemättä hänen vähimmille veljilleen ja siskoilleen.
Moni sanoo siellä...koska teimme...no kävitte katsomassa sairaita, leskiä, orpoja, vankeja, vaatetitte alastomia, ruokitte nälkäisiä jne...he siis eivätedes tienneet tehneensä.

Toinen ryhmä luulee tehneensä ja paljon ja suuria tekoja, vaan kas kummaa, juuri heitä ei sitten loppupeleissä tunnettukaan, Sanan mukaan.

Mutta, kaikessa kuitenkin se armon ja anteeksi saamisen tie.
Ja joka päivä tarvitsee armoa.
Jo ajatuksissaan ja motiiveissaan voi niin usein mennä vikaan, ihan hotjaan, ihan jorpakkoon.
Siis korostan, aina tarvitsee Jumalaa.
Ja mitä enemmän oppii itseään tuntemaan, sitä runsaammin tarvitsee armon ihmeellisiä virtoja.

On sanottu niinkin, että armo laskeutuu aina vuolaimmin sinne, missä on kaikkein matalinta.

Kumpa saisi hiukan laupiaan Samarialaisen mielenlaatua.
Edes hiukkasen.
Edes rahtusen verran.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: Ahdas portti ja kaita tie
« Vastaus #10 : 23.03.16 - klo:15:11 »
(musaa) https://www.youtube.com/watch?v=9680zhMmIqM&list=LLbCmJkRMINo_D9fshoWL88A&index=40

Linkki meni nyt kyllä väärin, toista biisiä yritin! Eli ylläoleva, vaikka upea onkin, ei liity asiaan. Enkä saa enää korjattua.

(Mutta tuossa on sentään kommenttina "If my intellectual side ever causes me to doubt the existence of God, Jessye's performance of this Wagner masterpiece restores my faith.", joten ehkä sekin on hyväksi...)
« Viimeksi muokattu: 23.03.16 - klo:15:15 kirjoittanut öppiäinen »
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Ahdas portti ja kaita tie
« Vastaus #11 : 23.03.16 - klo:15:11 »
Ajattelen, että se ahdas portti voikin olla se "nöyrtymään joutumisen" portti.
Luonnostaan ihminen on ylpeä ja haluaisi tulla omillaan toimeen, omillaan päästä juuri taivaaseenkin.
Nöyristelykään ei ole vielä nöyryyttä.
Nöyryys lienee sitä, että ei enää uskalla luottaa omiin ansioihinsa.
Eikä viedä mitään "omaansa" Pyhän Jumalan eteen.
Muutenhan Herramme olisi turhaan kuollut ja sovittanut maailman itsensä kanssa, jos olisi konsti, että ihminen pärjäisi "taivaallisissa" omillaan.
Ajattelen siis, että kaikkein tuskallisinta on huomata, että tarvitsen runsaasti anteeksi antamusta.
Mutta, toisaalta, se on autuainta ja riemullisintakin.
Jumalan tiet ja totuudet ovat joskus lähes paradoksaalisia, mielestäni.

-Haja-ajatelmia

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Ahdas portti ja kaita tie
« Vastaus #12 : 23.03.16 - klo:15:16 »
Ja vielä, ottaa taivasten valtakunta vastaan pienen lapsen kaltaisesti.
Ajattelisin, että lapsi on normi olosuhteissa luottavainen, avoin, innostuva...
ja ihan pienenä hän on ihan kaikessa riippuvainen vanhemmistaan, niin kai Jumalan lapsen tulisi olla Isästään, Luojastaan täysin riippuvainen.
Ja luottavainen, vailla huolen häivää.
Vaan en siihenkään kykene.
Enkä aina iloitsemaan, vaikka Sanassa niinkin kehoitetaan.
Enkä lakkaamatta rukoilemaankaan, vaikka sitäkin kehoitetaan...ehkä kuitenkin "laillaan" elämään ns rukouksen hengessä.

Kuuliaisuus lienee ihan ok sanana.
Mutta kun sitäkin alkaa pärmöttämään...niin huomaa senkin, että jo ajatukset karkailee, tekee mutkia matkaan, ettei ne ole aina puhtaat, saattaa olla oman edun tavoittelua tai vaikka mitä.

Mutta.

Onneksi on Vapahtaja.
Muuten olisin aivan hukassa.
Täysin vailla iankaikkista toivoa.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: Ahdas portti ja kaita tie
« Vastaus #13 : 23.03.16 - klo:15:17 »
Luonnostaan ihminen on ylpeä ja haluaisi tulla omillaan toimeen, omillaan päästä juuri taivaaseenkin.

Minä en usko, että se välttämättä ylpeyttä on, vaan ihan sitä vain että on opetettu että ponnistelusta palkitaan, noin siis yleensä. Ja sitten sitä olettaa että niin se tässäkin asiassa menee.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa steal

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1603
Vs: Ahdas portti ja kaita tie
« Vastaus #14 : 23.03.16 - klo:15:23 »
Anna kaikki pois ja seuraa !   Ei minusta siihen ole, onko muista ?