”Kaikki on minulle luvallista” — mutta kaikki ei ole hyödyksi. ”Kaikki on minulle luvallista” — mutta en saa antaa minkään hallita itseäni.
Minua hallitsee monikin asia, vaikkei välttämättä juuri seksuaalisuuden saralla. Ja eikö lähimmäisenkin hyötyä pitäisi ajatella?
Mutta joo, jos ei joku kirkko tai herätysliikejohtaja nimenomaisesti määrää, että tämä on kiellettyä, niin eihän se sitä tarkoita että se olisi sallittua. Eikö tässä pitäisi itse kunkin olla vastuullinen aikuinen, eli ihan itse miettiä, mikä lähimmäisiä satuttaa?
Meillä on kirkko, joka siunaa eronneiden avioliitot vaikka entinen puoliso elää, täysin vastoin mitä itse Jeesus evankeliumeissä opettaa. Kai kaikki sitten on sallittua, jos niin harkitaan? Joille tämä ei kelpaa niin opiltaan ja käytännöltään tiukempiakin seurakuntia maasta löytyy.
Itse vastaan elämästäni tässäkin asiassa, ja jos joku muu kysyy, mitä hänen tilanteestaan ajattelen, niin kerron kyllä suoraan, mutta lisään etten kaikkia asiaan vaikuttavia tekijöitä voi tietää ja ettei minulla mitään tuomiovaltaa voi olla.
Minua väärällä tavalla hallitsevia asioita on, mutta ne ovat muilla elämänalueilla. Ei se niitä sen vähemmän pahoja tee.