Aamuhartaus 24

[Pena]

Onko kenenkään Raamatun miehen tarvinnut tuommoisia virsiä veisata kuin nyt vasta veisattiin? Kyllä sieltä löytyy niitä, joiden on aivan samaa säveltä pitänyt veisata. Sellainen on esimerkiksi etevin uskovista, apostoli Paavali. Minkätähden täytyy noin veisata? täytyy sentähden, kun meissä on, jos kuinkin olisi onnistunut Jumalan työ, sittenkin kaksi ihmistä. Me emme ole vielä päässeet vapaiksi vanhan Aatamin kujeista ja vehkeistä. Ne ovat tulleet tänne mukaan joka ainoalla. Mutta se on surkeaa, jos ei ole muuta kuin yksi, nimittäin vanha ihminen. Silloin on asia onneton. Mutta jos on kaksi ihmistä ja niistä on uusi ihminen voitolla, niin sellaisiksi Pyhä Henki meidät vain tekee ja asettaa sotaan sitä vanhaa Aatamia vastaan.

Juho Malkamäki

[Pena]

Siitä sanoo sama apostoli: "Jos te lihan jälkeen elätte, niin teidän pitää kuoleman." Teidän pitää kuoleman, jos te vanhan Aatamin mukaan elätte, eläkää sitten kuinka siivoa elämää hyvänsä - mutta jos te lihan työt hengen kautta kuoletatte, niin te saatte elää. Sama apostoli antaa itsestänsä ihmeellisen kuvauksen, minkälainen raukka hänkin vain on, semmoinen uskovainen kuin hän olikin. Hän sanoo: Synti asuu minun jäsenissäni ja ottaa minut vangiksi, niin etten minä, nimittäin se uusi ihminen, joka Jumalan kädestä luotu on, tee sitä, mitä tahtoisin, vaan raukka teen sitä, mitä en tahtoisi. Sillä olisi tahto elää kaikessa siinä, mitä Jumala pyytää ihmiseltä, ja kieltää se, minkä Jumala kieltää. Mutta siinä tulee hätä, kun tämä ei onnistu, ja sentähden kun ei ole aina hetikään selvillä itsellään, uudestisyntyneelläkään ihmisellä, tämä asia.

Juho Malkamäki

[Pena]

Luteerus kuvaa vanhaa Aatamia sellaiseksi "koturiksi" talossa, huonemieheksi, joka asustaa siellä niin kauan, kuin se henklö elää, eikä lähde pois, ennenkuin kuolema tulee. Täytyisi aina olla vahtaamassa, ettei se saisi talossa herraksi ruveta, se kun niin mielelänsä aina olisi herrana, ottaisi isännyyden omaan valtaansa. Ja niin hyväkin apostoli joutuu sanomaan itsestänsä kipeästi: "Minä viheliäinen ihminen, kuka päästää minut tästä kuoleman ruumiista?" Siitä sanoo Luteerus: "Mitä enemmän arvossa kasvamme, sitä kiivaammin yrittää se onneton ylivaltaa ottaa." Ajatelkaa, se saisi siinä suuren näytteen kaikkien muuttumattomien ihmisten silmissä, että sellaisia ne heränneet todella ovat, eivät ne ole parempia kuin mekään, kun ne kerran horjahtelevat, tuollaisia vikoja niille tulee.

Juho Malkamäki

[Pena]

Mutta kun Jumala, josta nyt eilen niin tavattoman paljon ilmi tuotiin, saa nostattaa ne ihmiset taisteluun vanhaa ihmistä vastaan, niin Hän antaa Pyhän Henkensä armon sitä tukemaan. Mutta se johtaa aina ja aina tuomitsemaan sitä lihallista mieltä Jumalan lain kanssa yhdessä. Syntinen joutuu silloin Jumalan lain kanssa yhtäpitävästi tuomitsemaan sitä pahaa, mitä hänessä on. Sentähden pysyy hän aina vain ainoastaan armon alaisena. Juuri tämän konnan "soturin" tähden se pysyy siellä alhaalle painettuna, ja sitä sanotaan lapseksi. Armosta te autuaaksi tulette, uskon kautta. Jos nyt on, niinkuin varmaan onkin, suurin enemmistö sellaisia, joissa Jumala on saanut synnyttää uuden ihmisen, niin kyllä Jumala niitä tukee armohenkensä kautta. Se on Kristuksen lupaus viimeisessä hyvästijättöpuheessa.

Juho Malkamäki

[Pena]

Mutta murhetta, murhetta me saamme! Ei sitä murhetta muilla ole kuin niillä, jotka ovat uudestaan syntyneet. Tästä vanhasta ihmisestä niillä sitä murhetta on. Ja sentähden tuommoisissa virsissä, kuin nyt vasta veisattiin, on ihmeellinen elämä, kun niistä näkyy, että muitakin on ollut sellaisia kuin itse on ja kuitenkin uskoo niiden elämän tiellä olleen. Ja Paavalin lauseet ja nuo tunnustukset mitä hän itsestänsä puhuu, ovat niin ääretöntä evankeliumia vaivatuille raukoille, jotka tuntevat samaa puutetta, samaa surkeutta. Sentähden eivät ne näänny. Ne sairastavat Herran edessä, Jeesuksen Kristuksen jaloissa. Kuinka Hän hylkäisi semmoiset sairaat, joka on aivan niitä varten tullut, erikoisesti itsensä omistamaan niiden parantajaksi ja ystäväksi. Eivätkä muut ole mielestänsä niin syntisiä kuin ne, joissa on kaksi ihmistä, sillä muut ovat ilman mitään perinpohjaisempaa surkeuden tuntoa. Iloitkaa ja riemuitkaa te, jotka tunnette vielä sitä Jumalan armon vaikutusta, että se on synnyttänyt vanhan rinnalle uuden ihmisen!

Juho Malkamäki

[Pena]

Meidän täytyy kärsiä sitä onnetonta "koturia" niin kauan kuin täällä elämme, siinä toivossa, että siitä päästään kuolemassa. Sellaisia ne ovat heränneet ihmiset. Ei tämä ole niiden oma kanta, se on Jumalan Hengen kanta, Jumalan armohengen kanta ja Raamatun miesten kanta.

Juho Malkamäki

(Loinen eli koturi, joutolainen, läksiäin tai kesti tarkoitti maatalousyhteiskunnassa erään sen alimmilla tasoilla olleen ihmisryhmän edustajaa, joka ei omistanut asuntoaan vaan eli työnantajansa tiloissa.)

[Viisveisaaja]

Meidän täytyy kärsiä sitä onnetonta "koturia" niin kauan kuin täällä elämme, siinä toivossa, että siitä päästään kuolemassa. Sellaisia ne ovat heränneet ihmiset. Ei tämä ole niiden oma kanta, se on Jumalan Hengen kanta, Jumalan armohengen kanta ja Raamatun miesten kanta.

Juho Malkamäki

(Loinen eli koturi, joutolainen, läksiäin tai kesti tarkoitti maatalousyhteiskunnassa erään sen alimmilla tasoilla olleen ihmisryhmän edustajaa, joka ei omistanut asuntoaan vaan eli työnantajansa tiloissa.)

Onko se kärsimys pitää tuollaista kurjaa katon alla?
Eikö se ole enempi siunaus.
Jeesus ainakin minusta kehoitti ottamaan suojiinsa juuri tuollaisia.

Joskus nuoruuteni sekoilu aikoina, niin jossain majatalossa olin ja siellä, jos ei ollut varaa maksaa yöstä, niin ne sanoi, anti olla ja tarjosi vielä aamiaisen ja joskus kun saivat jonkun lahjoituksen lounaan. Ei ollut muistaakseni pelastusarmejan, mutta joku paikka sekaisen nuoruuteni sekaisina päivinä, mutta muistan lukeneeni nyt vanhempana ja varakkaampana jonkun lehtijutun paikasta, jossa mies kertoo, että Enkelit varmaan pitivät paikan katon ylhäällä ja antoivat kurjille apua muutenkin.

[Pena]

Onko se kärsimys pitää tuollaista kurjaa katon alla?

'Kärsiä' lienee tässä merkityksessä 'sietää'.

[Pena]

Olen elänyt korkeaan ikään. Olen saanut kohta lapsuudesta vanhempain kautta sellaisen tunnon, että syntiä ei saa tehdä, se on rikos Jumalaa vastaan. Niin siis en voi kieltää: tahto minullakin on ollut täyttää hyvää. Mutta en sittenkään sitä itsessäni löydä. Ehtimiseen on se vahti pllut paikoiltaan pois, jonka olisi tullut vahdata sen "koturin", vanhan ihmisen vehkeitä ja saa nyt ihmetellä tällä iällä: kyllä Jumala on ihmeellisellä rakkaudella kärsinyt ja hoitanut, ettei ole ansion jälkeen menetellyt. Voi jos Hän tekisi sen laupeuden vielä viime kaupassakin!

Juho Malkamäki

[Pena]

Se on sitten pääasia, että se uusi ihminen saisi olla voitolla. Jos se joutuu tappiolle, silloin on suuri vaara. Silloin joudutaan lihan jälkeen elämään ja viimein pitää kuoleman. Mutta kun Jumala on sen armon antanut, että on synnyttänyt uuden ihmisen taisteluun vanhaa vastaan, niin näille tällaisille raukoille löytyy Kristus syntisen ja Jumalan välille. Siihen Hän ilmestyy näiden vaivain alle aina auttajaksi. Eivät ne ikään jää avutta semmoiset.

Juho Malkamäki

[Pena]

Se on elämää, se on elämää, että meillä löytyy Isän tykönä edesvastaaja, joka vanhurskas on. Jos ei näin olisi, että me näin kurjat olemme, emme me sitä tarvitsisikaan. Sitä sotaa piisaa täältä mennessäkin. Mutta Sionin virsien tekijät ovat sittenkin virsiseppiä ihmeellisä. Heillä on toivo Jumalaan, että Hän meitä hoitaa. Siitä on eilen niin elävästi puhuttu. Minä nyt vain pyysin huomenhetkeksi nämä apostolin ajatukset ilmituoda. Niissä meillä on oppimista eliniäksi.

Juho Malkamäki

[Pena]

Kerran kysyi minulta eräs pappi: "Mitä sinä ajattelet apostoli Paavalin kokemuksesta? Sekin vetoo niihin korkeisiin tunteisiin ja vaikutksiin?" Minun täytyi sanoa: "Vähänhän minulla niitä on, mutta on minulla jonkun verran. Jossakin suhteessa minä olen hänenkin vertaisensa: tahto minullakin olisi hyvää tehdä, mutta synti asuu lihassani ja jäsenissäni ja ottaa minut vangiksi."

Juho Malkamäki

[Pena]

Mutta kun Jumala antaa sen armon, että lihan työ Hengen kautta voitetaan, saadaan elää iankaikkisesti.

Juho Malkamäki

[Pena]

Muuten olisi minulla velvollisuus vielä puhua yhteisestä asiasta, niin kauan kuin vielä kaikki olemme koolla tässä elämässä. Emmekö me ole siinä mielessä koolla, ettemme koskaan erkanisi iäksi? Voi kuinka ihanaa, jos saamme Jumalan Karitsan edessä seisoa päästettyinä nykyisistä kiusauksista; se on kaikkein onnellisinta, että pääsee siitä kylmyydestä, mikä on tässä jumalisuuden hommassa täällä niin usein mieltä masentamassa - se kaikkein enin miellyttää, päästä siitä irti. Jos nyt tohdimme sanoa - onhan meitä siihen Jumalan Henki kehoittanut - että me olemme Jumalan perhe.

Juho Malkamäki

[Viisveisaaja]

Muuten olisi minulla velvollisuus vielä puhua yhteisestä asiasta, niin kauan kuin vielä kaikki olemme koolla tässä elämässä. Emmekö me ole siinä mielessä koolla, ettemme koskaan erkanisi iäksi? Voi kuinka ihanaa, jos saamme Jumalan Karitsan edessä seisoa päästettyinä nykyisistä kiusauksista; se on kaikkein onnellisinta, että pääsee siitä kylmyydestä, mikä on tässä jumalisuuden hommassa täällä niin usein mieltä masentamassa - se kaikkein enin miellyttää, päästä siitä irti. Jos nyt tohdimme sanoa - onhan meitä siihen Jumalan Henki kehoittanut - että me olemme Jumalan perhe.

Juho Malkamäki

Hmm, Juho on kyllä oikeassa siinä, että kiusauksist kun päästään, niin se on iloa.
Tuosta erota iäksi, niin joidenkin ihmisten kohdalla luulisin sen olevan ainakin mun mieleen, siis siitä tykkäisin.

Pahus kun taas kahden vaiheilla, alkamassa ajatella ulkomaan kielellä, toivottavasti ajatukset pysyy ja kirjoitus suomalaisena.

Juho on kyllä yksi tuntematon suuruus, vaikka en läheskään kaikesta mitä pena kirjoittelee lainauksia häneltä ole samaa mieltä.

Kylmyys tässä Jumalan hommassa asiastaq hän on oikeassa.
Itse kun kerran hermoilin kaikesta ja oli kova suorituspaine ja ties mitä liike elämässä pärjämistä, niin kuulin saarnan jossa joku kuin Juho niin valitti kylmyydestä.
Tajusin, et tää laskelmointi ja mielessä oleva tappelu on väärin.

Saarnaaja kertoi tulleensa maasta jossa kuolee ihmisiä nälkään ja on kurjaa ja kun hän tulee tänne seurakuntien keskelle, niin hän kohtaa vain kylmyyttä. Kylmiä sydämiä.

Mulla ois kirja kirjoittevana näistä, kun rakastaa lämpimellä sydämellä.
Nunnia joita tavannut, vankeja kun kovissa oloissa rakastaa ja ties mitä.

Sudämen kovuus on hirvittävää, mutta se kuuluu nykyelään talous alalla ja muussa.