Kehtaan muistaa niin hyvin, huuuuh, että uskallan jopa epäillä, olisiko virhe tuossa tilavaraus nettikuvan selostuksessa. Tuo sinertävä on liian kaunis, kerta kaikkiaan. Se punertava ei nimittäin ollut erityisen kaunis varsinkaan räntäsateen läpi tarkastellen. Sinne oli aika kiipeäminen, mutta pääsihän sieltä aina pois alamäkeä, oikein kunnon.
Asuin siinä lähellä Vironkadulla kolme ensimmäistä opiskeluvuotta. Tuskin olisin kauempaa lähtenyt sitä kirjaa haeskelemaan, mietin, lähempää olisi kai löytynyt joku joka sen omisti. Ja ettei yhtä iltaa voinut levätä, no, se oli sitä. Kyllä minun oli pakko vaan päntätä.
Nuo kaarevat oli tutut. Vihreä se oli jo silloin, tuo kohoava.