(Eduskuntavaalit ja) kapitalismi

[minttu]

Minä käyn töissä ja saan palkkaa. En kuitenkaan ajattele "ansaitsevani" palkkaani. Se raha, joka minulla on käytössäni, ei ole oikeastaan minun.

Työmies on palkkansa ansainnut. Siinä mielessä minä olen itsekäs, että sen, minkä omalla työlläni ansaitsen, saan käyttää miten haluan.

Saan haluta antaa omastani myös toisille; kun minulla on tarpeeksi, en näe mitään syytä olla antamatta. Siksi myös moralisoin kaltaisiani hyvin toimeen tulevia (kristittyjä), joilla ei muka ole varaa tukea edes yhtä avustusjärjestöä tai maksaa veroja (vaan kinutaan veronalennuksia).

Minä näen, että tasan jakamisen pitää perustua ihmisten omaan motivaatioon, ei siihen, että valtiovalta jakaa tasan puolestamme. Silloinhan emme ole itse vastuussa toisistamme. Ulkoistamme vastuun jollekin kasvottomalle vallalle. On idealismia ajatella, että viisimiljoonainen kansa tekisi jonkinlaisen "sopimuksen" tasajaosta. Ja kansalaiseksi syntyessä ei kysytä, haluaako tällaiseen sopimukseen osallistua. Niin voisi käydä, että ideaalimallissa olisi kuitenkin niitä, jotka eivät oikeastaan haluaisi toimia kuten tasajakoyhteiskunta heitä pakottaa. Mitähän mieltä muuten Rawls olisi siitä, että verhon takana muotoiltaisiin yhteiskunta, jonka toimintamalleihin kansalaisilla ei olisi oikeus ja velvollisuus ottaa kantaa? Tai joita voitaisiin tarkastaa vain tiettyyn, ennaltamäärättyyn suuntaan?

Oikeus toimeentuloon, ruokaan ja turvallisuuteen, tavallisen hyvään peruselämään, on minusta ihmisoikeus, joka ei ole sidottu työpaikkaan. Työstä saa korvauksen, joka on rahaa - raha on symboli, jota siirrellään ihmiseltä toiselle tämän hyvän peruselämän tiimoilta. Se ei jakaudu tasan.

Kun puhutaan ihmisoikeuksista, puhutaan oikeudesta elintasoon, ei toimeentuloon. Elintaso voidaan turvata vaikka toimeentulo olisi menetetty..

1. Jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin, ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta. Jokaisella on myös oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, tapaturman, leskeyden tai vanhuuden sekä muun hänen tahdostaan riippumatta tapahtuneen toimeentulon menetyksen varalta.
2. Äideillä ja lapsilla on oikeus erityiseen huoltoon ja apuun. Kaikkien lasten, riippumatta siitä, ovatko he syntyneet avioliitossa tai sen ulkopuolella, tulee nauttia samaa yhteiskunnan suojaa.

Näkisin, että ihmisoikeuksien julistuksesta ei voi johtaa kansalaispalkkaa tai vastaavaa toimeentulo-oikeutta, kun itse tekstissä puhutaan elintason turvaamisesta (joka voidaan toteuttaa yhteiskunnan valitsemalla tavalla sosiaaliturvana).

Kollegani seurakunnan nuorisotyössä saavat vähemmän rahaa kuin minä. En ymmärrä, miksi. Siksikö, kun opiskelin kauemmin ja sain akateemisen loppututkinnon? En koe sen takia ansainneeni suurempaa palkkaa. Teemme paljon samanlaisia töitä. Tai laajasti ajatellen samaa jumalanvaltakunnan työtä.

Minustakin seurakuntatyössä palkanmaksua olisi syytä (varaa?) tarkastaa. Nimenomaan muiden kuin pappien palkkojen osalta. On käsittämätöntä, että nuorisotyössä pitkää päivää painava ohjaaja tulee perheellisenä  hädin tuskin toimeen kun liki samaa työtä tekevä teologi saa selvästi paremman korvauksen. Kokonaan toinen juttu on se, että kirkon palkkakehitys laahaa kovasti jäljissä yhteiskunnan muuhun palkkakehitykseen nähden.. (mutta työpaikkansahan saa valita, rutinat pois näiltä osin: kyllä kutsumuksen takia pitää "kärsiä" edes taloudellisesti jos ei elämässä muita uhrauksia sattuisi olemaan  :twisted: )

Emme me mitään omista, oikeasti. Kaikki on lainassa, kaikki on lahjaa. Mitään ei saa täältä mukaan. Jos tämän tajuaisimme, alkaisimme ehkä keskittyä etsimään elämän sisältöä muusta kuin omistamisesta. Voisimme yrittää rakentaa turvallisuudentunteemme jonkin muun kuin esineiden, pankkitilin saldon ja sosiaalisen statuksen varaan.

Minusta tuntuu, että ainakin osa meistä, jotka olemme aikuistuttuamme saaneet huomata tulevamme ihan kohtuullisesti toimeen, on aika nöyriä tämän omistamisen suhteen. Säästää pitää, että olisi pahan päivän varalle: minusta on järkevää, että rakentaa itsekin itselleen turvaverkon, eikä vain odota, että jos sattuu huonosti käymään niin valtio maksaa. Sen lisäksi monilla on vielä varaa tukea niitä, joilla nyt menee huonommin. Omistusasunto on monen suurin sijoitus, eikä sitä voi oikein moralisoida, että haluaa turvata asumisensa.

..jatkuu myöhemmin..

[m.k]

Juu, vaan kyllä se väärin on jos pitää vielä nykyistä enemmän käydä sellaisten pussilla jotka oikeasti ovat tehneet töitä menestyksensä eteen. Kyllä siinä joku mättää, jos jaksaa opiskella 25-vuotiaaksi asti, ja sitten kun menet töihin niin sulla on helvetillinen veroprosentti, ettei vaan tarttis jonkun muun tehdä mitään. Jos ei ihan itse osaa tienata 400€ kuussa ilman että se pitää muilta melkeinpä varastaa, niin johan on kumma. Jos oikeasti on asiat huonosti eikä kertakaikkiaan rahat riitä, niin sossun räppänältä kannattaa kokeilla. Varmasti on kova paikka lähteä sinne ruinaamaan, mutta niin sen pitää ollakin ettei tule sitten turhanpäin käyneeksi. Pienellä eläkkeellä tai työttömyyskorvauksella on varmasti vaikea kovin leveästi elellä, varsinkin monilla eläkeläisnaisilla on tiukat paikat jos on kotiäitinä ollut aikaisemmin ja sitten mies joka on töissä käynyt ja rahat tienannut niin kuolee. Juuri tällaisia tilanteita varten on olemassa mahdollisuus saada apua, mutta kyllä se pitää vieläkin aina katsoa tilannekohtaisesti se tarve, eikä niin että annetaampa tuosta vähän parempituloisilta vielä siivu pois että on kaikille, niin meneepähän sitten huonommin kaikilla. Vaan minkäs sille voi, sosialisti on aina kateellinen niille jotka oikeasti pärjäävät, eikä se käy päinsä. Jos ei mulla mene hyvin taloudellisesti, niin ei sitten muillakaan saa? Ei voi kyllä vihreiltä muuta odottaakaan, mutta toista kommunistipuoluetta ei kyllä enää tarttis eduskuntaan, riittää noita iänikuisia stalinisteja jo vihreittenkin porukoissa ihan kiusaksi asti. Osmo Soininvaara oli ihan pätevä kaveri, mutta eipä ole hänkään enää ehdolla, joten lisää vaan jotain mukavihreitä kommunisteja tilalle.

Jaakko, mulla ei todellakaan ole mitään ylimääräistä tai muille kuuluvaa, kun ei ole tapana varastaa. Jos käyn töissä, ja siitä saamallani palkalla ostan itselleni jotain mukavaa tai käytän rahani tarpeellisiksi kokemiini palveluihin, niin ei siinä ole mitään ylimääräistä. Ei paljoa nappaa, jos jollakulla muulla ei ole varaa tehdä kaikkea sitä mitä mulla, harmin paikka hänelle tosin. Vaan ei tartte minun massista hakea muitten tarpeisiin lisää rahaa senttiäkään enempää kuin nyt, kaikelle rahalle olen kyllä käytön löytänyt tähänkin asti. Varmaan jäisin kyllä itse saamapuolelle tuossa perustulohommassa tällä veroprosentilla ja näillä tuloilla, vaan kyllä se silti ottaa luonteen päälle elellä muitten rahoilla jos ei oikeasti tartte. (Nyt kyllä korpeaa kun palkanmaksussa jotain häikkää eikä tule neljännestäkään siitä mitä pitäis, huomenna selviää sitten tuo homma että mikä mättää ja miten homma ratkeaa.)

[Jaakkoopuukkoo]

Kommentoit Eeva-Kaisan tekstiä, mutta en voi olla tarttumatta. Ihana kirjoitus, kiitos siitä!

On idealismia ajatella, että viisimiljoonainen kansa tekisi jonkinlaisen "sopimuksen" tasajaosta.

Eikö meikäläinen sosiaaliturva ole juuri tätä, eli esim. sitä, mitä itse ajan takaa. Perustuloa on typerää asettaa sen kanssa vastakkain; sehän vain järkeistää sosiaaliturvaa, poistaa byrokratiaa ja tekee työnteosta taloudellisesti kannattavampaa.

Ja kansalaiseksi syntyessä ei kysytä, haluaako tällaiseen sopimukseen osallistua. Niin voisi käydä, että ideaalimallissa olisi kuitenkin niitä, jotka eivät oikeastaan haluaisi toimia kuten tasajakoyhteiskunta heitä pakottaa. Mitähän mieltä muuten Rawls olisi siitä, että verhon takana muotoiltaisiin yhteiskunta, jonka toimintamalleihin kansalaisilla ei olisi oikeus ja velvollisuus ottaa kantaa?

Erittäin samaa mieltä! On järjetöntä, että kaikki pakotetaan syntyessään sellaisen perustuslain alle, jota he eivät itse ole voineet valita! Esim. Rousseau pitää laillisen yhteiskunnan perustana sitä, että joka ikisellä kansalaisella on aito mahdollisuus sanoutua irti yhteiskunnasta.

Viittasin Rawlsiin, koska jos hänen filosofista laitettaan käyttäen, ts. tulevaa asemaani tietämättä loisin yhteiskuntaa, varmistaisin ensiksi sen, että tuossa yhteiskunnassa jokaiselle ovat elämisen perusedellytyksen hyvin varmistetut ja vasta sitten alkaisin miettiä liikkumavaroja ja pelaamisen mahdollisuutta. Mukautuvaisuus on tietenkin yhteiskunnan suurimpia hyveitä ja lisäksi varmasti tärkeimpiä syitä siihen, että kapitalismi ei ole vieläkään kaatunut omaan mahdottomuuteensa. Se tekee kapitalismista myös vaarallisen; sitä on vaikea pysäyttää ja kiihtyvyyteen taipuvaisena se on taipuvainen syömään itsensä.

Kun puhutaan ihmisoikeuksista, puhutaan oikeudesta elintasoon, ei toimeentuloon.

Tätä en tajua. Kuuluuko toimeentulon käsitteeseen sitten mielestäsi huvijahteja sun muita?

-- kyllä kutsumuksen takia pitää "kärsiä" edes taloudellisesti jos ei elämässä muita uhrauksia sattuisi olemaan  :twisted: )

Tätäkään en tajua. Ilmeisesti tämä on ironiaa, eli myönnät siis, että raha leviää kapitalismissamme suhteellisen summittaisesti?

Omistusasunto on monen suurin sijoitus, eikä sitä voi oikein moralisoida, että haluaa turvata asumisensa.

Puhut tässä kapitalismissa pelaavasta yksilöstä. Itse en ole ainakaan tarkoittanut sellaista juuri syyllistää. Itsekin lahjoitan verrattain pieniä summia erilaisiin hyväntekeväisyyskohteisiin. Tahdoin haastaa ja kyseenalaistaa juurikin itse systeemin, joka voisi nähdäkseni olla yksinkertaisempi, tehokkaampi ja parempi huono-onnisten eloa turvatessaan.

Puhuit tekstisi alkuosassa siitä, että ihmisten pitäisi itse saada päättää auttamisestaan. Mietin joskus sitä, että johtuuko ihmisten kova ja kylmä suhtautuminen köyhiä kohtaan siitä, että ihmiset ajattelevat: sinuakin koskee sosiaaliturva, mene siis pois maisemaa rumentamasta. Onko omatuntomme ulkoistettu?

[Jaakkoopuukkoo]

Mikolle: kiitos, kun myönsit, että yhteiskunnassa on myös niitä, jotka oikeasti tarvitsevat apua. Sitä en silti ymmärrä, miksi heitä täytyy erikseen kyykyttää. Sosiaaliturvamme on pullollaan aukkoja, eikä sitä mikään reformisti hetkessä tilki. Ja aina tulee uusia erikoistapauksia, jotka tippuvat johonkin rakoon. Ja jatkuvasti yhteiskunnan viesti on sama kuin sinunkin: jos et menesty, se on oma vikasi, olet syystäsi hylkiö ja turhaan armoa etsit.

Ei, en ole kateellinen kenellekään, joka menestyy. Tämänastisella elämänkokemuksella voin veikata, etten kestäisi sitä vastuun painoa. Kapitalismi asettaa ihmisiä eriarvoisiin asemiin; on tietenkin selvää, että Jorma Ollila, joka tienasi ainakin jossain vaiheessa 600 kertaa keskimääräisen alaisensa verran, on 600 kertaa keskimääräistä alaistaan suuremmassa vastuussa valtansa (=rahansa) käytöstä.

Tienasin kesätöistäni vajaan 1500 euroa kuussa ja siinä oli minulle ainakin 500 euroa liikaa.

[m.k]

Jep, ittellä jää nyt vissiin tonni käteen vaan rukkasin kyllä veroprosentin semmoseksi että kesällä jää sitten varmaankin tuon 1500 kun palkka nousee, ja jos syksyllä menee kouluun niin kesältä ei tartte veroja maksaa ja tulee vielä takasikkin. Silläkin sitten kattelin tuon prosentin että kestää vielä syksylläkin mennä töihin jos haluaa eikä aivan älyttömäksi nouse tuo veroprosentti vielä silloinkaan... Eipä tällä rahalla paljoa silti tee, auto pysyy kyllä liikenteessä ja sitä saa pikkuhiljaa laitettuakin, ja voi vaatteita ostaa ym. tarpeellista ja käydä pikkuisen reissussakin, mutta eipä kyllä tarttis omasta asunnosta liikoja haaveilla. Kattelee sitten kesällä jos on vielä vuoden töissä niin jonkun kämpän itselle.

Arvelin silti että sitten kun on iso ja karvanen, niin kunnon kivitalohan se olis mukava pystyttää, ja mukavalla autollakin ajella, esim. uudet Saabit on aika mukavan oloisia pirssejä kun äiti osti semmosen. Että olishan se sitten ihan kiva, jos tienais sen verran että jotain tuollaista mukavaa joskus sais, mutta eihän se onnistu jos joku kiristää veroprosentin sellaiseksi että täällä on muilla varaa loisia. Tälläkin veroasteella tekee jo kovasti mieli muuttaa johonkin ihan muualle, ja jos vielä kiristyy niin sitten ei enää tartte edes miettiä asiaa vaan se on jo mun puolestani päätetty siinä vaiheessa. Muutenkin joskus ihmetyttää tässä maassa tämä touhu, esim. tuota autoa kun ajattelee niin jos jossakin on vaikeammaksi tehty omistaminen ja ajaminen niin kertokaa heti, ei vaan tule justiinsa mieleen.

[Mörtti-57]

Minä oon maksanu veroja jo reilut 30 vuatta ja aivan miälelläni.
Ei oo tarvinnu anoa mitään stipendiä tai rikkahia vanhempia, kun on ammattihin opiskellu, kiitos yhteeskunnan, joka maksoo isoommat kulut.
Suami nimisestä lintukorosta, joka hualehtii mallikelepoosesti kansalaasistaan saarahan olla ylypeetä mihinä maalimankolokas hyvänsä.
Ole hyvä m.k ja nauti sinäkin näistä maharollisuuksista ja palaveluusta, joita tämä SF yhteeskunta sinulle suo, niin voit sinäkin olla joskus tämän maan hyvä rakentaja.
Anteeksi tämä huamautus; eräänlaasta sosialismia on myäs sosialisoora vaikkapa musiikkituattehia netin kautta, maksamatta niiren tekijöölle mitään. :smt020

[minttu]

Eikö meikäläinen sosiaaliturva ole juuri tätä, eli esim. sitä, mitä itse ajan takaa. Perustuloa on typerää asettaa sen kanssa vastakkain; sehän vain järkeistää sosiaaliturvaa, poistaa byrokratiaa ja tekee työnteosta taloudellisesti kannattavampaa.

Itse olen jotenkin sitä mieltä, että rahan kierrättäminen valtion kassan kautta kaikille on turhaa byrokratiaa; miksi maksaa perustuloa tileille, jossa nollaa ei näy koskaan? (Oikeastaan samaa periaatetta soveltaisin pikaisella epäajattelulla rikkaiden lapsilisiin ja muihinkin "tarpeettomiin" tukiin).

Erittäin samaa mieltä! On järjetöntä, että kaikki pakotetaan syntyessään sellaisen perustuslain alle, jota he eivät itse ole voineet valita! Esim. Rousseau pitää laillisen yhteiskunnan perustana sitä, että joka ikisellä kansalaisella on aito mahdollisuus sanoutua irti yhteiskunnasta.

Ah, meillä on täällä aito anarkisti. Toisaalta huomaan monesti kannattavani tietynasteista paternalismia ja yksilön holhousta, joten en tyrmäisi kaikkia yhteiskuntasopimuksia suoralta kädeltä (vain ne, joihin en itse haluaisi sitoutua). Sanoisin, että väljä yhteiskuntasopimus (perustuslaki) on jopa tarpeellinen.

Oikeastaan, kansalaisuudesta pääsee lähtemällä muualle. Pysyvästi. Moniko lähtisi pysyvästi sosialistiseen unelmavaltioon? Miten ne toimivat?

Viittasin Rawlsiin, koska jos hänen filosofista laitettaan käyttäen, ts. tulevaa asemaani tietämättä loisin yhteiskuntaa, varmistaisin ensiksi sen, että tuossa yhteiskunnassa jokaiselle ovat elämisen perusedellytyksen hyvin varmistetut ja vasta sitten alkaisin miettiä liikkumavaroja ja pelaamisen mahdollisuutta. Mukautuvaisuus on tietenkin yhteiskunnan suurimpia hyveitä ja lisäksi varmasti tärkeimpiä syitä siihen, että kapitalismi ei ole vieläkään kaatunut omaan mahdottomuuteensa. Se tekee kapitalismista myös vaarallisen; sitä on vaikea pysäyttää ja kiihtyvyyteen taipuvaisena se on taipuvainen syömään itsensä.

Oletko todella sitä mieltä että kapitalismi tulee kaatumaan ja katoamaan? Ymmärtääkseni ihmiskunta on elänyt erilaisissa kapitalisitisissa kilpailutilanteissa lähes koko olemassaoloaikansa; mikä on se evoluution keino jolla tämä vietti ihmisestä jalostettaisiin pois?

Kun puhutaan ihmisoikeuksista, puhutaan oikeudesta elintasoon, ei toimeentuloon.

Tätä en tajua. Kuuluuko toimeentulon käsitteeseen sitten mielestäsi huvijahteja sun muita?

Toimeentulon ja elintason käsitteet ihmisoikeuksien julistuksessa ymmärsin näin:

toimeentulo = "vapaasti käytettävää rahaa tilille"; oikeus päättää, miten toimeentuloaan käyttää elintasonsa hyväksi
elintaso = ravinnon ym. elämän kannalta välttämättömien hyödykkeiden riittävyys ja riittävä laatu. Siis köyhäinapuna voi pitää elintasoa yllä vaikka jakamalla saippuaa, soppaa ja vaatteita kylmän varalle.

Eli toimeentuloon voi kuulua huvijahdin ylläpito vaikka samaan aikaan lapset näkevät nälkää (itse asiassa, miten perustulo turvaisi esim. alkoholistiperheen jälkikasvun ravitsemuksen - kauppojen ostokorteilla ym. sosiaaliturvan kohdistetuilla muodoilla sentään voidaan valvoa, että käytettävissä oleva raha ei kulu oluseen).

-- kyllä kutsumuksen takia pitää "kärsiä" edes taloudellisesti jos ei elämässä muita uhrauksia sattuisi olemaan  :twisted: )

Tätäkään en tajua. Ilmeisesti tämä on ironiaa, eli myönnät siis, että raha leviää kapitalismissamme suhteellisen summittaisesti?

En, vaan kommentoin tällä E-K:n huomiota kirkon virkojen palkkauksen epäoikeudenmukaisuudesta; kunnon kapitalistina pitäisi kai sanoa, että jos nuorisonohjaajana ei tule toimeen, pitää vaihtaa alaa (mitä en sano, koska summittaisesti ymmärrän kutsumuksen käsitteen ja samalla hieman kritisoin sitä ajatusta, että kutsumusammatissa oleville on ok maksaa huonoa palkkaa, koska heille raha ei ole tärkeintä) (vrt. hoitohenkilökunta). Eli ei summittaisesti, vaan arvostuksen mukaan (ja milläs apparaatilla sitten yhteiskunnan arvostuksia mitataan ja muutetaan).

Puhut tässä kapitalismissa pelaavasta yksilöstä. Itse en ole ainakaan tarkoittanut sellaista juuri syyllistää. Itsekin lahjoitan verrattain pieniä summia erilaisiin hyväntekeväisyyskohteisiin. Tahdoin haastaa ja kyseenalaistaa juurikin itse systeemin, joka voisi nähdäkseni olla yksinkertaisempi, tehokkaampi ja parempi huono-onnisten eloa turvatessaan.

Syyllistät systeemin, mutta et yksilöä. Vähän niin kuin rakastat syntistä, mutta vihaat syntiä (ihmiselle aika vaikea jaottelu tunteen tasolla). Tämä systeemi nyt kuitenkin tuottaa esim. hyvin kattavat lukukausimaksuttomat koulutukset ja muutaman muun edun, josta tietääkseni sinäkin hyödyt (ja mk, kuten Mörttikin jo totesi). (Ja niin, eihän tämä Suomen malli nyt ihan puhdasta kapitalismia ole, niin että voit vielä ajatella, että se ei-kapitalistinen sosiaalinen vastuu tässä pelastaa paljon.)

Onko omatuntomme ulkoistettu?

On, ainakin minun. Maksan, että olisi hyvä omatunto. Velvollisuudentunnosta.

[Hölkänen]

Kerjäämiseen ja alistavaan, holhoavaan, epäluuloiseen byrokratiaan pakottaminen passivoi varmasti paljon enemmän kuin tieto siitä, että vaikka miten kävisi, on aina olemassa turva omassa yhteisössä (valtiossa).

Ja se turva on 440 euroa tilille joka kuukausi? Anteeksi kun provosoidun, mutta tuo kuulostaa hyväosaisen menestyjän keksimältä ajatukselta, jolle muutama narkomaani on suonut kannatuksensa. Pois alistavat vieroitushoidot ja muu holhonta. Jokainen on itse oman onnensa seppä. Näin minä tätä ehdotusta luen.

Itse olen vankasti sitä mieltä, että hyvältä isältä vaaditaan muutakin kuin satanen kouraan joka viikko, ja hyvältä valtiolta hyvää sosiaalityötä. Asiakas on kohdattava yksilöllisesti. Miksi asiakas ei ole tyytyväinen on hyvä kysymys. Onko vähäosaisimpien hyväksi satsattu riittävästi? Onko väärinkäyttäjiä liikaa? Ja onko sosiaalipolitiikka muun politiikan lailla ymmärretty pelkäksi rahanjaoksi? (Vihreät ovat tähän asti olleet ihanan visionäärinen liike, mutta tämä tuorein visio ei minua vakuuta.)

Sosiaalityössä kohdataan päivittäin vaikeita tilanteita ja surullisia ihmiskohtaloita, joten ainakaan alan ammattilaisia ei voi syyttää. He joutuvat työskentelemään valtavan henkisen paineen alla.

Jahka Vihreät vielä vähän vaurastuvat, voitaneen odotella ehdotusta verohallinnon keventämiseksi. Tasavero, sehän se olisi tasapuolinen. :!:

Pyöriköön kapitalismi kun parempaakaan ei ole keksitty. Kunhan vain joku pitää vulgaareimmat kapitalistit aisoissa niin, että rauha ja oikeudenmukaisuus voisivat vallita.

[PekkaV]

Satmanille sosialismista - kyllä meitä sosialisteja on työssäkäyvienkin joukossa.

Niin, toteat tuon siihen, kun laitoin yhtäläisyysmerkit: vasemmisto=sosialisti=siivelläeläjä=vähempiosainen. Niputtamalla vasemmiston ja vähempiosaisen ilmoittauduin vasemmistolaiseksi. Niputtamalla vasemmiston ja siivelläeläjän lukeuduin porvariksi. Olen siis kristitty intellektuelli. Äänestän yhteiskunnan kehitysvaiheen kannalta kulloinkin dynaamisinta vaihtoehtoa.

Koska elämme paaston aikaa: Herra antoi, Herra otti. Kiitetty olkoon Herran nimi.
Ehkä kysyt, rakas lukija, miksi tuo raamatun lause? Kun vastaan, voinet todeta, että arvasit. Se vain tuli mieleeni, kun tahdoin osallistua ajankohtaisesta aiheesta käytävään keskusteluun. Tuntuu, että siitä on kirjoitettu kaikki. Siksi otan hiukan lisää etäisyyttä voidakseni paikantaa sijaintini. Tuon eteenne käsitteen 'metakieli'. Se on kulkenut mukanani yliopistolta 40 vuoden ajan. Metakieli on kieli kielestä. Sen ankaruus on etäisyyden kunnioittaminen. Muistaakseni Helena Anhava on todennut: "Kunnioitan matkaa välillämme" ja "Olimme niin samanlaiset, ettemme voineet sietää toisiamme".

[Jaakkoopuukkoo]

Kerjäämiseen ja alistavaan, holhoavaan, epäluuloiseen byrokratiaan pakottaminen passivoi varmasti paljon enemmän kuin tieto siitä, että vaikka miten kävisi, on aina olemassa turva omassa yhteisössä (valtiossa).

Ja se turva on 440 euroa tilille joka kuukausi? Anteeksi kun provosoidun, mutta tuo kuulostaa hyväosaisen menestyjän keksimältä ajatukselta, jolle muutama narkomaani on suonut kannatuksensa. Pois alistavat vieroitushoidot ja muu holhonta. Jokainen on itse oman onnensa seppä. Näin minä tätä ehdotusta luen.

Provosoidu kaikessa rauhassa, koetan olla vastaprovosoitumatta. Ei perustulo kaikkea ratkaise, sitä tuskin vihreätkään suunnittelevat. Perustulo korvaisi suurelta osin nimenomaan rahan uusjakoa ja poistaisi siten byrokratiaa ja kyykyttämistä. Jos minulta kysytään, niin kyllä: jokainen ihminen ansioista ja kilpajuoksusta riippumatta ansaitsee elämisen edellytykset. Perustulossa on sellainen automaatti, joka nykyistä tehokkaammin, halvemmalla ja kattavammin siitä huolehtisi. Näkisin, että nykyisessä tilanteessa vähäosaiselta menee paljon energiaa siihen, että kärvistelee byrokratian kiemuroissa, aliarvostettuna ja elämänsä oikeutusta perustellen. Perustulossa olisi tähän helpotus: Hei, ihan totta, sulla on joka tapauksessa oikeus elää, siitä kilpajuoksusta ja ansion perässä ravaamisesta voidaan puhua sitten myöhemmin.

Se siis rahan jaosta. Ihmisillä on moninaisia ja monisyisiä ongelmia. Näkisin kuitenkin huonona sosiaalityönä sellaisen, että juoksutetaan ja kyykytetään yksilöitä. Sosiaalityöntekijät tekevät raskasta työtä ja siksi ovat toki suhteessa asiakkaisiinsa aika kovia, tehokkaita, ammattimaisia. Aina ja joka tapauksessa saatava perustulo vähentäisi varmasti heidänkin työtaakkaansa ja siten ehkäpä osaltaan myös parantaisi sosiaalityön laatua; sosiaalityöntekijän ei tarvitsisi olla niin usein valtion rahakirstulla käkkivä peikko.

[Jaakkoopuukkoo]

Itse olen jotenkin sitä mieltä, että rahan kierrättäminen valtion kassan kautta kaikille on turhaa byrokratiaa; miksi maksaa perustuloa tileille, jossa nollaa ei näy koskaan? (Oikeastaan samaa periaatetta soveltaisin pikaisella epäajattelulla rikkaiden lapsilisiin ja muihinkin "tarpeettomiin" tukiin).

Raha ehkä kiertää, mutta niinhän se reissaa joka tapauksessa; kaikkia verotetaan jo nykyään. Byrokratia sen sijaan vähenisi radikaalisti, kun kaikkia avuntarvitsijoita ei tarvitsisi laittaa suurennuslasin alle.

Oikeastaan, kansalaisuudesta pääsee lähtemällä muualle. Pysyvästi. Moniko lähtisi pysyvästi sosialistiseen unelmavaltioon? Miten ne toimivat?

Rousseau puhuu nimenomaan aidosta mahdollisuudesta. Nykymaailmassa sellaista ei taida juuri missään olla. Paitsi siellä täällä. Esimerkiksi Meksikossa, Chiapasissa. Mutta utopiat eivät taida olla tämän keskustelun varsinainen aihe. Niitä on kuitenkin monia ja moneen junaan, mutta niitä yhdistää vapaaehtoisuus ja yhteinen työ. Ehkäpä myös pieni koko.

Oletko todella sitä mieltä että kapitalismi tulee kaatumaan ja katoamaan? Ymmärtääkseni ihmiskunta on elänyt erilaisissa kapitalisitisissa kilpailutilanteissa lähes koko olemassaoloaikansa; mikä on se evoluution keino jolla tämä vietti ihmisestä jalostettaisiin pois?

Puhuin ehkä hätäisesti. Muotoaan on kapitalismi muuttanut kuitenkin monesti. Nykyään esimerkiksi paperin tasolla ovat ihmisten mahdollisuudet jokseenkin samanlaiset, toisin kuin joskus jossain. Itseään syövä vaikutus käy ilmi sitä paremmin, mitä vapaampaa kapitalismi on. Verottomassa ja laittomassa ihannemaailmassa kaikki ihmiset juoksevat toistansa nopeampaa, kunnes tuhoutuu koko maailma. Jos ihminen siitä jäljelle jää, on sen elämänmuoto ja paino varmasti aika toisenlainen kuin nykyään.

Eli toimeentuloon voi kuulua huvijahdin ylläpito vaikka samaan aikaan lapset näkevät nälkää (itse asiassa, miten perustulo turvaisi esim. alkoholistiperheen jälkikasvun ravitsemuksen - kauppojen ostokorteilla ym. sosiaaliturvan kohdistetuilla muodoilla sentään voidaan valvoa, että käytettävissä oleva raha ei kulu oluseen).

Tämä on tietenkin nykyisenkin järjestelmän ongelma. En tiedä olisiko jokin sellainen hyvä järjestelmä, että sosiaalityön tietyt asiakkaat saisivat aina tietyiksi ajoiksi kerrallaan perustulonsa ostokorttien ja vuokranmaksun muodossa.

Eli ei summittaisesti, vaan arvostuksen mukaan (ja milläs apparaatilla sitten yhteiskunnan arvostuksia mitataan ja muutetaan).

Mitä vapaampi kapitalismi, sitä summittaisempi on rahanjako. Arvostukset näkyvät lähinnä verotuloista maksettavissa palkoissa, eli verotuksessa.

Syyllistät systeemin, mutta et yksilöä. Vähän niin kuin rakastat syntistä, mutta vihaat syntiä (ihmiselle aika vaikea jaottelu tunteen tasolla). Tämä systeemi nyt kuitenkin tuottaa esim. hyvin kattavat lukukausimaksuttomat koulutukset ja muutaman muun edun, josta tietääkseni sinäkin hyödyt (ja mk, kuten Mörttikin jo totesi). (Ja niin, eihän tämä Suomen malli nyt ihan puhdasta kapitalismia ole, niin että voit vielä ajatella, että se ei-kapitalistinen sosiaalinen vastuu tässä pelastaa paljon.)

Jaa niin, että järjestelmää ei saanut kyseenalaistaa? Tuskinpa sitä tarkoitit. Tahoisin edelleen tähdentää, etten ole viemässä ainoaltakaan ihmiseltä ihmisen arvoa tai toimeentulon oikeutta (!), riippumatta siitä kuinka kapitalistinen kyseinen yksilö on. Puhuit aiemmassa kirjoituksessa juurikin kapitalistisessa yhteiskunnassa pelaavasta ihmisestä. Ihminen on pieni järjestelmän rinnalla ja prioriteetit pysyvät samoina; tottahan toki yritämme täällä turvata omistusasuntomme, mutta luojan kiitos meillä on oikeus vähintäänkin haukkua järjestelmää, joka meitä mestarimme on, ellei jopa sitä muuttaa.

Kiitoksia jälleen asiallisesta ja haastavasta kirjoituksesta! Aivan tunnen kuinka ajatukseni terävöityvät ja jalostuvat.  

[vaivainen mato]

Muutakin kuinn näläkee nähneenä, muutakin kuin tahkoo kiertäneenä totean, että maailmaa hallitsee amerikkalaisen kapitalistisen markkinatalouden p ö r s s i. Se on lähtöisin itse isä perkeleestä. Kaikki sikoittajat haluavat suurimman mahdollisimman tuoton tekemättä itse yhtään mitään. Kenen kustannuksella tämä tapahtuu?

[Hölkänen]

Mato, käsittääkseni kapitalismi ei ole nollasummapeliä, eli uutta mammonaa tulee koko ajan jostain. Täysin en ole ymmärtänyt että mistä, mutta uusilla innovaatioilla on siinä jokin osuus. Siis periaatteessa on mahdollista, että kaikki vaurastuvat eikä kukaan köyhdy (mikä valitettavasti ei nykyisin toteudu).

Tällä hetkellä kasvu tapahtuu ennen kaikkea maapallon kustannuksella. Kasvumme perustuu materiaan. Mutta yhä enemmän se perustuu teknologiaan ja palveluihin, joiden ympäristökuormitus on verrattain pieni. Näen, että pystymme tulevina vuosikymmeninä siirtymään ajatteluun, jonka mukaan elintaso ei ole sitä, montako neliötä asuinpinta-alaa on käytössä tai kuinka monta ulkomaanmatkaa tekee vuodessa, eikä edes tarvitse muuttaa talousjärjestelmää.

Yritysten eettinen vastuu on kasvamaan päin. Itse tosin petyin kun kyselin pankiltani, mikä heillä olisi rahasto, jossa tuotto ei ole pääasia vaan eettisyys. Sellaista ei kuulemma ole olemassakaan.   Niin kutsutut eettiset rahastotkin pyrkivät olemaan tuotossa kilpailukykyisiä. Pisti miettimään, ovatko ne nyt niin eettisiä sitten.

Perustulokysymykseen palatakseni: on selvää, että jokaisella on oikeus olla olemassa ja tulla toimeen. Toisaalta näen, että jokaisella on myös velvollisuus antaa jotakin yhteiseksi hyväksi, auttaa muita. Tehdä työtä. Markkinatalous hinnoittelee työmme oman logiikkansa mukaan, ja yhteiskunta ihmisen logiikan mukaan verotuksen ja etuuksien (esim. äitiyspäivärahan ja eläkkeiden) kautta. Suurin osa etuuksista on vastikkeellisia. Työttömyyskorvaus on palkkaa työnhausta. Juoksuttamista sen siis pitää ollakin, tosin tarkoitus lienee, että asiakas kokee sen kannustamisena. Mutta entä jos työttömyyskorvaus korvattaisiin vastikkeettomalla perustulolla? Silloin syrjäytyminen luultavasti kasvaisi, kun kukaan ei nykisi sängystä ylös.

Myös opintotuen kontrollointi on paikallaan. Opinnot etenevät tasaisesti, kun opintotukikuukautta kohti täytyy kerätä kohtuullinen määrä opintopisteitä, ja tukikuukausien loppumisen uhka tuo monelle lisäpuhtia loppurutistukseen. Kuinka perustulo motivoisi opiskelemaan ja etsimään työtä?

[vaivainen mato]

Hölkänen, maailmassa rahan kokonaismäärä pysyy suhteellisen vakiona. Ainoastaan risaisten rahojen tilalle painetaan uusia.  Jos joillekin rahaa kasaantuu, on se joiltakin pois. Kv kaupassa riistetään kehitysmaita viemällä raaka-aineet lähes ilmaiseksi ja peritään sinne vietävästä tuotteesta, jotka on valmistettu ko. maasta ostetusta raaka-aineesta,  kova hinta.

Sosialismissä parhaiten pärjäsi ylä- eli hallitseva luokka, puolueen jäsenet ja politrukit. Kansalle jäi mitä sattui jäämään.
Markkinakapitalismin ihannemaassa rikkaat nauttivat olostaan ökytaloissa, sensijaan köyhät oleilevat lautahökkeleissä.
Ilmankos Bushilla on kiire jatkaa sotimista, jotta pääsisi vieraitten valtioiden öljykentille.
Nouseva polvi, tänään tuli kuluneeksi 67 vuotta talvisodan päättymisestä.
Tehdään kunniaa sodan veteraaneille.
Teidän vuoronne on nyt vapaassa maassa rakentaa tämä maa sellaiseksi, jotta voi puhtaalla ja hyvällä omalla tunnolla sanoa:' olen suolmalainen, meidän on täällä hyvä asua.'
Tehkää täysremontti talousasioitten hoidossa, kykyjä varmasti keskuudestanne löytyy.

[Jaakkoopuukkoo]

Mutta entä jos työttömyyskorvaus korvattaisiin vastikkeettomalla perustulolla? Silloin syrjäytyminen luultavasti kasvaisi, kun kukaan ei nykisi sängystä ylös.

Tätä minä en taasen usko. Onko eromme siis aatoksessa vähäosaisen sieluntilasta? Kuten jo sanoin, sosiaalityö on tietenkin erikseen ja sen kehittämiseen täytyisi tietenkin panostaa uudelta kantilta, jos perustuloon siirryttäisiin. Juoksuttaminen on pelkästään tyhmää ja konttorissa kumartelu ja kaavakkeeseen pusertaminen tuttavieni kokemuksen perusteella vain alentavaa. Ei siis inspiroivaa.

Myös opintotuen kontrollointi on paikallaan. Opinnot etenevät tasaisesti, kun opintotukikuukautta kohti täytyy kerätä kohtuullinen määrä opintopisteitä, ja tukikuukausien loppumisen uhka tuo monelle lisäpuhtia loppurutistukseen. Kuinka perustulo motivoisi opiskelemaan ja etsimään työtä?

Työstähän juuri perustulon myötä tulee aina kannattavaa. Opiskeluelämästä on tullut kovasti kilpailullisempaa ja vähemmän opiskelun itseisarvoisuutta painottavaa ja mielestäni tämä on väärä suunta, joka olisi parempi kääntää. Tämän suhteen on mielestäni toki kyse vain hienosäädöstä, järjestelmä on sinänsä ihan kelpo.