Jos joku vaivautui ajatuksen kanssa lukemaan ketjuni, ehkä löysi siitä ydinsanoman, jota on kovin vaikea suoraan täällä sanoa.
Sanomani lyhykäisyydessään oli se, että tällä foorumilla ollaan liian herkkähipiäisia siitä, jos joku uskoo tai kokee asioita eri tavoin, kuin on "sallittua".
Tai, itseasiassa saa kokea ja ajatella toisin, kunhan ei sitä täällä julkisesti tuo esille.
Suurin ongelma ei ole kuitenkaan tuo herkkähipiäisyys.
Herkkähipiäisyyttä suuremmaksi ongelmaksi näen sen, että ei tiedosteta omaa herkkähipiäisyyttään - siis kielletään se.
Jos ongelman tiedostaisi, sen kanssa voisi alkaa työskentelemään ja ajan kanssa siitä eroonkin päästä.
Joka ei herkkähipiäisyyttään tunnista, on mielestäni aika kurjassa tilassa.
Herkkähipiäisyys johtaa mm. sellaiseen lieveilmiöön, että ei oikein voi keskustella kuin hyvin rajatuista asioista ja hyvin rajatulla tavalla.
Yleinen totuus on se, että jos tuntuu siltä, että joku on sinua/minua HALUNNUT loukata, todellisuudessa se lähes aina on väärinkäsitys.
Ihminen kovin helposti lankeaa jattelemaan,e ttä tuo paha ihminen loukkaa minua tahallaan, minua hyvää ihmistä.
Ja tämä ei ole minun oma keksimäni totuus. Sen on ennen minua jo kovin moni löytänyt. Ihmissuhde/johtamistaitokursseilla tähän seikkaan varmasti ennemmin tai myöhemmin törmää, jos tuollaista alaa haluaa opiskella.
Mielestäni tuolla lukitulla ketjulla pistän piikkkiä juuri tähän suureen ongelmakohtaan. Ikävä kyllä, huonolla menestyksellä: ketju lukittiin.
Varsinainen lastentarha!
Toinen ongelma, johon täällä usein törmää, on se, että ikäänkuin ihmiset eivät oikeasti halua ymmärtää toisten tekstejä.
Kun keskusteluja seuraa, välillä oikein ihmettelee, että eikö keskustelukumppanit oikeasti lue muuta, kuin kuviteltujen rivien välistä tulevaa salaista sanomaa vai mistä on kyse, kun niin kummallisista asioista saadaan primitiivireaktioita aikaan.
Ja se lukittu ketju löytyy täältä:
http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?t=1092