Hei, TeppoV!
Nimimerkkini perusteella olen aika huono vastaamaan alkuperäiseen ihmettelyysi
.
Haluaisin nostaa kuitenkin esiin pointin, jonka haluaisin ikään kuin tähänastisen keskustelun pohjalta kiteyttää. Tuli nimittäin mieleen, jotta onkohan oikeastaan selvää, puhutaanko
sallimisesta vai
vierastamisesta. Vaikea uskoa, että kovinkaan moni foorumilaisista oikeasti jotenkin tuomitsisi tai olisi sallimatta pelastusvarmuutta, uskoontuloa tms. Kaikilla, jotka yrittävät olla niitä "hyviä körttejä" varmaan jo on ohjelmoituna se itsekritiikin hälytyskello, joka kilkattaa kun päähän tulee suvaitsematon tai tuomitseva ajatus. Tai kun tuntuu siltä, että me ollaan jotenkin parhaita (kilikili, kyllä me ollaankin hyviä kun me ollaan niin nöyriä...
).
Ehkä kyse on ennemminkin oudoksumisesta tai joistain vanhoista vammoista, kuten esim. allekirjoittaneella. Monet meistäkin ovat löytäneet tiensä herännäisyyden pariin kolhiinnuttuaan ensin jossain tyypillisesti pelastusvarmuutta ja tanssahdellen ylistystä tms. korostavissa suunnissa. (En nyt todellakaan viittaa evankelisuuteen) Monia saattaa ahdistaa uskonratkaisujen ja pelastusvarmuuden kyseleminen ja tunne siitä, että vastausten perusteella tuomitaan tai arvioidaan uskon "oikeellisuutta". Ja siinä menee sitten monta lasta pesuveden mukana. Varmaan tässä pienuuden korostamisessa ja epävarmailussa on osittain kyse myös suojautumisesta, ikään kuin pään työntämisestä pensaaseen. (Itse vietän lähes koko valveillaoloaikani pää tässä "en tiedä, ei voi tietää, tulisipa edes se vilaus" -pensaassa. Ja hyvin olen viihtynyt...)
Totta kai ihmiset on erilaisia, ja joillekuille sopii paremmin iloinen usko ja varmuus, toisille taas yhdessä epäily ja ikävöinti. Itse pidän körttiläisyydessä siitä että
saa olla epävarma ja synkistellä jos siltä tuntuu. Joissain piireissä kun epävarmuus ja epäily ovat paholaisesta tms. Arvostan suuresti sitä itselleen ja muille (ja Jumalalle?) rehellisyyttä, minkä körttiläisyys mahdollistaa. Varmasti on ihmisiä, joille körttiläisyys ei ole se paras paikka olla oma itsensä.
Tiivistettynä: en usko, että näkemyksiäsi, TeppoV ollaan aidosti pitämässä väärinä tai epäilyttävinä. Tuskin tässä ei-dogmaattisuutta korostavassa porukassa kukaan pokkana väittää pelastusvarmuutta ym harhaoppiseksi. Luulen niskakarvojen mahdollisen nousemisen johtuvan assosiaatioista esim. karismaattisiin liikkeisiin, joissa iloista pelastusvarmuutta ja sisarilmiöitään voidaan pahimmillaan käyttää lyömäaseina ja arvosteluperusteina.
Ja nöyryydestä ja sillä retostelusta vielä: point taken. Se tuntuu olevan ainakin minun helmasyntini. Huomaan useinkin lähes liikuttuvani oman suvaitsevaisuuteni ja nöyryyteni äärellä. Kuinka hyvä ihminen olenkaan!
Toivottavasti kilikelloni jaksaa uskollisesti kilkattaa. Ahkerassa käytössä on. (ja lohdutuksena: olen onneksi niin monella tavalla myös ns. paha ihminen, että eiköhän tässä maailma vielä päähän potki)
Mutta loppukaneettina: älä anna periksi meidän maan matoilijoiden ja nöyryyshurskastelijoiden kanssa! Liity seuraan kaskisavunhajuiseen ja löydä oma paikkasi oudon kiehtovasta seurastamme.
omasta syvyydestään: Laura
