Kirjoittaja Aihe: Kirjoita runo II  (Luettu 31917 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33724
Vs: Kirjoita runo II
« Vastaus #120 : 04.11.12 - klo:10:21 »
Lapin taikaa


Venheen kokassa istuu neito.
Sulho ohjaa venettä.

Tukikohta on lehdossa mettän laidassa.
Mökki on turvemaja.
Kohta he aikovat helmisimpukoita etsimään.

Taivas on kuulas
ja
simpukka helmineen
nousee syvyydestä.


kuski
viertotie
merenranta
huvila
herrasväki
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Mansipaani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1756
Vs: Kirjoita runo II
« Vastaus #121 : 04.11.12 - klo:11:24 »
Viertotietä merenrantaan
Siellä on pitsihuvila
Pihassa vanhat lippakiesit
kruununaan kuskin lakki

Huvilassa asui hienoa herrasväkeä
nyt on maali rapistunut ja seinät hapanneet
asukkaina hämähäkit ja homeitiöt

Aika patinoi kaiken näkyvän
tärkein tallettuu iäisiin





lääke
kammio
astella
merkittävä
silmäys

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33724
Vs: Kirjoita runo II
« Vastaus #122 : 04.11.12 - klo:18:38 »
Sellainen ihminen jonka katse, pieninkin silmäys,
viestii välittämisestä
on lämmin, avoin tai rohkaiseva. Hän tulee merittäväksi.

Sellainen katse on kuin sydänlääkettä kammioiden
yksinäisyyteen joissa yleensä ei käy kukaan.

Nyt voi astella eteenpäin tuntien jonkun
olevan sitä mieltä että
minäkin o l e n .


kalpea
saattaa
unohtaa
periä
paljon
pientä
lohtu
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33724
Vs: Kirjoita runo II
« Vastaus #123 : 05.11.12 - klo:13:31 »
Pientä lohtua nähin
värittömiin ja kalpean harmaisiin päiviin
ovat viimeiset pihlajanmarjat
ja muutamat ruskanhehkuiset lehdet.

Maa perii kohta saatavinaan nenkin
ja kohta saatan unohtaa
miten kirkkaita olivat
kesän päivät kukkineen ja miten
helakka vihreys pursui kaikkialla.

Paljon lunta on luvattu pian.
Olisihan se.
Miten on lupauksen toteutumisen laita.



pulla
piparkakku
kotoisa
viihtyä
seura
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Mansipaani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1756
Vs: Kirjoita runo II
« Vastaus #124 : 05.11.12 - klo:13:52 »
Pullapoikia ja piparkakkuporsaita
talo täynnä makeita hahmoja
viihdyttäviä seuralaisia
hiljaisia ja imeliä

Oikein kotoisaa.






savu
tuli
metsä
hiljaisuus
kyteä

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33724
Vs: Kirjoita runo II
« Vastaus #125 : 05.11.12 - klo:21:22 »
Salama iski vanhaan metsään.
Kipinät kytivät aikansa sammalikossa
ja kuivissa kävyissä .

Tuuli nosti tulen valloittamaan
metsän satavuotiaan hiljaisuuden.
Rätinä oli hirmuinen.
Savu karkoitti eläimet ja
kertoi ihmisille että
vanhoiksi jaksaneet puut paloivat
soihtuina kuin tulitikut.

Ihmisen mahti oli
rajallinen.
Mutta luoja antoi
uuden kasvun, uudet pesäkolot ja
uudet marjapaikat.
Linnutkin löysivät vähitellen uudet pesäpuut.
Tuli uusiakin lajeja.
Tuli uudistuva tulen puhdistama paikka.
Tuli uusi hiljaisuus.

lepo
väsyneelle
ilo
nuorille
kauneus
katsojalle
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33724
Vs: Kirjoita runo II
« Vastaus #126 : 07.11.12 - klo:10:04 »
Kirkko

Koti
Lempeä
Juhlava
Ankara
Pelottava
Rakas.

Kaunis kastepaikka pienokaisille,
Rippikirkon muisto nuorille.
Ilojuhla vihkiparille.
Lepopaikka väsyneelle.
Siunaus viimeuneen nukkuneelle.

Kaunistettu Jumalan huone,
kutsuu myös katsojia.


vesi
pisara
lumi
vaahto
ilkamoida

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33724
Vs: Kirjoita runo II
« Vastaus #127 : 08.11.12 - klo:10:16 »
Kyyneleet on enimmäkseen vettä.
Lumikin .
Mistä tulee vaahto rantaan
kun oikein kovasti tuulee.
Vettäkö sekin lienee.
Pisara meressä ei tunnu missään
mutta janoisen kielellä se on
virvoitus ja lohtu.
Kehomme on vettä,
kaste on vettä.
Vesi on puhdistus.

Kun koira oikein ilkamoi
siltä voi päästä ilopissa.
Sitähän sekin on , vettä.

Elämän vesi.


mies
musta
keltainen
maanosat
kylät
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22043
Vs: Kirjoita runo II
« Vastaus #128 : 08.11.12 - klo:12:16 »
Maanosat jaettiin ennen värien mukaan.
Oli musta Afrikka.
Aasiassa asui keltainen mies,
Amerikassa punainen.

Nyt ovat kylät
ja kaupungit
monivärisiä.

Ymmärtäisimmepä arvostaa
iloisen kirjavaa
ihmiskuntaa!

lapsi
nuori
mies
nainen
vanhus

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33724
Vs: Kirjoita runo II
« Vastaus #129 : 08.11.12 - klo:13:59 »
Kun vanhus katsoo taaksepäin elämäänsä
peilistä, näkyy lukemattomien
naisten ja miesten
ketju.
Kuka mistäkin parinsa löysi,vaan
 yhdessä hoidettiin lapset
jotka annettiin. Kasvatettiin  heidät yli
nuoruuden kuohunnan ja
katsottiin kuinka he puolestaan
yhtyivät samaan
sukupolvien ketjuun.

Mistä kaikki alkoi ?
Oliko se meidänkin ensimmäinen
lapsi se maailman ensimmäinen.
Silloin kaikki olisimme
sukulaisia keskenämme.
Kaikki maailman kansat.

itse
tehty
vai
lahjaksi
saatu
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pirska

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6624
  • Vihaaja
Vs: Kirjoita runo II
« Vastaus #130 : 08.11.12 - klo:22:04 »
Tehty mikä tehty,
itsepä otan siitä vastuun
eikä se muuksi muutu.

Elämä on lahjaksi saatu,
olen siitä vastuussa.
Vai olenko?

koira
rakas
muistot
kaipaus
väsynyt
Vielä, Herra, kutsut meitä,
Vielä sanas saarnataan.

Poissa Mansipaani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1756
Vs: Kirjoita runo II
« Vastaus #131 : 09.11.12 - klo:00:06 »
Rakas muisto
sateinen puisto

väsynyt koira
ilakoiva poika

päättyi syksy tää
kaipaus vain jää




Lasku
järki
tunne
ehkä
looginen

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33724
Vs: Kirjoita runo II
« Vastaus #132 : 09.11.12 - klo:07:48 »
Järki ja tunne kiistelivät siitä
että kumman kuuluu maksaa lasku.

Looginen ratkaisu olisi kai
se että kumpikin maksaisi osuutensa.

Tunne ei muistanut montako oli
tilannut. Järki tiesi sen ihan
tarkalleen.

Ehkä heidän olisi pitänyt sopia asia
etukäteen.

Järki oli sitä mieltä että enää ei
yhdessä lähdetä mihinkään.

Tunteelle tuli paha mieli.


harakka
puussa
miettii
mitä
tulee
pöytään
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33724
Vs: Kirjoita runo II
« Vastaus #133 : 10.11.12 - klo:08:35 »
Harakka ei ole ihmisten suosikki.
Mietin miksiköhän.
Sen varovainen rohkeus ja kaunis
ulkomuotoko ovat kateuden kohde.
Sen räjähtävä nauru on kuin pilkkaa.

Ruokapöytään siitä ei ole
tarjolle kastikkeen kera.
Mutta kerrotaan sen olevan
kiinnostunut kiiltävistä
esineistä kattauksessa.
Siksikö sitä ammutaan
pois silmistä.

Tuossa se taas istuu pihapuussa ja
kiltisti odottaa mitä tuon tarjolle.
Tuleeko leipää ja kalaa.
Kaikki kelpaa köyhälle kerjääjälle.
Ystäviensä varisten kanssa
se jakaa aterian sopuisasti.

Mustavalkoinen on juhlava vaatetus.
Muistuttaa elämästä ja kuolemasta.
Tai papista.

sairas
puhuu
tie
kohtaa
ystävyys
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pirska

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6624
  • Vihaaja
Vs: Kirjoita runo II
« Vastaus #134 : 10.11.12 - klo:21:27 »
Sairas odottaa minua käymään luonaan.
Minulla on huono omatunto,
koska olen liian harvoin käynyt häntä tervehtimässä.
Tieni on vienyt mukamas tärkeämpiin paikkoihin.
Nyt lähden sairaan luokse.
Hän puhuu vaikeista asioista,
joita minua ahdistaa kuulla.
Kuuntelen hiljaa, koska en osaa sanoa mitään järkevää.
Lopulta huomaan, olen kohdannut ystävän.

väsynyt
onnellinen
ystävät
auttaa
villasukat
Vielä, Herra, kutsut meitä,
Vielä sanas saarnataan.