Kirjoittaja Aihe: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV  (Luettu 32203 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #75 : 10.10.19 - klo:00:16 »
Jospa saan "taaplata" omalla tyylilläni. Olen jo vahvasti varsitieni loppupäässä.

Sitten sinun täytyy vain tyytyä oleviin oloihin. 
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #76 : 10.10.19 - klo:04:50 »


Sitten sinun täytyy vain tyytyä oleviin oloihin.



   Ei sotilaalla ole muuta kuin odottaa rauhan oloissa, että sitten jos sota tulee, tarvitaan. Se on pakkopaita kuten papilla, joka huokasi: "Voi kun en olis pappi."

                                                     Puolesta

                                                     Perskärpänen

Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #77 : 10.10.19 - klo:10:26 »
Heh heh, en ole enää sotilas, sillä olen 75 v.

Olen tyytyväinen "oleviin oloihin".

Poissa Annikka

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 765
  • Eisbärenbaby im Tierpark Berlin
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #78 : 10.10.19 - klo:21:11 »
Pidin paljon kirjasta nimeltä "Afrikka valitsi minut", Kirsi-Klaudia Kangas kirjoittaa Pertti Söderlundista.

Tässä on myös yle areenan pätkä aiheesta:

https://areena.yle.fi/1-2101757

Erityisen hienoa tuossa kertomuksessa oli se, kun kerrottiin afrikkalaisten miesten uskoon tulosta siellä Keniassa ja Ugandassa.
Heillä oli useita vaimoja. Nykyisen kristinuskon mukaista tuo moniavioisuus ei ole, mutta Pertin isä Åke Söderlund oli mielestäni erittäin viisas mies. Hän sanoi uskoon tulleille afrikkalaismiehille, jotta pidä ne vaimot, jotka sinulla nyt on, mutta älä ota enää lisää.
Nimittäin vaimojen hylkääminen oli ollut näiden vaimojen kannalta erittäin surkeaa, monista heistä tuli prostituoituja.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #79 : 11.10.19 - klo:07:19 »


Pidin paljon kirjasta nimeltä "Afrikka valitsi minut", Kirsi-Klaudia Kangas kirjoittaa Pertti Söderlundista.

Tässä on myös yle areenan pätkä aiheesta:

https://areena.yle.fi/1-2101757

Erityisen hienoa tuossa kertomuksessa oli se, kun kerrottiin afrikkalaisten miesten uskoon tulosta siellä Keniassa ja Ugandassa.
Heillä oli useita vaimoja. *)**) Nykyisen kristinuskon mukaista tuo moniavioisuus ei ole, mutta Pertin isä Åke Söderlund oli mielestäni erittäin viisas mies. Hän sanoi uskoon tulleille afrikkalaismiehille, jotta pidä ne vaimot, jotka sinulla nyt on, mutta älä ota enää lisää.
Nimittäin vaimojen hylkääminen oli ollut näiden vaimojen kannalta erittäin surkeaa, monista heistä tuli prostituoituja.



**) Lihavointi minun

*) Kristityt ovat kateellisia. Veikkaan, että monen vaimon pitäminen sikäläisessä kulttuurissa on ollut ja olisi edelleen järkevää. "Heh, heh". Naurakaa vaan, joita naurattaa, itkekää vaan, joita itkettää.
Joissakin kulttuureissa on varmasti myös toisin päin: vaimoilla on useita miehiä.
Sitten seuraava kysymys on kulttuurinen hegemonia ja vahvemman oikeus. Vahvemman oikeus on etuoikeus. Korttipelissäkin "Pannaan eteen." Siis "etu". Pysytkö mukana?
Mutta mitä jätämme jälkeemme: tuhoa?
Siunataan.
Yritetään parasta, pelätään pahinta. Krypt.

Toisaalta ja kolmannelta mitäpä noista menneistä. Nyt on nyt. Me länsi- ja kristikansat, me kulutamme - osa meistä, suurin osa - maapalloa. Nujertamamme kulttuurit eivät osanneet. Jos olisivat pystyneet...?! Heikommat sivilisaatiot. Ei voi tietää, mitä olisivat tehneet, jos olisivat kasvaneet.
Kyllä ihminen on! Vaikuttaa, että kehityksen edellytys on lähimmäisen tuho. Emmekö voisi elää ja rakentaa rauhassa toisiamme kunnioittaen.

Neljänneksi: Ei mikään ole mustavalkoista, vaan myös keltaista, punaista, vihreää ja sinistä sekä näiden sekoitusta. Elämä on sateenkaari; ja sen päässä on aarre. "Sateenkaari vie maahan satujen."

Videnneksi: mikä on oleellista? Rakkaus!

Itsesäilytysvaisto.

Paavo Haavikkoa mukaillen: "Ihminen ei pääse ihostaan, ihonsa ulkopuolelle."

Ihmisen taju.

Ymmärrys.

Onni.

Tasapaino.

Rauha.

Lepo.



Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #80 : 20.10.19 - klo:22:02 »
Teki mieli kertoa, kun toisaalla keskusteltiin niistä lopun ajan enteistä, että käsiini osui muuta hakiessani kirja jonka mainitsin, Lövgrenin ”Lamppumme sammuvat”. Kertoo ” Jumalan seurakunnasta” , joka elää viimeisen vuotensa 49 vuosijuhlasta suurenmoiseen 50- vuotisjuhlaan. Päähenkilönä on ” veneenrakentajana” tunnettu mies, todella veneveistämön omistaja. Hienoinen viittaus Nooan tarinaan.

Seurakunnalla on ongelma, jota vanhimmisto ja johtaja kieltäytyvät näkemästä: Järjestellessään kaikkea mallikelpoiseen kuosiin ” Jeesus tungetaan ulos, jossa hän kolkuttaa ja odottaa sisällepääsyä”.

Tätä kierrätettiin jännärinä. Siis hieman kuin sitä Rainerman ,maailmanloppukasettia, joka vohkittiin isosten käyttöön, kun toiset työntekijät kielsivät kuunteluttamasta sitä leiriläisillä. Kerta taisi riittää, vai oliko niin, että pari leiriä lipsahti.

Veneenrakentaja koettaa herätellä nukkuvaa seurakuntaa, peräti turhaan. Ostin tämän joskus kirpparilta, kun tahdoin muistella menneitä.

Ei tasan kirjallisuuden helmiä, muttei tätä pitkää aikaa lue. Objektiivisesti kehnoa on ” varhaisnuorten neitosen” iän arvailu ja kaksivuotiaan puhe, joka sopisi kaksitoistavuotiaalle, ” nuoruuden” venyminen sinne tänne tarpeen mukaan. Jankutus Jeesuksesta joka ” seisoo sydämen ovella” milloin kenelläkin, siis kolkuttaa ja muutenkin oudohko oppi. Hauskaa oli, että edes yksi veistämön miehistä sanoi ettei käsitä, mitä se tarkoittaa. En minäkään.

Uskovien, siis uudestisyntyneitten, katoaminen on kyllä tehokkaasti kuvattu, vaikka miten noin juttuna —-no niin. En käsitä kuinka syntejään aidosti katunut kaveri, vakaana rehellisenä aikeena korjata aiheuttamansa vahinko, ainoana rikkeenä huoli siitä, että tukkukauppias jonka kassasta kavalsi järjestää skandaalin ja pilaa juhlan, sopii veneenrakentajan kanssa että homma hoidetaan heti juhlaa seuraavana arkipäivänä, sitten jätetään. Harmillista!

Yllätyin huomatessani, että veneenrakentajakaan ei tyytynyt siihen uudestisyntymiseensä vaan tämän tästä oli ” herätyksen tilassa” .

No. Olihan välipala kesken tämän loppusiivouksen, johon tuli tarve, muutin tai en. Muutoin olen hauskan tehtävän edessä, kun menin tutun. Vantaan  sanataidekoulun lasten ja nuotenkirjakurssille. Minulle tipahtelee toisten kässäreitä, joista kahteen tulee perehtyä kunnolla ja loppuihin kannattaa, sanovat muut, jottei vallan tylsisty. Itse heitin sinne pikakyhäelmän ” pojalle, joka ei halua lukea”. Selaisin vanhoja kilpailuja, ja haaste oli aika hauska, jo teksti nuorelle pojalle. En ole koskaan yrittänyt.

Talvisodasta olen hetkeen saanut tarpeekseni. Kuuteen kertaan kirjoitettu teksti saa vähän levätä ja Leena myös. Siis tarkoitan sen taustamateriaalin keräämistä ja lukemista. Se oli parasta, sillä Kotkan Talvisodassa oli pari jännittävää piirrettä, ja vain siellä tapahtunutta.  Ai mutta, 1944 saisikin vilkaista sitä, minä ihan totta korvaan rahalla!



Voi ihmettä. Mikä merkillinen tarve ja vimma tässä on muistella nuoruutta? Ei mitenkään kenkkumainen, onhan vaan.
« Viimeksi muokattu: 20.10.19 - klo:22:13 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #81 : 21.10.19 - klo:04:59 »

   Antti Tuuri: Levoton mieli

Taidemaalari (ei siis itetaiteilija [Piirtäessäni lasten kanssa he kysyvät "Mitä teet?". Vastaan "taidetta". Piirrokseni nimittäin eivät "esitä" mitään.]) on viidettä kertaa naimisissa. Hän on doku-, siis myös dokumenttihenkilö, siis oikea. Kirjan miljöökin on varsinaista dokumenttia. Antti Tuuri on sijoittanut fiktionsa synnyinpitäjäänsä Lappajärvelle, jos olen oikein ymmärtänyt. Kuten viimeisen sivun henkilöselvityksistä käy ilmi, yksi ohimennen mainituista on kirjailija itse. Taidemaalari kauppaa teoksiaan mm. Maanmittarille, jonka vanhin poika hän on.
Taiteilija on levoton suhteessa senhetkiseen kotiinsa/puolisoonsa, joka sairaanhoitaja-ammattinsakin koulutuksella luotsaa näkyjensä riivaamaa puolisoaan realiteettien kaidalla polulla, jotka näyt vapauttavat ajoittain lähimmäisiä irti harmaasta arjesta. Siinä mielessä hän on kristushahmo; kuten me kaikki olemme kristuksia toisillemme.

http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=5170.new#new

Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33644
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #82 : 21.10.19 - klo:07:56 »
Ovelaa Pekalta pyytää vastauksia !   :icon_rolleyes:

On siis uutuus, täytyy heti varata kirjastosta.

Asiaan liittyen kerron lauantain leipuri-Lotan kanssa leikkineeni Piirrä ja Arvaa-leikkiä.
Se on: Kaksi leikkijää, aikaa aina minuutti piirtää jotakin ja toinen saa katsoa ja arvata mitä se esittää. Oli hauskaa ja sillä aikaa pikkuleivät paistuivat ilman odotuksen tuskaa.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33644
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #83 : 24.10.19 - klo:11:28 »
Antti Tuurin Levoton mieli on tullut Mukkulan kirjastoon noudettavaksi. Haen iltapäivällä

Eilen Matti kävi palauttamssa luetut ja toi uusia, mm Kaiho Niemisen Sokkelin. Tykkään lukea Kaiho Niemisen tekstejä vaikka joskus ne on hiukan rivoja, mutta elämään sekin kuuluu.
Hän on suomenniemeläisiä, Mikkelin ja Lappeenrannan puolivälistä ja niistä seuduilta on myös ovat monet romaanit.
 Olen vasta aloittamassa kirjaa. Tarina alkaa Einari Karttusen palvelukseenastumismääräyksen päivänä 1944 keväällä.

Tässä  Jorman lukunurkan ajatuksia:

https://jormanlukunurkka.blogspot.com/2019/10/kaiho-nieminen-sokkeli.html
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #84 : 24.10.19 - klo:11:53 »
Eräs pitkäaikaisprojektini, eli Lutherin "Sidottu ratkaisuvalta" alkaa olla loppusuoralla (Sisältää Erasmus Rotterdamilaisen tekstiä myös).
Varmaan noin 100 sivua on jäljellä. Intouduin taas lukemaan ja tavoite on, että tämän kuun loppuun mennessä sen olisin lukenut.
Tavallista raskaslukuisempi kirja, en aina pysy Lutherin mukana, mutta kyllä tekstistä aina jotain saan selvääkin.
Jos sanoman haluaa hyvin sisäistää ja ymmärtää, voisi käydä niin, että joskus ei etenisi edes sivua tunnissa.
Kirja on muutenkin hyvin pitkä, muutamia satoja sivuja.

Tämän kirjan lukeminen on kyllä jonkinlainen saavutus, moni on varmaan aloittanut, mutta hyytynyt alkumetreille.
Ja ymmärrän hyvin heitä.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #85 : 24.10.19 - klo:12:20 »
Antti Tuurin tangopojat oli kuin minulle kirjoitettu. Se liikkui Suomessa Kauhavan, Lappajärven ja Alahärmän Väinölän seuduilla. Tuttuja paikkoja.
Ruotsiin muutaneita oli 60-luvulla paljon. Niinpä Tuurikin vei soittajansa ja naislaulajansa Ruotsin Skövden, Ludvikan ja Örebron paikkoihin. Taas tuttuja seutuja. Fuenhirolassa oli kämppärillämme monia suomenruotsalaisia eläkeläisiä autoissaan kuten mekin olimme. Nämä kertoivat paikkakunnistaan. Merkkasin ne karttaan ja kotimatkalla ajoimme niiden kautta. Skåneporten etelässä, Skövde ja Ludvika sekä Falunin eteläpuoli yleensä koluttiin kolmeen kertaan kotimatkoillamme, tietysti vain pääteillä ajellen.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33644
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #86 : 24.10.19 - klo:12:53 »
Kyösti ymmärtää minua !  Minulle kävi juuri noin etten jaksanut. :icon_rolleyes:

Antti Tuurin Tangopojat lukaisin hujauksessa, se on helppolukuinen kuten monet muutkin Tuurin kirjat. Suurimman osan tuotannostaan olenkin lukenut. Ikitienkin.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #87 : 24.10.19 - klo:13:12 »
Sain tänään luetuksi loppuun Toni Morrisonin kirjan Minun kansani, minun rakkaani (Beloved 1987). Se kuvaa Yhdysvaltojen orjuuden haavoittamaa mustaa kansaa yhden 'perheen' kokemusten kautta. Eiväthän kotieläimen asemassa olleet orjat oikeastaan voineet todellisia perheitä perustaakaan. Kirja oli tunnetasolla yksi raskaimpia lukemiani.

Poissa Annikka

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 765
  • Eisbärenbaby im Tierpark Berlin
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #88 : 31.10.19 - klo:20:01 »
Nappasin kirjaston kierrätyshyllystä Benedicta Idefelt'istä kirjoitetun kirjan "Viipurista Vatikaaniin".  Se on todella mielenkiintoinen dokumentti Viipurissa syntyneen luterilaisen suomalaisnaisen elämästä ensin Viipurissa, sitten katoliseksi käännyttyään  Saksassa ja kunhan eteenpäin ehdin lukea, niin Brasiliaankin tuon naisen tie vie opettajaksi. Hän oli myös toimittajana Vatikaanin radiossa.

Anita Idefelt syntyi Viipurissa 8.4.1920 ja kuoli 30.10.2014 Helsingissä. Benedicta on hänen nunna nimensä.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XV
« Vastaus #89 : 01.11.19 - klo:17:18 »
Nappasin kirjaston kierrätyshyllystä Benedicta Idefelt'istä kirjoitetun kirjan "Viipurista Vatikaaniin".  Se on todella mielenkiintoinen dokumentti Viipurissa syntyneen luterilaisen suomalaisnaisen elämästä ensin Viipurissa, sitten katoliseksi käännyttyään  Saksassa ja kunhan eteenpäin ehdin lukea, niin Brasiliaankin tuon naisen tie vie opettajaksi. Hän oli myös toimittajana Vatikaanin radiossa.

Anita Idefelt syntyi Viipurissa 8.4.1920 ja kuoli 30.10.2014 Helsingissä. Benedicta on hänen nunna nimensä.

Jos se löytyi kierrätyshyllystä, se tuskin löytyy enää kirjastosta. Harmillista! Tuon tyyppistä kaipaan lukeakseni. Jos voisit sen lainata, niin kertoisitko, tietenkin vasta kun olet itse sen lukenut. Itse tarina muistuttaa minua jostain, mutta luultavimmin samantapaisesta biografiasta. Lukisin sen hyvin mielelläni. Minua sitten sieppaa, lähikirjaston hoitajalla on ääreestäns erilainen lukumaku kuin olisi minun!

Kerro jos se on lainan, niin saat osoitteeni YV: lla. En vihastu,  jos lainaaminen tuntuu tippaakaan  liian vaivalloiselta, olen tyytyväinen jo kun vinkkasit sillä siksi tänne poikkesin. Muistin jälleen,  on olemassa Antikka.net, aivan lyömätön nettiantikvariaatti joka löytää vuorokaudessa parhaimmillaan kaiken mitä pyydän. Nopeampi palvelu kuin kirjaston tai postin nyt ainakin ( äääh no, postitse ne lähettää, parasta tilata paketillinen samalla).  kirjaa saa edullisesti pitää lopun elämää tai viedä taloyhtiön kierrätyshyllyyn.

Mutta oikein totta kiitos!
« Viimeksi muokattu: 01.11.19 - klo:17:25 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.