Niinpä, pelko saattaa olla, siis, saattaa olla vihan projektio siihen toiseen, mutta se tulisi tutkia kunnolla ennen johtopäätösten vetämistä, sillä ensisijaisesti pelottavaa alkaa kyllä myöhemmin vihatakin.
Ajatellaan vaikka impulsiivista miestä, joka suutuspäissään lyö lastaan niin että tämä korvatillikasta kellahtaa kumoon. Ensin lapsi pelkää mutta kun sitten aikuisena tulee ja pieksee äijän niin vihahan siihen motivoi... ja se viha herää jo aikaisin.
Sitten on ihmisiä, joita vain pelkää, ja usein syystä, ja pyrkii siitä syystä vähän välttelemään. Minä pelkään naapurin eukkoa, ja syy on kahtalainen, sieltä on joskus tullut päin näköä ihan arvaamatta muutakin kuin sanoja, eikä hän välttämättä humalassa (juo usein) hallitse käytöstään, toiseksi pelkään omia aggressioitani... kun sitten on kuitenkin rauhoituttava, eikä ole mukava mieli siitäkään, että antaa takaisin.
Mutkikasta. Pelkoa käsitellään kovin monin tavoin, eräs ratkaisu on puoliksi jos sitäkään, tietoinen ajatus siitä, että itsessä on jokin vika, miksi muuten toinen aina hyökkäisi? Tuo minussa-on.jokin-vika yleensä johtaa depressioon. Mutta niin johtaa moni muu asia.