Kiitos tosikkoko mielenkiintoisesta linkistä. Silmäilin, mutten ajatuksen kanssa. Luen sen paremmalla ajalla. Nyt olen aivan "naattina". Olen leikkinyt Lotan kanssa monta tuntia.
Lotta on samanlainen säpsähtelijä kuin isomumminsa, hyvin varovainen kaikessa. Aivan eri maata kuin railakkaat pikku-ukot.
Huomasin jonkun lukevan tätä vanhaa ketjua, ja tähän on nyt ajankontainenkin aihe tarttua, pellet, jotka pelottelevat lapsia.
Kuten olen kertonut, olen aina pelännyt pellejä. Ne edustavat pahaa joka ei paljasta itseään. Jopa joulupukkia pelkäsin. Niitä joilla oli se hirveä pahvimassanaamari punaisin poskin ja pienin silmäaukoin.
Tuossa yllä kirjoittamani pukku-Lotta on nyt pian seitsemänvuotias ja hän toistaa samaa atavistista ' olemattomien' pelkoa kuin minä.
Kun tästä kirjoitin, ja siihen sitten heitettiin; " Rakkaudessa ei ole pelkoa ", koin raamatullapäähänlyönnin .
Kun rakastaa Jumalaa, Taivaan Isää, ei häntä pelkää edes kiukutellessaan. Joskus on kunnioituksesta lähellä rangaistuksenpelkoa, mutta se on enemmänkin syyllisyydentuntoa.
Lasten tahalliseen pelotteluun on tultava loppu. On ehkä jo asia otettu esiin lakiasäätävissä piireissä.