Kirjoittaja Aihe: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XVI  (Luettu 1484 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vanha ketju tulikin täyteen.

Luen pääosin kristilliseen aihepiiriin enemmän tai vähemmän liittyviä tekstejä ja vähintäänkin kiertoteitse niihin liittyvää.
Esimerkki kiertoteitse liittyvästä vaikkapa Rooman historia.

Silloin tällöin tulee poikkeuksia tuohon sääntöön.
Tänään tuli voimakas mieltymys, että haluaisin lukea Aleksis Kiven kirjoittaman 'Seitsemän veljestä'.
Minulla ei ole kyseistä kirjaa, mutta onneksi pari kerrosta ylempää se löytyi.
Ei tarvitse odotella, että tilaan kirjan jostain.
Voin heittäytyä kirjan maailmaan jo tänään.
Ja ei kuulemma haittaa, vaikka teen kirjaan alleviivauksia/merkintöjä.

Lukeminen on harrastukseni, luen paljon, joskaan en taida kuulua lukunopeudeltani niiden nopeampien joukkoon.
Kun heittäytyy jonkun kirjan vietäväksi, niin eipä sillä lukunopeudella aina niin väliä olekaan, hitaammalla lukunopeuella jännitystä riittää pidemmäksi aikaa yhden kirjan äärellä.


Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XVI
« Vastaus #1 : 19.02.21 - klo:14:03 »
Seuraan parhaillaan Suomessa olevan Venäjän kansalaisen Agnessa Haikaran asiaa. Hän on tutkinut suomalaisten Jäämeren rannalle ns ryssänrannalle muuttaneiden kohtaloita. Venäjän FSB on takavarikoinut Haikaran kirjoja. Tutkija pelkää. Hän ei tiedä oikeudellista asemaansa, että onko hän syylliseksi epäilty vai jossain muussa asemassa.

Samasta asiastahan kirjoitti muutamia vuosia sitten Sven Lokka trilogisassaan. Hän oli eläessään Venäjän karjalainen mieleltään. Luin ne kirjat ja tänne vähän taisin niistä referoidakin.
Naapurimme on hankala tapaus. Suomi on sopinut ostavansa USA:sta korkean teknologian asejärjestelmiä ja nyt niistäkin on nostettu venäläiseltä taholta haloota.

Edesmennyt isäni kävi oman isänsä kanssa v 1918 talvella Kuolan alueella ja he olivat siellä punaisten vankeina jonkin aikaa. Pääsivät sitten pakoon Suomeen. Tästä reissusta on Oulun yliopiston Jouko Vahtola kirjoittanut kirjassaan Suomi suureksi ja Viena vapaaksi. Minusta tuntuu, että isoisäni Herman ja poikansa Mannilan Kalle olivat jotenkin huoltoretkellä, koska Kuusamosta oli monia Jäämeren rannalle muuttaneita.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33646
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XVI
« Vastaus #2 : 19.02.21 - klo:19:39 »
Minunkin lukemani ( kuuntelemani ) kirjat kertovat ihmisten olosta ja elämästä Venäjällä, Neuvostoliitossa ja taas Venäjällä.
 
Daniel katz´n Kun isoisä Suomeen hiihti ja Matti Rönkän Vieraan maan vainaja ovat faktaan pohjaavaa fiktiota, helposti sulavaa, ja hauskaakin kuunneltavaa. Etenkin jälkimäinen,  kun Jukka-Pekka Palo pitää sitä lukiessaan ' Yhden miehen teatteria' esittäen inkeriläis-mummoja, käkisalmelais-pikkurikollista kuin suomalaisia sotahulluja Venäjänkävijöitäkin. Puhumattakaan ylitsevuotavaa verbaalikkoa, komisario Teppo Korhosta.

Aika kuluu ratevasti rikollisista huolimatta.

Matti Rönkä on verbaali-virtuoosi. No, sen huomaa kyllä telkkaristakin.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33646
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XVI
« Vastaus #3 : 01.03.21 - klo:14:17 »
Nyt olen kuunnellut Pirjo Hassiseen Kuninkaanpuistos. 'Luen' nyt ensimmäistä kertaa Hassisen tuotantoa. Olen ymmällä.  En usko että olisin jaksanut lukemalla lukea hänen runsaasti rönsyilevää kieltään, mutta kuunnellen se maistuu mainiolta.

Olen kuvitellut omaavani melkoisen sanavaraston, mutta kun P H  kuvailee kaulasta alaspäin halvaantuneen miehen mielen maailmaa ymmärrän vasta mitä on verbaalisuus maksimissaan.

En osaa pitää tekstiä rivoutena, nämä asiat kirjassa on vain ilmaistava näin.
Ehkä olen vasta nyt kyllin kypsä lukemaan Hassista.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Thomas McElwain

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2754
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XVI
« Vastaus #4 : 01.03.21 - klo:14:43 »
Ehkä olen vasta nyt kyllin kypsä lukemaan Hassista.
Kypsyys kauniistaa. Itse luin Les Tragiques kirjoittanut Agrippa D'Aubigné.
Sai körttien vihan päällensä kääntämällä ystävällisenä eleenä kaikki Malmivaaran 158 virttä englanniksi (ca 10.000 riimitettyä riviä), kuulemma kamala ja kuvottava teko.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33646
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XVI
« Vastaus #5 : 02.03.21 - klo:16:11 »
Kun kuuntelin Hannu-Pekka Björkmania ajattelin ostaa tämäb hän kirjoittamansa

Hannu-Pekka Björkman: Valkoista valoa.

josta Seinäjien kirjasto kirjoittaa näin:

Taiteesta ja uskonnosta
Hannu-Pekka Björkman: Valkoista valoa. Kirjapaja 2007.
Tänä syksynä tapahtuu kaksi asiaa. Näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanilta ilmestyy vihdoin uusi kirja Kadonneet askeleet ja hän tulee puhumaan Seinäjoelle Pro Piano -tilaisuuteen 25.9. 2011 klo 15.00.
 
Niitä odotellessa voi lukea Björkmanin muutama vuosi sitten ilmestyneen Valkoista valoa -kirjan. Ja jos teos on jo luettu, se kyllä kestää toisen ja kolmannenkin lukemiskerran.
 
Valkoista valoa on viisas kirja. Se on puheenvuoro taiteesta ja uskonnosta ja haasteista, joita seuraa kun ne yhdistetään. Kirkko on monesti ollut törmäyskurssilla teatterin kanssa, mutta ortodoksi-uskon löytänyt Hannu-Pekka Björkman päätyy pohdinnoissaan siihen, että törmäys ei ole tänä päivänä todellinen. Hän löytää teatterista ja taiteesta hengellisen ja samalla syvästi inhimillisen tarkoituksen. Näyttelijä voi tehdä työtään Jumalan kunniaksi. Näyttämölläkin voi rukoilla. Kirkkoisien teatteria moittivat kirjoitukset kannattaa Björkmanin mielestä peilata omaa aikaansa vasten ja ymmärtää niitä omassa kontekstissaan.
Paitsi teatterista, Björkman puhuu muistakin taiteenlajeista, esimerkiksi kuvataiteesta ja kirjallisuudesta. Lajista riippumatta oikea taide vaikuttaa Björkmanin mielestä ihmisen sieluun, auttaa kasvamaan ja puhdistumaan, avaa näkymiä hengen maailmaan.
 
Mitä sitten on se valkoinen valo, jonka mukaan kirja on saanut nimensä? Arvo Pärt on verrannut musiikkiaan valkoiseen valoon, joka sisältää kaikki värit. Pärtin mielestä kuuntelijan henki voisi olla prisma, joka jakaa värit ja tekee ne näkyviksi.
Björkmanille oli Pärtin Spiegel im Spiegel -sävellyksestä tullut aina mieleen kaunis, ohuiden valkoisten verhojen läpi huoneeseen siivilöityvä valo. Kun hän myöhemmin luki Pärtin määritelmän, hän innostui siitä. Jotkut taiteilijat osaavat kohdistaa valon siten, että maiseman, tunnelman tai esineen henkinen ulottuvuus on nähtävillä. Valkoista valoa Björkman on löytänyt esimerkiksi Paustovskin, Proustin ja Andrei Tarkovskin taiteesta. Todella puhuttelevat taideteokset heijastavat valkoista valoa, antavat ilmaa ja tilaa oman sielumme liikahduksille.
 
Hannu-Pekka Björkmanin Valkoista valoa on kirja, johon voi palata uudestaan ja uudestaan. Riippumatta oman vakaumuksen laadusta siitä voi ammentaa viisautta ja kirjoittaa sitaatteja päiväkirjaansa sekä miettiä, missä kohtaa on itse tuntenut sielunsa liikahtavan, mistä on löytänyt valkoista valoa.
 
Mervi Heikkilä
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33646
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XVI
« Vastaus #6 : 07.03.21 - klo:12:24 »
Ihailen H-P Björkmanin syvälvaltava on seksin merkityslisyyttä ja ajatuksia eri kulttuuri-alojen olemuksista luomisen muotoina.

Pirjo Hassisen Kuninkaanpuisto alkaa olla loppunousua vaille. Häntäkin ihailen ja ihmettelen sanojen ja sanonnan taitajana, mutta aihepiiri on jokseenkin vastenmielinen.
Selväksi on minullekin vihdoin tässä iässä tullut kuinka valtavasti seksuaalisuus meitä hallitsee.

PekkaV, onko Hassisen tuotannossa käsitelty muita alueita ? Jos ei, niin jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi kokemukseksi tämä Kuniinkaanpuisto, kaikesta kirjailijan taituruudesta huolimatta.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)