Helsingin Sanomat teki vihdoin sen, mitä olen odottanut – ja olen päätoimittajaa siihen kehottanutkin:
Koko lehden arkisto on auki digiversion tilaajille. Eli pystyn lukemaan minkä tahansa näköislehden numeron vuoden 1904 heinäkuusta vuoden 1997 loppuun.
Niiden parissa meni eilinen ilta, ja menee varmasti vielä monta iltaa.
Kiinnostavia eivät ole ne silloiset pääuutiset, vaan kaikki pieni sälä: pikku-uutiset, mainokset ja ilmoitukset, radio- ja tv-ohjelmat, eri paikoissa olevt hintatiedot ym. sälä, jota ei historiankirjoissa kerrota.
Nyt odotan, että muut lehdet hoksaavat saman. Tilaisin varmaan vanhan kotikaupungin lehden, jos pääsisin lukemaan 50-60-luvun lehtiä. Ja olisihan se hauskaa lukea vaikkapa 70-luvun Päivän Sanomia, Uutta Suomea ja Kansan Uutisia. Entäs se Maakansa...
Toivottavasti arkistobisneksen kehittäjät ovat niin fiksuja, että kysyvät minulta neuvoa tuotteistusasioissa. Kertoisin heille, että kannattaa panna tarjolle esim. viikon tai kuukauden lyhytaikaiset tilaukset, joiden kautta uhri eiku asiakas saadaan koukkuun.
Arkiston ympärille voisi kehitellä monenlaista pientä hauskaa aktiviteettia.
Mt