Pyytäisin sinua katselemaan niitä toistamiseen. Kiinnitä huomiota siihen, kenelle niissä koko ajan puhutaan. No, äh, Leena juoruaa.. se on kristosentrisin kaikista laulukirjoista. Tämä ei ole mitään minun keksintöäni, vaan joku teologi tutki sen, jos haluat löytää lähteille kannattaa kysyä tiedekunnasta, kysy ensin Helsingistä.
Itse löysin niiden lepuuttavuuden, ja kun omasta palapelistäni oli puuttunut juuri Kristus, huomasin, etten mitään reittiä nyt hänestä saa tolkkkua, kuten valitin vuosikymmeniä.
Itselläni ei ole herännäistaustaa, mainittakoon. Ja kun suorastaan vaikutti siltä että minua olisi tähän suuntaan johdatettu kiukuttelin tapani mukaan. Tuttu herännäispappi sai monta purevaa kirjettä jossa selvitin kuinka laulukirjakin on täy-sin mahdoton. Kuitenkin niiden äärellä olen löytänyt, ensin järkytyksenäkin itselleni, ettei minua pelasta ammoinen uskoontulo - huomasin nimittäin, että olin sittenkin hyysännyt joitakin toiveita - ei senare bättring på svenska, retreatrörelsen och bikter, vaan olen kokonaan tyhjän päällä. Tuijotin eteeni ja itkin ja toivoin ettei kukaan vaan huomaisi, vaikka lienevät itkeneen samaa asiaa, että se oli suotta. Niissä kuvattu syntisyys oli edessäni kuin pitkä, elämääni pimentänyt varjo, ja samalla jokin ymmärrys, etten voi Kristuksen kirkkautta suoraan katsoakaan, mutta läsnä hän on, minun ystäväni, joka ei ikinä aja luotaan, jonka lunastustyö on totta ja minusta riippumaton asia, pelastus, joka tulee kokonaan ulkopuoleltani. Olin käsittänyt luojajumalan ja jopa jollakin tapaa Pyhän Hengen, mutta Jeesuksen kohdalla oli ammottava aukko, joka tuntui kristitystä hieman häiritsevältä.