Siksi voisikin kysyä, että onko teologia, jotakin josta on hyötyä riviuskovaiselle?
Minä olen sitä mieltä, että vastaus on myönteinen. Siihen on muutama syy. Näihin kaikkiin voi alkuun lisätä sanan "mielestäni".
1) Teologia ei ole nippelitiedon kääntelyä edestakaisin, vaan oppia Jumalasta. Teologia ei ole jotain uskosta erotettua ("ne teologit siellä yliopistolla") vaan elävä todellisuus. Erilaiset teologiset painotukset, kuten vapautuksen teologia tai Lutherin ristin teologia, ovat tapoja ymmärtää ja hahmottaa yli ymmärryksen käyvää todellisuutta (tai kuvitelmaa, miten kukakin sen sitten tulkitseekin). Jokainen lause, johon sisältyy Jumala, on teologiaa.
2) Teologia elävänä todellisuutena pitää uskontoa kasassa ja antaa sille rajat. Kaikkien kristittyjen teologia on luettavissa uskontunnustuksissa, ja kukin alaryhmä korostaa eri asioita. Luterilaisen, ortododoksin tai vaikka kalvinistin on tärkeä tietää, mitä oman kirkon dogmit sanovat. Dogmatiikka, kirkollisen opin käsittelijä, on osa teologiaa. Ilman rajoja, oman identiteetin kehyksiä, ei voi määritellä itseään suhteessa muihin.
3) Teologia (yliopistollisen oppiaineen merkityksessä) antaa tarvittavaa tietoa tiettyyn ammattiryhmään aikoville. Tämä ammattiryhmä pystyy jakamaan spesiaalitietoaan ns. maallikoille, joille hyöty välittyy teologian olemassaolon ja tiedon akateemisen jakamisen kautta.
Usein olen kuullut saarnoissa termejä, joita ei varmaan kaikki ymmärrä, vaikka olisivat Raamattua paljonkin lukeneita.
Usein kuulee sanonnan iltahartaudessakin: "Palatkaa kasteen armoon"
Olen nähnyt hampurilaisravintolan seinällä ruokalistan, jota kaikki eivät ymmärrä mutta käyttävät silti hyväkseen. Spesifi aineisto leviää näin maallikoille ja tulee ehkä tutuksi muillekin kuin asiaan vihkiytyneille. Toki ammattiterminologian viljely sen itsensä takia haiskahtaa epäilyttävältä, mutta jotkut asiat vain täytyy sanoa tietyllä tapaa.