Voihan sitä herätä suremaan muutakin syntiä kuin omaansa. Itsensä saa jättää Herran huomaan ja suunnata katseensa vaikka rakenteellisiin vääryyksiin. Taistelukenttää riittää.
Kooma on ylisana, mutta torkahtelu on minulla luvattoman yleistä. Valvominen on vaikeaa ja herättelyä tarvitsee.
Kuulin kerran saarnan jossa mainittiin, että viisaatkin neitseet olivat umpiunessa kun ylkä viipyi matkalla.
Dosentin kirkkoajatus on: Toisen kanssa, toista varten, ja toisen tähden. Kirkko peri Kristukselta tuon, edes yrityksen, kantaa Jumalan eteen myös maailman vääryyttä, kun se lukee synnintunnistuksen. Siksi jäin hiukka ymmälleni, kun kotimaa24-sivustolla joku kolumnisti tahtoi sitä muutettavan yleisemmäksi valitukseksi kaikensorttisesta ahdistuneisuudesta, ja päästösanojen tilalle jotakin "armonvakuutusta", koska hän itse ei kerta kaikkiaan koe aina olevansa juuri syntinen - on muuta josta tulee kärsimystä. Olisin vastannut, mutta kirjautuminen tuotti teknisiä ongelmia.
Tuo rohkaisee minua epilepsioineni päivineni toisten yhteyteen. Itse ymmärrän, että on vain yritettävä kaikin tavoin tulla vastaan heitä jotka joutuvat kokemaan kohtauksen minkä tahansa seurassani, selvittää, tukea, osoittaa kuinka pahoillaan on, että tapahtui niinkuin tapahtui. Anteeksipyyntö tuntuu höhlältä, sillä se sisältää minulle ajatuksen että yritän olla toistamatta tätä. Muttei sekään ole minulta pois, kunhan ymmärrys kasvaa. Ennen ajattelin, että minähän tässä kärsin, tulkoot he avuksi.
Kirkossa "toista varten" ja "toisen kanssa" jopa "toisen puolesta" ainakin yritän muuta mutta merkillistä, miten vaikeaa todella on mennä ja sanoa: Kuule - Tämä oli nyt sitä mistä joskus mainitsin. Oman avuttomuutensa osoittaminen kai aina on - mutta kuinka muuten olen "toista varten" ja "toisen puolesta" kun hän joutui siihen "minun kanssani" varoittamatta?
Toivon, että tämä subjektiivisuudessaankin kertoo jotakin viisausajattelua Kristuksen kirkosta. Lähtöajatus on, että kirkko valvoo, vaikka yksittäiset jäsenet torkahtelevat, tai vallan nukkuvat. Jumala sitten herättää.
Joskushan mietin, mitä on risti, eiköhän sitten tämän tapaisen ottamista - mutta yhdessä ja yhteisössä. Nämä on suoraan Dosentin väitöskirjasta, josta Barth meni ihan kierteisiin: Tämä on "teologian ihme...."