Meillä ei ole kirkkokäsikirjassa kaavaa avioeroaville lohdutukseksi ja tueksi, mikä on minusta suuri puute. Puhuin kerran asiasta kahvipöydässä kollegojen kesken. Sanoivat, että ei sellaiseen voi olla kaavaa, kun ei me kirkossa kannateta avioeroa. Minä siihen, että ei kai me kuolemistakaan kannateta, mutta silti on hautajaisille seremonia. Kun kirkko kerran väittää olevansa ihmisten elämän tilanteissa rinnalla mukana... Mutta mikään ei estäisi pitämästä avioeroseuroja. Voisi kutsua samat ihmiset kuin häihinkin ja pyytää ystävien siunausta sille, että osattaisiin kohdella toisiaan kristillisessä hengessä, vaikkei yhdessä osatakaan elää. Ja toimisi se varmaan senkin puolesta, ettei ystäväpiiri niin jakaantuisi.