Suhtaudun VT:n apogryfikirjoihin siten, että ovat hyödyllistä luettavaa, välillä varsin mielenkiintoistakin.
Juditin ja Tobian kirjat ovat aika mielenkiintoiset kertomukset sekä joku toinen kirja siellä, jossa kerrottiin epäjumalan pappien huijaus, kuinka he uskottelivat, että epäjumala söi heille tuodut uhriruoat.
Heidät saatiin kuitenkin kiinni ovelalla juonella.
Sekin oli mielenkiintoista, kun kaksi miestä yritti valheellisesti saada eräälle naiselle kuolemantuomion, mutta eräs viisas mies onnistui viime hetkellä muuttamaan tilanteen.
Tänä vuonna luin Apogryfikirjojen vanhan käännöksen ja alleviivasin aika paljon, jotta voin helposti palata tärkeinä pitämiini asioihin siten, että ei tarvitse heti lukea niitä uudelleen.
Uuden käännöksen luin varmaan siinä reilut pari vuotta sitten.