Kuka on vaikuttanut tapaasi katsella tätä maailmaa. Useilla varmaan toki raamatun kertomukset (tavalla tai toisella) ja tuo eräs Ukko-Paavo, mut ketkäs muut! Kuka, miten, miksi, missä...
Aloitan itse, jotta rima pysyy tarpeeksi matalalla kaikkien kirjoittaa...
(Eri ihmisillä tietysti hyvin erilaiset teokset, mut antaa kaikkien kukkien kukkia, jooko?)
Viime aikoina lukemissani uskonnollisissa kirjoissa on pysäyttänyt:
Isä Paisioksen loppumaton optimismi, vaikka voisi ajatella, että yltiöoptimismi sopisi huonosti körttiläisyyteen, mutta Paisioksen nöyrä optimismi sopii yllättävän hyvin. (Pappismunkki Kristodulos Angeloglu: Pyhän vuoren vanhus Paisios)
Pidän myös C.S. Lewisin tavasta katsella tätä maailmaa. En ole aina hänen kanssaan samaa mieltä, mutta usein saan ajattelemisen aihetta (C.S. Lewis: Kärsimyksen ongelma)
Pidin näistä molemmista kirjoista myös siksi, että ne tuovat vaikeastikin lähestyttävät aiheet konkreettisin esimerkein lähemmäs lukijaa.