Herätystä vai evankeliumia?

[Pena]

Ajattelin pitää tämän omana tietonani, mutta käskettiin kertoa.

Koirako käski? Hyvä, Themis!

[Riitta-mummi]

Eiku, Hän !      Themis on demis.

[Riitta-mummi]

Juha Siltalan kirjasta tuli selkeä kuva Herätysliikkeen ja Evankelioivan seuran eroista.

Kristuksen sisällinen tunto, herätys, on jokapäiväistä synnintuntoa, parannuksen tarvetta ja armonvilauksia. Omat toimet ovat turhia. Ristin mies tekee työtään meissä yhä. Eihän hän rauhaa tullutkaan tuomaan. Miekanpistot ovat meille oikeaa ' evankeliumia'.

Hedberg luopui tästä kovasta koulusta, ja alkoi perustaa sanan lupauksiin. Niissä ihminen kaipaa ja saakin nauttia kauneudesta, hyvyydestä ja laupeudesta . Nämä
katsotaan lupauksiksi ja pelastusvaruus omistetaan . Tunnepitoista. Ei kiitos minulle !

[seppos]

Juha Siltalan kirjasta tuli selkeä kuva Herätysliikkeen ja Evankelioivan seuran eroista.

Kristuksen sisällinen tunto, herätys, on jokapäiväistä synnintuntoa, parannuksen tarvetta ja armonvilauksia. Omat toimet ovat turhia. Ristin mies tekee työtään meissä yhä. Eihän hän rauhaa tullutkaan tuomaan. Miekanpistot ovat meille oikeaa ' evankeliumia'.

Hedberg luopui tästä kovasta koulusta, ja alkoi perustaa sanan lupauksiin. Niissä ihminen kaipaa ja saakin nauttia kauneudesta, hyvyydestä ja laupeudesta . Nämä
katsotaan lupauksiksi ja pelastusvaruus omistetaan . Tunnepitoista. Ei kiitos minulle !

Idem

[Leena]

En kyllä ota kantaa paremmuuteen. Keskusteleva ilmapiiri olisi ollut, mutta se toimi huonosti.

Olen edelleen samalla kannalla.

Siksi toiseksi, Hedberg on nyt ymmärretty hieman väärin. On erittäin valitettavaa, että koko tuo vastakkainasettelu aikanaan syntyi, saati että sitä ylläpidetään. Joku löytää "Kristuksen sisällisen tunnon" Herätyäjäjuhlilta, mutta älköön hän halveksiko sitä, joka löytää Hedbergin opetuksesta armahtavan Jumalan. Kaikkea muuta se on kuin kuin tunteilua, jos turvaa Jumalan Sanaan.

Sillä mitä muuta ovat nuo mainostetut "armonvilaukset" elleivät tunnekylläisiä hetkiä, elleivät ne ole hetkellistä armon sanan mieleen palaamista? Minä en jaksa, jos minulta vaaditaan "pelastusvarmuus" nutten kyllä näinkään!


Jos jokin on tunteellista, sitä on minkä tahansa liikkeen, hengenmiehen, tapojen idealisointi. Se on kypsymätöntä sielullisuutta, jossa tunteet nimen omaan vellovat, hyrskyvät ja tyrskivät mutta suuri rakkaus ja jumalointi suuntautuu omaan liikkeeseen ja sitä myöten loppujen lopuksi, päädytäänkin  oman  itsen palvontaan.

[Leena]

Tahdon olla kristitty ja sen jälkeen kaikki muu on pelkkää statistiikkaa.

Että kuuluu laskennallisesti tuohon tunnustuskuntaan ja on ostanut niin ja niin monta kahvikupillista niillä ja niin ja niin monta jäätelöpalloa näillä tai noilla kesäjuhlilla.

Jokainen -vainen  tai -lainen yli ja ohi Kristiksen seuraamisen on jo ihan liian monen ihmisen perässä juoksemista.
Siinä on jollakin sitä sisällistä tuntoa ja toiselka hiljaista iloa ja kiitollisuutta siitä että Jumala ylipäänsä viitsii piitata koko ihmiskunnasta. Mikä itsestäänselvyys se on?
Kun ei lopulta olisi samasta asiasta kyse, kokonaan.

[PekkaV]

   Kaikki kiertyy itseen sen kautta kun on otettu vaikutteita. Ne on sulatettava. Vuoropuhelu itsen ja maailman kesken on jatkuva prosessi. On koottava itsensä ajoittain, sitten nollattava, jotta vaikutteet voivat tehdä tehtävänsä.

[Leena]

   Kaikki kiertyy itseen sen kautta kun on otettu vaikutteita. Ne on sulatettava. Vuoropuhelu itsen ja maailman kesken on jatkuva prosessi. On koottava itsensä ajoittain, sitten nollattava, jotta vaikutteet voivat tehdä tehtävänsä.

Kiitos.

[Leena]

Tämän aamuinen kokemus herätyksestä ja valvomisesta: Koira raapi ovea klo 5. Heräsin kesken mielenkiintoisen unen. En heti muistanut mitä se koski. Siinä valvoessani koiraa joka oli pihalla supikoiran jälkiä tutkimassa aloin muistaa.

Asumukseni oli suuri ja sekainen. Irrallisia kirjan lehtiä oli kaikkialla ja muutakin roinaa. Yritin järjestellä paikkoja.Sitten havaitsin pihan puissa kummallisia piikikkäitä otuksia. Ne olivat tennispallon kokoisia, kuin merisiilejä pitkine piikkeineen. Irrottelin niitä rungoista harjan varrella. Hyvin ne irtosivat, mutta uusia oli aina tullut tilalle.
Piikikästä luontoani, sielunvihollisen työtä, yritin siivota itse. Silloin heräsin kuin Pietari kukon lauluun, koiran haukkuun pihalla klo 5.10
Sitten miettiessäni koin ymmärryksen pienen äänen; Paavo Ruotsalainenkin oli piikikäs mies.
Valvoessaan voi herätä.

Ajattelin pitää tämän omana tietonani, mutta käskettiin kertoa.

Toivon ettet nyt pahastu,  mutta kuinka niin Jumala käski kertoa?  Eikä niin, että tahdoit itse toimia näin, jolloin vastuukin on sinun? 

Sanoman voi nyt käsittää, jotta paras kun ei kukaan meistä sitä piikikkyyttään yritäkään hallita. Mehän vastustamme armonvilauksia jos yritämme olla täällä toisiamme ha kaikkia lähimmäisiämne  kohtaan ystävällisiä.

Se on toisille helpompaa monista syistä, mutta anteeksi voi aina pyytää. tuossa julistetaan lähinnä, älä edes yritä olla ystävällinen. Ole vain oma piikikäs itsesi. Kun vielä Paavokin oli ja mitäpä me muuta kuin paavolaisia?