Olin viime juhannuksena heidän juhannusseuroissaan Kiihtelysvaaran Röksän majalla. Se on heidän kesäpaikkansa ja olin siellä kuskin ominaisuudessa vanhoille sukulaisilleni. Sukulaisilla on ollut tapana käydä siellä juhannuksena vaikka eivät evankelisia olekaan.
Toista kertaa en lähde. Siellä haukuttiin suunnilleen koko kirkko; papit sun muut. Jouduin vielä istumaan kuistilla kun sisälle ei mahtunut ja sääksiä oli aivan valtavasti 
, paikka kun on järven rannalla. Siionin kannelta lauloivat eikä nekään kolahtaneet. Hyvin lakihenkistä touhua. Lopulta kahvin jälkeen läksin pikkutielle kävelemään.
Vaikken kuulu Evankelisiinkaan, sen kummemmin kuin Körttiläisiinkään, niin Evankelisuutta hyvin lähellä olevana ja melko hyvin tuntevanakin, täytyy sanoa että olen eri mieltä tuosta lakihenkisyydestä. Muut kohdat saattavat noinkin olla kuten kuvaat mutta mielestäni on epäreilua väittää Evankelisuutta lakihenkiseksi. Perustelen miksi:
1. Ei pidä leimata koko liikettä tai sen perustaa lakihenkiseksi yhden tai muutaman kokemuksen perusteella.
2. Evankelinen hartauskirjallisuus ja Siionin Kanteleen laulut ovat erittäin armokeskeisiä, sanoisin jopa korostetun sellaisia. Verrattuna esim. Siionin Virsiin Kanteleen laulut keskittyvät lahjana saadun armon kirkastamiseen kun valtaosa Siionin Virsistä keskittyy sisällöltään parannukseen tai sen tekemättömyyteen.
3. Nykyinen skismatilanne Evankelisessa liikkeessä on tietysti ikävä juttu (riitahan ei koskaan ole hyvä asia) mutta mielestäni olisi syytä erottaa nykyaikaiset riitelyn aiheet muten naispappeus tai kirkon puutteellisuuksista puhuminen varsinaisesta Evankelisesta perustasta jolle Hedberg aikoinaan hyvin oikeutetusti liikkeen rakensi.
Lutherin lisäksi voimakkaita hengellisiä esikuviani on ollut esim. F.G.Hedberg, K.V.Tamminen ja Emil Teodor Gestrin. Mielestäni nämä miehet edustavat Evankelisuuden olennaisinta ydintä.
On vahinko että nykyaikana kirkon sisällä tapahtuneet muutokset ovat aiheuttaneet tilanteen jossa kaikki eivät enää voi tuntea kirkkoa turvalliseksi kodikseen ja siitä syystä nykyaikana puheiden sisältö on paljolti muuttunut poleemiseksi.
Polemiikki itsessään, vaikka onkin noussut keihään kärkeen, -ei riitä ketään hengissä pitämään ja siitä kritisoin jonkin verran arvostamaani Evankelista herätysliikettä. Arvostan kyllä kovasti Körttiläisyyttäkin vaikken kaikkia asioita siinä(kään) ymmärrä enkä pidä oikeina. Enhän muuten täällä viitsisi roikkuakaan jos ei täällä olisi jonkinlaista hengenheimolaisuutta ja suunnilleen tolkuissaan olevia ihmisiä.
