^Se karismaatikkohan saattaa olla käsityksineen oikeassa, ja me erehtyneitä?
Mitähän ne on ne julkipakanat? Tarkoitatko vakaumuksellista ja vakaumustaan suureen ääneen rummuttavaa ateistia, vai kirkosta eronnutta mutta muodollisia tapoja kunnioittavaa henkilöä, joka esim. oman lapsen rippikoulun yhteydessä voi juuri tavan vuoksi käydä ehtoollisella, mutta joka yleensä ei pidä uskonpuutteestaan sen kummempaa meteliä? Vai jotain muuta?
Ensimmäisen ryhmän tapauksessa jo se, että henkilö käy ehtoollisella, osoittaa että asialla on hänelle jokin merkitys, vaikka sitten sellainen että sitä pitää vastustaa ja halventaa. Pikkujutusta ei ehtoollisessa hänelle ole kysymys! Eiköhän tuommoinenkin Luojan kämmenelle mahdu, ja sitä kautta kanssani ruokapöytään? Ja kaipa se voi jotain hyvää toisessakin tapauksessa tehdä. Jokin uskon siemen kun kuitenkin on kylvettynä jo.
Jotta toivottaisin melkein kaikki tervetulleeksi omasta puolestani, myös ne jotka kuvittelevat olevansa liikkeellä ihan tahallaan halventamassa vain. "Melkein" saattaa rajata pois tsiljoonajumalaisen hinduntapaisen, jolle kristittyjen ehtoollinen olisi luonteva osa kaikensyleilevää omaa uskontoa, mutta tästäkään en ole ihan varma.
Tästä aiheesta oli yhtenä jouluna keskustelu, kun tätini ja serkkuni kanssa päätettiin lähteä yökirkkoon, oltiin vielä hilpeässä pikku hiprakassa kaikki. Kastettu ja konfirmoitu mutta sittemmin kirkosta eronnut tätini reissulla mietti, voiko hän käydä ehtoollisella. Minusta se oli vakavaa pohdintaa eikä sävyltään pilkallista ja omasta puolestani olisin kyllä ehtoollisen hänelle sallinut ja näin sanoinkin. En muista, miten siinä sitten kävi.
