Lapsuudessani ehtoolliskäytäntö oli se, että vanhemmat menivät ehtoolliselle ja lapset jäivät siksi aikaa penkkiin istumaan. Konfirmaatiossa nuoret saivat ensimmäisen ehtoollisensa ja saivat sen jälkeen osallistua itsenäisesti ehtoolliselle.
Omien lasteni kohdalla käytäntö oli muuttunut semmoiseksi, että lapset voitiin ottaa mukaan ehtoolliselle siunattavaksi ja sitten, kun vanhemmat olivat sitä mieltä, että lapselle voi antaa ehtoollisen, se annettiin heille vanhempien läsnäollessa.
Edellisessä oli huono puoli se, että kynnys ehtooliseen osallistumiseen oli aika korkea, kun iän kaiken oli tottunut jäämään penkkiin. Hyvä puoli taas oli se, että oli ihan selvä raja, mistä lähtien sai ehtoollisen.
Jälkimmäisessä taas hyvä puoli oli se, että kynnys ehtoolliseen osallistumiseen mataloitui huomattavasti. Huono puoli taas oli se, että lasten kasvaessa ehtoollisen jakajat alkoivat automaattisesti ojentaa lapselle ehtoollista vaikka vanhemmat olivat ajatelleet pelkkää siunaamista. Siinä sitten aikansa sählättyään varmaan moni muukin meidän lisäksemme tuli siihen tulokseen, että opetetaan sitten juurtajaksain ehtoollisen merkitys ja annettakoon se sitten näille rippikoulun käymättömille.
Luin kerran lehdestä, kuinka joku isä oli kauhuissaan, kun hänen puolitoistavuotiaalleen ei ollut tarjottu ehtoollista, vaikka hän oli sitä lapselleen pyytänyt. Seurakunnan työntekijöiltä taas olen kuullut semmoista, että seurakuntanuoret osallistuessaan joukolla ehtoolliselle eivät kaikki osaa käyttäytyä siellä asianmukaisesti. Osa irvistelee ehtoollispöydässä ja rippikoulun käymättömätkin osallistuvat sinne ilman vanhempiaan.
Mitä kannattaisi tehdä, jotta ongelmatilanteilta voitaisiin välttyä?
Lienenkö aiemmin aloittanut samasta aiheesta, en jaksanut selata ja tulkoot nyt kertausta jos tulee.
Aihe: Ehtoollinen (Luettu 9880 kertaa)