Henkilökohtainen uskonpuhdistus

[Leena]

Mielestäni kirkko tarvitsee jatkuvaa reformaatiota eli uudistusta. Erityisesti "uskonpuhdistusta" tarvitsee katolinen kirkko näinä päivinä, kun paavi peittelee piispojensa pedofilia-tapauksia, joita on aivan liian paljon. On aivan ilmeistä, että katolisen kirkon pappien pitäisi saada mennä naimisiin. Pedofilia-tapausten lisäksi tuhansia pappeja on jatkuvassa suhteessa naisiin ikäänkuin avoliitossa.

Niin varmaan. Ja kun tuo ei kai ole edes opin puhdistus vaan heidän kirkkojärjestyksensä muutos.

[Salis]

Niin varmaan. Ja kun tuo ei kai ole edes opin puhdistus vaan heidän kirkkojärjestyksensä muutos.

Oppiakin siinä puhdistetaan. Nainen ei ole enää saastainen. 

[Leena]

Oppiakin siinä puhdistetaan. Nainen ei ole enää saastainen. 

Jaa...saattaapi hyvinkin olla. Ilman tiettyä tuhruisuutta ja nuhruisuutta kuolemme sukupuuttoon.

[Salis]

Jaa...saattaapi hyvinkin olla. Ilman tiettyä tuhruisuutta ja nuhruisuutta kuolemme sukupuuttoon.

Tuossa on vinha perä, mutta ei liity uskonpuhdistukseen. Olemme sekä fyysisesti että hengellisesti tuhruisia ja nuhruisia.

[Leena]

Tuossa on vinha perä, mutta ei liity uskonpuhdistukseen. Olemme sekä fyysisesti että hengellisesti tuhruisia ja nuhruisia.

Kyllä se saattaa liittyä...ruumiillisuus on lopulta vaikeasti siedettävä asia. Tavallaan voi ymmärtää niitä gnostilaisia ajattelijoita, jotka pähkäilivät, että Jeesuksen suolisto toimi toisin kuin muiden ihmisten. Hän söi. Pakostakin hän söi, koska siitä on talletettu dokumentaatiota. Ja joi. Mutta ruumis käsitteli jätteet jotenkin jumalallisesti, koska tuntui rivolta ajatella Jumalan  tarvitsevan vessaa. Se ei ole uskossa keskeistä kun ensin vilkaisee. Mikäs juttu tämä on. Mutta lopulta ei taida ollakaan ihan olematonta, sillä samaan suuntaukseen liittyy lopulta myös se, että on mahdotonta ajatella että Jumala olisi tuntenut kipua, kärsinyt ruumiissaan kuoleman kaikkine detaljeineen. Ristilläkään ei kuole "todellinen" Jeesus, vaan joku mikälie - minä en enää ymmärtänyt. Oikea Jeesus nauraa hekottaa ristin yläpuolella ihmisten surkeiluja.

Syöpää sairastava ystäväni sanoi kerran, että hän on vasta nyt ymmärtänyt, kuinka "ruumiillista" kristinusko on. Toivon että käsitin oikein, ja osaan ilmaista oikein mitä hän tarkoitti, sillä se oli jotakin aika arvokasta. Kun hän oli keskellä kipujaan eikä suolikaan  toiminut ja siitä tuli lisää kipua, hän ajatteli Jumalaa ymmärtämässä ihmisen koko ruumiillisuutta, ja se oli helpottanut oloa.

[Leena]

Mistä muuten kirkko joskus keksaisi tuon selibaattipakon papeille? Onko se kytköksissä Paavalin kommentointiin siitä, kuinka poikamies voi omistautua kokonaan seurakuntatyöhön?  Mutta Pietarillahan oli vaimo, ja Pietaristahan tämä pappeuden siirtäminen katsotaan jatketuksi?

[seppos]

Mistä muuten kirkko joskus keksaisi tuon selibaattipakon papeille? Onko se kytköksissä Paavalin kommentointiin siitä, kuinka poikamies voi omistautua kokonaan seurakuntatyöhön?  Mutta Pietarillahan oli vaimo, ja Pietaristahan tämä pappeuden siirtäminen katsotaan jatketuksi?

Kirkko ei pitänyt suotavana sukupuoliyhteyttä ehtoolista edeltävänä yönä ehtoollisen suorittajille. Sitten ehtoollinen muuttui päivittäiseksi eli ei jäänyt sijaa sukupuoliyhteydelle, joten ainoa vaihtoehto oli selibaatti. Näin se on minulle selitetty. Totuudesta en voi taata, mutta tuntuu uskottavalta. Pappeuden jatkuminen tapahtuu papiksi vihkimisessä, siis ei biologisesti.

[Jampe]

. Silloin ei jäisi säästöjäkään käärinliinan taskuun pantavaksi.

Kyöstillähän taisi olla tähän jokin keino..

[Pena]

Minä olen lukenut, että katolinen kirkko järjestäytyi valtionkirkon aseman saatuaan ottaen mallia Rooman legioona-armeijasta. Sotilaita sitoi naimattomuuslupaus aktiivipalveluksen ajan. Silloin heidät saattoi käskeä mihin tahansa imperiumin osaan ilman perheongelmia. Tämä ajatus siirrettiin sitten papistoonkin. Sotamiehiä ei estänyt mikään rellestämästä satunnaisten suhteiden parissa, mutta pappien piti olla esikuvallisia. On ihme, että tämä pöljä ja epäraamatullinen sääntö on vieläkin voimassa.

[seppos]

Minä olen lukenut, että katolinen kirkko järjestäytyi valtionkirkon aseman saatuaan ottaen mallia Rooman legioona-armeijasta. Sotilaita sitoi naimattomuuslupaus aktiivipalveluksen ajan. Silloin heidät saattoi käskeä mihin tahansa imperiumin osaan ilman perheongelmia. Tämä ajatus siirrettiin sitten papistoonkin. Sotamiehiä ei estänyt mikään rellestämästä satunnaisten suhteiden parissa, mutta pappien piti olla esikuvallisia. On ihme, että tämä pöljä ja epäraamatullinen sääntö on vieläkin voimassa.

Näin oli Suomen kaartissakin vuoteen 1880 asti, mutta se koski vain alinta kastia eli sotamiehiä. Upseerit ym saivat olla naimissa.

[Pirska]

Minä olen lukenut, että katolinen kirkko järjestäytyi valtionkirkon aseman saatuaan ottaen mallia Rooman legioona-armeijasta. Sotilaita sitoi naimattomuuslupaus aktiivipalveluksen ajan. Silloin heidät saattoi käskeä mihin tahansa imperiumin osaan ilman perheongelmia. Tämä ajatus siirrettiin sitten papistoonkin. Sotamiehiä ei estänyt mikään rellestämästä satunnaisten suhteiden parissa, mutta pappien piti olla esikuvallisia. On ihme, että tämä pöljä ja epäraamatullinen sääntö on vieläkin voimassa.

Näin Luther Isossa Katekismuksessa:
---"Edellisestä huomaat, miten paavin kannattajajoukot, papit, munkit ja nunnat ponnistelevat Jumalan järjestystä ja käskyä vastaan. He halveksivat avioliittoa ja kieltävät sen. He sitoutuvat muka ikuiseen siveyteen ja lupaavat pysyä siinä pettäen lisäksi vielä yksinkertaiset ihmiset valheellisilla sanoillaan ja teeskentelyllään. Sillä juuri nuo, jotka suuren pyhyytensä vuoksi välttävät avioliittoa, rakastava ja haluavat siveellistä puhtautta kaikkia muita ihmisiä vähemmän. He joko elävät häpeämättömän julkisesti haureudessa tai harjoittavat sitten salassa jotakin vielä pahempaa, sellaista, mitä ei rohkene sanoiksi pukea. Siitä on valitettavasti aivan liian paljon kokemusta. Sanalla sanoen, vaikka he pystyisivätkin pidättymään teoista, heidän sisimpänsä on niin täynnä siveettömiä ajatuksia ja pahaa himoa, että siellä vallitsee alituinen polte ja kätketty kärsimys. Se voidaan välttää elämällä avioliitossa. Siksi tämä käsky tuomitsee vääriksi kaikki puhtauden lupaukset, jotka tarkoittavat pidättäytymistä avioliitosta ja päästää niistä vapaiksi. Se jopa käskee kaikkia niitä onnettomia, jotka ovat luostarilupausten pettäminä menettäneet omantuntonsa vapauden astumaan pois tuosta siveettömästä säädystä ja menemään naimisiin. Vaikka näet hyväksyisimmekin sen, että elämä luostarissa muutoin voi olla Jumalan tahdon mukaista, niin siveellistä puhtautta eivät siellä asuvat pysty omin voimin säilyttämään. Milloin he sitä yrittävät, he pakosta ajautuvat yhä pidemmälle tämän käskyn rikkomisessa. ---"

http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/6kasky.html

[mt]

Pappien naimattomuussääntö kehittyi vasta keskiajalla paavi Gregorius VII:n (1073-1085) aloittaman uudistusliikkeen myötä. Varhaiskirkon aikaan papit voivat olla - ja olivat - naimisissä, koska sitä ei pyhissä kirjoituksissa kielletty. 1100-luvulla osalta papistoa edellytettiin naimattomuutta. Näin perhe ei häiritsisi viranhoitoa eikä seurakunnan omaisuuskaan valuisi papin perillisille. Sääntö koski alttaripalveluksen toimittamiseen oikeutettuja pappeja. Ne papit, jotka olivat vastaanottaneet vain alemmat vihkimykset, voivat elää avioliitossa.

Uudistuksen läpivienti oli työlästä tuohonkin aikaan. Moni piispa oli perheellinen eikä siten voinut uskottavasti esittää vaatimuksia kaitsettavilleen. Pohjoismaissa - varmaan muuallakin - avioliittokielto oli muodollisesti voimassa, mutta papit elivät avoliitossa. Tätä todistavat Hemmingin ja Maunu Tavastin määräykset 1300- ja 1400-luvuilla, että papit eivät saaneet kasvattaa pesuettaan pappilassa ja kirkon varoilla. Ruotsissa perheellinen pappi maksoi tottelemattomuudestaan vuotuisen sakon - nykyisin sitä kutsuttaisiin varmasti huviveroksi.

Pappien avoliittojen hedelmät olivat tietysti aviottomia. Tästä aiheutui myös ongelmia, koska luonteva pappien rekrytointilähde oli tuolloinkin pappien pojat. Kun avioton poika ei kelvannut papiksi, vaikka olisi muuten pätevä ja sopiva, asia hoidettiin erivapausjärjestelyin. Erivapauden myönsi paavin kuuria. Vajaan sadan vuoden jaksolla 1449 alkaen erivapauksia myönnettiin kaikkiaan vuosittain keskimäärin 450. Tavalliseksi luostariveljeksi aviotonkin pääsi ilman erillistä anomusta, mutta jos mieli apotiksi, oli erivapaus hankittava. Sama koski nunnia: abbedissaksi havitteleva avioton tytär tarvitsi erivapauden. Tällaisia oli kyseisen jakson aikana noin 500.

Kuurian asiakirjojen tarkkuuden vuoksi voidaan edellä mainitusta aineistosta laskea, että noin 21 000 selibaattilupauksen tehneellä papilla oli vähintään tuo yksi lapsi. Suurin osa (noin 91 prosenttia) oli tavallisia pappeja, loppujen joukossa oli mm. satakunta piispaa, reilut 200 apottia ja  ja satakunta kaniikkia.

Suomalaisia nuorukaisia joukossa on 22. Asukaslukuun suhteuttuna paljon anomuksia tuli Saksasta ja Iberian niemimaalta, vähän taas Ranskasta ja Italiasta, mutta ero voi johtua muustakin kuin aviottomien lasten suhteellisen määrän eroista.
(Lähde: Kirsi Salonen: Unohtuiko siveyslupaus. Kirkonmiesten seksuaalirikkomuksista ja niiden seurauksista myöhäiskeskiajalla. Kirjassa Taivaallista seksiä, s. 117-124)

Mt

[Riitta-mummi]

mä en juurikaan käy kirkoss, en seuroissa enkä missän näistä perus todistelupaikoissa. Silti uskon vaikka ajattelutapanin onki aika darwinistinen. Joka tapauksessa körttimeiningissä annettiin juuri se mahdollisuus omaan yksityiseen ja vaatimattomaan uskoon mitä mä kaipasin eikä mitkään hihhuliporukat voineet tarjota.
 Mikä tässä on olennaista tai ei, onko sillä väliä. Henkilökohtainen puhdistautuminen on elämänmittainen jatkuva prosessi.

  Mikko

Seppo on vuonna 2005 aloittanut tärkeän aiheen. Sittemmin se on loppunut katolisen kirkon pappien syntielämän osoittamiseen.
Henkilökohtainen uskonpuhdistus, siinäpä meillä hommaa...
Edellisen kirjoittajan viimeinen lause on faktaa.

terv. dirty granny.

p.s. Kohti ehtoollispöytää !

[vn]

Juu, elämänmittainen jatkuva prosessi.
Tuntuu vaan että elämä jatkuu, kuluu, hupenee...kuin hiekka tiimalasissa...ja prosessi vaan ei etene...
pikemminkin takapakkia...eikö ole nöyrtymistä, eikö ymmärrystä, eikö suostumista...
Toivottavasti jaksan uskoa siihen että minusta pidetään huolta, ei jätetä matkalle, ei hylätä kelvottomana.
ja lakkaisin itse yrittämästä.
Ajoittain voi vain ihmetellä miten jotkut asiat vaan hoituu ja loksahtaa kohilleen...enkä minä tehnyt
asian hyväksi mitään...

[Riitta-mummi]

Jumala pitää huolta kaikista luomistaan, niin ihmisistä kuin koko luomakunnasta. Myös niistä ihmisistä jotka eivät sitä pyydä. Luopumus ei huolenpitoa lopullisesti ansaitse.

Tie lähemmäs Jumalaa kulkee monien vaiheiden kautta. Siihen kuuluvat myös synti, sairaudet ja epäonnistumiset. Erotapa näistä sitten jumalan työ !
Perkele komentaa joukkojaan kaiken aikaa toimimaan ja ahkeroimaan, etenkin Kristukseen tunnustautuvien elämässä.

Likeisemmäksi Jumalan kanssa pääsee vaikkapa tätä tietä:Tunnusta olevasi syntinen ihminen, syntynyt syntisistä ihmisistä. Kuitenkin Jumalan ihme.
Aloita puhdistautuminen pala palalta. Tuo rukouksissa Jumalan eteen kaikki se paha mikä sinua omassa elämässäsi ja olemuksessasi vaivaa.
Huomaa myös apu jota saat, ja kiitä siitä.
Säännöllinen rukouselämä, yhteyden pito Taivaan Isään alkaatuottaa tulosta. Se hoitaa ja jopa parantaa, ei vain sielullisesta, vaan myös ruumiin vaivoista. Mutta niin kuin Jumala tahtoo.

Ylpeyden muuttuminen nöyryydeksi ei myöskään onnistu omin töin. Lähimmäisenrakkaus, ja kaikki muukin rakkaus ja sitä seuraavat teot tulevat
Jumalan sydämeltä. Myös hyvät opettajat ja oppaat, joita Hän suo.

Kuten Martti Luther tyhjensi kirkkoja koristeellisuudesta, samoin pitää meidän tyhjentää itsemme kaikesta sinne kerääntyneestä rojusta, rakkaimmistakin leluistammekin. Tyhjässä huoneessa on uutta tilaa  Luojamme asua. Hän kalustaa sen uudelleen.

Omat työt jäävät jokapäiväiseen siivoamiseen kertyneestä pölystä ja roskasta.
Raamattu antaa elävän veden kummuta ja leivän riittää. Muotojumalisuus ei ole Isämme mieleen. Kiitosta ja ylistystä hän rakastaa. Siihen hän myös itse johdattaa Henkensä kautta.