Asian vierestä ja asiaa.

[vanha lihava mies]

Kun nykyisin minulla on aikaa mm. perehtyä esim. körttifoorumilla oleviin kirjoituksiin. Niin minun on todetta että osa teksteistä herätti minussa tuskaa.

Tällä keskustelu alueella on välillä ilmaistu kuinka täydellistä joukkoa, suvaitsevaisuutta ja  "vain syntisiä" ihmisiä olemme.

Minun täytyy kyllä sanoa että en voi pitää itseäni suvaitsevana, täydellisenä ja "vain syntisenä ihmisenä".
Totuushan on että olen epätäydellinen,suvaitsematon ja syntinen ihminen eikä "vain syntinen".

Pahuus on minussa niin syvällä kuin pinnallakin että se tekee minusta hyvin epätoivoisen ihmisen.
Syntisyydenkin olen kääntänyt Herrani edessä  niin että olisin "vain syntinen ihminen", jotta Herra hyväksyisi minut ennemmin kuin syntisen ihmisen. Kun totuushan on että kierto tietä ei ole kotiin, vaikka kuinka pyrkisin "vain syntisenä" ihmisenä kulkemaan alatien kautta.
Me olemme kaikki samanarvoisia ihmisiä, syntisiä ihmisiä, epätäydellisiä ja suvaitsemattomia.

Mutta onneksi on Rakkaus... ja kun Rakkaus käärii hihat ylös, niin kaikki väkivalta, epätäydellisyys, suvaitsemattomuus, pahuus...häviää. Näin on ollut jo muinaisista ajoista lähtien ja näin tulee aina olemaan.
Sen voi lukea Raamatun ensimmäisiltä sivuilta lähtien.
Siis kyse on totuuden - ja vavahduttavasta Sanasta, jonka Hän on antanut myös sinulle kuin myös minullekin syntiselle ihmiselle.

SV 2.

ps. yksi hyvä esimerkki suvaitsemattomuudesta, syntisen ihmisen elämästä antaa julkaisussa:

"Täällä on oikea Suomenkansa"
Körttiläisyyden julkisuuskuva 1880 -1981
Ilkka Huhta
Suomen kirkkohistoriallinen seura
Helsinki 2001
Gummerus Oy
sivuilta 216 -222

[Leena]

Ainakin yhden inhottavuudenn löydät viime syksyltä. En sitä "mainosta" mutta mainitsen koska olen yhä surullinen, se on tämän tästä mielessäni, enkä voi kuin sanoa miten pahoillani olen -- minun valittavissani ei ole, millaisen kohtauksen saan.  . Minä kirjoitin hyvin merkillistä ja hyvin vihamielisen ja tuskaisen tuntuista sekameteliä kirkon tehtävästä ja inhottavasti myös ihmisille, joista satun pitämään.  Ensin valitan miten väsyttää ja sitten - loppu on hirveä.  

Olen epileptikko, minulla on kaikkia mahdollisia kohtaustyyppejä, isoja, pikkukohtauksia ja ns hämärätiloja, ja usein vielä sarjana, eli toistuvina, ja ns tyvivaltimospasmi, eli kokonaisyuuden pohjalla pieni aivovaurio. Alkaa nopeasti ja loppuu kuin veitsellä leikaten. En arvannut että saattaisin kirjoittaa siinä kunnossa, mutta olen minä 03 jouluna matkustanut Joensuusta Kouvolaan, joten miksi en.  Hämärätiloja on vain ollut sitä vähemmän, mitä enemmän suurempia ja vaarallisempia kohtauksia on ollut.  Luulin jo päässeeni niiltä rauhaan.

Älä vain ainakaan siitä vedä johtopäätöksiä yleisestä tyylistä tai foorumin linjasta...   Sen jälkeen olen ollut mieluummin lukijana, ja enemmän Seuratuvan lukijana. Körttifoorumi on minulle rakas, sillä tämä on kuin ovi josta tulin körttilä'isyyden piiriin, löysin tien parempaan Jeesuksen tuntemiseen, ja uskon Jumalan minua juuri tähän suuntaan johdattaneen.  Olisin ollut liian ujo lähteäkseni suoraan seuroihin -- olisinkohan osannut edes mennä, näinköhän vaan.

Ehkä hötkyilen suotta, tarkoitat ihan muuta, ja pysyvä huoli ja suru toisten tähden tulee vain itselleni mieleen... . Jos samaan aikaan näkisi minut niin hoksaisi äkkiä että hetkinen, tuohan ei ole kunnossa - mutta kun se ei ole mahdollista. Vaikeaa sitä oli itsenikin hyväksyä, toivoin sen olevan psyykkistä ja psykoterapeuttisesti korjattavissa ja onhan siitä matkan varrella joutunut ottamaan vastaan paljon palautetta joka ei ole suinkaan aina ystävällistä. Mutta on yksi joka ei aja ketään ulos, -. ja tietää, mitä reittejä lapsiaan kuljettaa.  Uskoisin niin olevan meistä jokaisen kohdalla, lukijan ja kirjoittajan, uuden ja vanhan, saapujan ja lähtijän.  Siksi jätän itse tuollaiset surut Jumalan käsiin, tiedän Hänen kuulevan, tierdän myös oman rajoittuneisuuteni toisten arvioijana --- en tiedä missä yhteydessä jokin juttu on kirjoitettu, esimerkiksi. Hyvin pieneltä paikalta tervehtien     - tuskin antaa aihetta enempään.

[Atanasia]

Pahuus on minussa niin syvällä kuin pinnallakin että se tekee minusta hyvin epätoivoisen ihmisen

"Pidä helvetti aina mielessäsi, äläkä joudu epätoivoon."
Siluan Athosvuorelainen


http://www.ortodoksi.net/index.php/Siluan_Athosvuorelainen

[Pirska]

Emme ole täydellisiä.

[Viisveisaaja]

Kivasti kirjoitettu Leenalta, että pieneltä paikalta sanoen.

No pieneltä paikalta täältäkin. En nyt saanut selvää onko tämä osio sellainen jossa taas rouditaan meitä kirjoittajia ja foorumia yleensä?

No mua ottaa päähän, kun mut on diskriminasoitu ulos joistain keskusteluista.
Ja siis suluissa, kuten körttimummien jorinoita ja tähän ei voi ottaa kantaa taikauskoiset ja tai olla joku kolmaskin..Jaa jaa, mutta ei tässä valittamista voinhan aloittaa körttimiesten miesten jutut tai jonkun vastaavan.

No vakavammin, niin ei minusta kyllä kukaan ole täällä kirjoittanut olevansa jotenkin onnistunut tai muuten leuhkinut. Ainakaan tietoisesti. Kyllä aika pieneltä paikalta ja alhaaltapäin minusta.
Harvemmin kukaan on minusta todennut jonkin asian olevan ihan väärin. Joku heitto taisi joltain joskus olla karismaaatikkoja kohtaan, mutta aika kaunistahan tämä arvostelukin täällä on, eikö olekkin.

Kyllä kai ne jotka opettaa tahtovat on tullut ja mennyt.
Virren sata sanoin. Mun tilani on surkea. En osaa oikein rukoilla, nyt olen tässä. armoa kerjäämässä.

[vanha lihava mies]

Emme ole täydellisiä.

En osaa oikein rukoilla, nyt olen tässä. armoa kerjäämässä.

"Ystäväni, ihminen on heikko ja typerä. Meillä kaikille on sanottu, että armo on löydettävissä maailmankaikeudesta, mutta inhimillisessä tyhmyydessämme ja lyhytnäköisyydessämme me kuvittelemme, että armo on rajoitettu. Siitä syystä me vapisemme suorittaessamme valintaa elämässämme, ja sen jälkeen vapisemme pelätessämme valinneemme väärin. Mutta on tuleva hetki, jolloin silmämme avataan, ja me näemme ja tajuamme, että armo on loputon. Armo, ystäväni, ei vaadi meiltä mitään muuta kuin että odotamme sitä luottavaisina ja tunnustamme sen kiitollisina. Armo, veljet, ei aseta ehtoja eikä erota erikseen ketään meistä, vaan armo ottaa meidät kaikki rinnoilleen ja julistaa yleosen armahduksen.
Katsokaa !
Sen minkä valitsemme, on meille annettu, ja samallaon seki, jonka hylkäsimme, suotu meille.
Niin , se minkä me olemme hylänneet, vuodatetaan yltäkylläisenä päälemme. Sillä laupeus ja totuus ovat kohdanneet toisensa, ja oikeinmielisyys ja siunaus ovat suudelleet toisiaan"

Kohtalontarinoita
Karen Blixen
Novellista Babetten pidoista
Kenraali Loewenhiel
Suom. Mikko Kilpi
WSOY 1958

[Riitta-mummi]

Tuo kohta alkoi kuulostaa tutulta ja hetken päästä valkeni että se on se hieno kohtaus kolmesti näkemästäni elokuvasta Ranskalainen illallinen.
Siinä ranskatar laittaa kaiken taitonsa ja varansa likoon että voi tarjota tanskalaisille ystävilleen yltäkylläisen illallisen.
Alun kursailun ja tekopyhyyden jälkeen kaikille kelpaa ja ystävyys ja rauha saapuu pöydän ympärille.

Tässä ruoka ja sen vastaanottaminen sellaisenaan on loistava vertaus ansaitsemattomasta armosta.

En muistanutkaan että teksti on Karen Blixeniä. Kyllä se varmaan alku-tai lopputeksteissä on mainittu.

[AKUANKKA313]

If I take a lamp and shine toward the wall, a bright spot will appear on the wall.
The lamp is our search for truth, for understanding.
We assume the light on the wall is God, but the light is not the goal of the search, it is the result of the search.
The more intense the search, the brighter the light on the wall.
The brighter the light on the wall, the greater the revelation upon seeing it.

 Similarly, someone who does not search, who does not bring a lantern with him, sees nothing. What we perceive as God is the by-product of our search for God.
It may simply be an appreciation of the light, pure and unblemished.
 Not understanding that it comes from us, sometimes, we stand in front of the light and assume we are the center of the universe.
 God looks astonishingly like we do. Or we turn to look at our shadow and assume all is darkness. If we allow ourselves to get in the way, we defeat the purpose - which is use the light of our search to illuminate the wall in all its beauty and all it flaws, and in so doing, better understand the world around us.

[Riitta-mummi]

Saarna valosta Kynttilänpäivänä Hamina-Vehkalahden srk:ssa

http://www.evl.fi/srk/hamina-vehkalahti/saarnat/100207.htm

[myyrä]

Saarna valosta Kynttilänpäivänä Hamina-Vehkalahden srk:ssa

http://www.evl.fi/srk/hamina-vehkalahti/saarnat/100207.htm

Hyvä saarna!

[Riitta-mummi]

Suomen MM-naisviestijoukkue oli jutellut kisapappi Leena Huovisen kanssa viestiä edeltäneenä iltana elämän ja kuolemankin kysymyksistä. Esim. synnytyksistä puhuminen ei onnistu päävalmentaja Magnarin kanssa.

Kyllä kisapappi on tärkeä kilpailijoille, sillä he ovat siellä taistelemassa voittoa Suomelle.

[Syterskalet]

Suomen MM-naisviestijoukkue oli jutellut kisapappi Leena Huovisen kanssa viestiä edeltäneenä iltana elämän ja kuolemankin kysymyksistä. Esim. synnytyksistä puhuminen ei onnistu päävalmentaja Magnarin kanssa.

Kyllä kisapappi on tärkeä kilpailijoille, sillä he ovat siellä taistelemassa voittoa Suomelle.

Kyseessä ei tainnut kuitenkaan olla viimeinen voitelu?

[Pena]

Kyseessä ei tainnut kuitenkaan olla viimeinen voitelu?

Voitelumestarit ovat erikseen.

[Syterskalet]

Voitelumestarit ovat erikseen.

Samoin hiihto- ja synnytysvalmentajat!

[vanha lihava mies]

aasejahan me ihmiset ollaan...

Kun nyt käänsit asian kerran näin päin, niin tähän väliin vanha hyvä sananlasku:
"Joka sontiaisen selkään hyppää, pääsee tunkiolle..."
Tuskin kykenisimme olemaan edes noita mainittuja aaseja, parhaimmillaankin sontiaisia...

Olisi hyvä muistaa tämäkin ja jättää uhittelu: " Minä tiedän kaiken".