Helvetti

[karjalaisenkyösti]

Helvettiin joutujistakin on Raamatun pohjalta varmaan erilaisia käsityksiä.

Minulla on tällä hetkellä sellainen ongelma, että vaikka minusta näyttääkin siltä, että kasteessa ihminen ei uudestisynny, niin aina jää sellainne pieni mahdollisuus, että jospa se sittenkin on niin, että kaste on ehdoton edellytys pelastukselle.
Minulla on pikkupoika, jonka en haluaisi joutua helvettiin.
Vaimoni ei halua, että lasta kastetaan. Minulla ei siis ole mahdollista kastattaa lasta virallista tietä.
Erinäisistä seikoista johtuen en viitsi ryhtyä voimallisesti ruinaamaan vaimolta tähän lupaa, varsinkaan, kun itsekään en ole varma, mitä minun pitäisi tehdä.

Luterilainen oppi kastamattomasta lapsesta taitaa mennä niin, että ei toki ole varmaa, että kastamaton lapsi menee helvettiin, mutta tällainen mahdollisuus kuitenkin on olemassa.
Tuntuu välillä ahdistavalta ajatella, että jos jotain sattuu ja pikupoika sitten joutuukin sinne helvetin loputtomiin kärsimyksiin ja kaikki vain sen tähden, että en ollut tarpeeksi aktiivinen ja röyhkeä, että olisin mainipuloinut olosuhteet sellaisiksi, että hänet voitaisiin kastaa.
TOivossa elän, että kaikki menee hyvin ja että hän sitten vanhempana hoitaisi tuon kasteasian kuntoon.
Sellainenkin on käynyt usein mielessäni, että ansaitsisin pikkupojalleni taivaspaikan itse hänet kastaa ropsauttamalla kylppärissä.
Tuon sanan "kastaa ropsauttaa" opin Maunolta eräästä hänen hauskasta kirjoituksestaan, kun hän vastasi erääseen viestiketjuun, jossa olin ongelmastani kertonut.
Jos itse hoidan ongelman pois päiväjärjestyksestä, niin täytyy tietysti ennen sitä löytää jostain oikeat sanat, jotka pitää sanoa ennen kastamista.
Toki kastamisen jälkeen sitten pähkäilisin, että olikohan minun suorittamani kaste riittävän pätevä taikka oikein suoritettu.
Toivottavasti vielä löydän asiasta jonkinlaisen rauhan.
Siihen asti toivon, että Jumala olisi armollinen, vaikken olekaan ansainnut teollani pikkupojalleni taivaspaikkaa, koska tuon teon toimeenpano on minun tilanteessani koavin hankalanoloista.
Erässä luterilaista kastetta käsittelevässä kirjassa sanottiin, että kaikki kastamattomat lapset eivät välttämättä mene helvettiin.
Jumala voi kaikkivaltiudessaan itsekin hoitaa joidenkin lasten kohdalta tuon kasteasian kuntoon.

Olen ihminen, joka haluaa ottaa asioita varman päälle, tästä johtuvat nämä pähkäilyni.

[Jampe]

Helvettiin joutujistakin on Raamatun pohjalta varmaan erilaisia käsityksiä.

Minulla on tällä hetkellä sellainen ongelma, että vaikka minusta näyttääkin siltä, että kasteessa ihminen ei uudestisynny, niin aina jää sellainne pieni mahdollisuus, että jospa se sittenkin on niin, että kaste on ehdoton edellytys pelastukselle.
Minulla on pikkupoika, jonka en haluaisi joutua helvettiin.
Vaimoni ei halua, että lasta kastetaan. Minulla ei siis ole mahdollista kastattaa lasta virallista tietä.
Erinäisistä seikoista johtuen en viitsi ryhtyä voimallisesti ruinaamaan vaimolta tähän lupaa, varsinkaan, kun itsekään en ole varma, mitä minun pitäisi tehdä.

Luterilainen oppi kastamattomasta lapsesta taitaa mennä niin, että ei toki ole varmaa, että kastamaton lapsi menee helvettiin, mutta tällainen mahdollisuus kuitenkin on olemassa.
Tuntuu välillä ahdistavalta ajatella, että jos jotain sattuu ja pikupoika sitten joutuukin sinne helvetin loputtomiin kärsimyksiin ja kaikki vain sen tähden, että en ollut tarpeeksi aktiivinen ja röyhkeä, että olisin mainipuloinut olosuhteet sellaisiksi, että hänet voitaisiin kastaa.
TOivossa elän, että kaikki menee hyvin ja että hän sitten vanhempana hoitaisi tuon kasteasian kuntoon.
Sellainenkin on käynyt usein mielessäni, että ansaitsisin pikkupojalleni taivaspaikan itse hänet kastaa ropsauttamalla kylppärissä.
Tuon sanan "kastaa ropsauttaa" opin Maunolta eräästä hänen hauskasta kirjoituksestaan, kun hän vastasi erääseen viestiketjuun, jossa olin ongelmastani kertonut.
Jos itse hoidan ongelman pois päiväjärjestyksestä, niin täytyy tietysti ennen sitä löytää jostain oikeat sanat, jotka pitää sanoa ennen kastamista.
Toki kastamisen jälkeen sitten pähkäilisin, että olikohan minun suorittamani kaste riittävän pätevä taikka oikein suoritettu.
Toivottavasti vielä löydän asiasta jonkinlaisen rauhan.
Siihen asti toivon, että Jumala olisi armollinen, vaikken olekaan ansainnut teollani pikkupojalleni taivaspaikkaa, koska tuon teon toimeenpano on minun tilanteessani koavin hankalanoloista.
Erässä luterilaista kastetta käsittelevässä kirjassa sanottiin, että kaikki kastamattomat lapset eivät välttämättä mene helvettiin.
Jumala voi kaikkivaltiudessaan itsekin hoitaa joidenkin lasten kohdalta tuon kasteasian kuntoon.

Olen ihminen, joka haluaa ottaa asioita varman päälle, tästä johtuvat nämä pähkäilyni.

Jos Taivaallinen Isä huolehtii pienen varpusenkin päiväosasta, niin menisikö sellaiselta Isältä hukkaan pieni ihmistaimi?

Meistä yhdelläkään ei ole oikeutta sanoa, että omaa syyttään kastamattomana kuolleet menisivät helvettiin. Sellainen puhe lähtee pahasta sydämestä ja kastekiihkosta. Vaikka pidämmekin kristillistä kastetta arvossa oikealla paikallaan, meidän ei tulisi kiihkoilla eikä varsinkaan tuomita kasteasialla. Muutenkaan meistä kukaan ei tiedä ken joutuu helvettiin, ken pääsee taivaaseen. Sen tiedän, että lutherilaisen(kin) kirkon kristillinen kaste on oikea, raamatullinen ja pätevä, mutta sitä en tiedä mitä tapahtuu kastamatomina kuolleille! Joka väittää tietävänsä, se valehtelee.

[juhani]

minä olen helvetissä... tulisi nyt sunnuntai ja pääsisin lomalle täältä seurapuhumaan...

[Riitta-mummi]

Minä en ole tänään, mutta aika usein. Se piruko sinua taas tökkii tuhansin miekoin, keihäin ja pistimin? Seurapuhujaa vaivataan.

Koeta löytää se Kristus sieltä alhaalta.   

[Leena]

Karjalaisenkyösti, eräällä ystävälläni on lapsenlapsensa osalta sama ongelma, joten joudiun miettimään. Minusta olisi tietty väärin vähäksyä omaa kastettani, jos, silloinhan kai olisin hakeutunut uudestaan katettavaksi. Alkukristillisyys omaksui sen aika äkkiä, mutta myös niin, että jotkut panttasivat kastettaan kuolinvuoteelleen, jotta eivät enää sen jälkeen sitten tekisi syntiä, on eletty vaihe jossa kasteen jälkeen tehtävää itsemurhaa suosittiin, jotta kasteen jälkeen kuoltaisiin synnittöminä. Tosissaan olivat.

Kasteella ja kasteesta on melkoisesti kikkailuja, jos joku toivoo lähdeviitteitä, sopii mennä teol tdk:n kirjastoon ja kysyä dogmatiikan ja kirkkohistorian graduja ensialkuun. Toisen ystäväni kumpikin poika oli kastamaton, kunnes  esikoinen halusi rippikouluun, kastettiin ja konfirmoitiin seuraavana päivänä. On mahdoton uskoa että tämä vilpittömästi etsivä nuori kaveri olisi joutunut kadotukseen, jos vaikka sillä riparilla olisi tapahtunut jokin onnettomuus ja olisi kuollut silloin.

Tätä joskus ajattelen, kun mietin sanoja: Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Ja taas sitä ainoaa kuvaa viimeisestä tuomiosta, olkoon hän profetia tai opetukseksi tarkoitettu viitttaus siihen mitä Jumala tahtoo, siinä ei lajitella ketään perusteena kastettu..ei kastettu...ajattelen kehitysmaiden kastamatta kuolevia, joiden elinoloista ehkä meiltäkin kysellään joskus jotakin,  että te siis tiesitte mutta ette tehneet mitään, niin, niin, minä olin siellä joukossa,  ja ajattelen että hyvä. Ei nyt uhmasta jätetä kastamatta, mutta ei sentään ammuta yli...eikös tämän pitänyt olla se herätysliike joka ei aseta mitään ihmisen ja Kristuksen välille --- edes oppia lapsikasteesta.  Joutuvatko baptistien lapset Helvettiin?

[juhani]

1960-80 -luvuilla kirjoittanut room.kat. teologi Karl Rahner (en minä ole fanittanut)loi hyvän ajatuksen siitä, että me olemme kastetut ja nimenomaan kastamattomat ovat anonyymejä kristityitä... baptistiakin Jumala rakastaa...

[Leena]

En miestä tunne, mutta joskus sellaiseltakin jota ei niin muuten ymmärrä löytää ajatksen joka kuvaa hyvin jotakin jonka sanoisi jos osaisi....tämä oli ainakin ihan kiinnostava kuva. Paljossa ollaan kuvien varassa muutoinkin. Bonhoeffer (uhhuh taas) sanoi joskus että Jumala näyttää meille kuvia opettaessaan meitä.

Paha vain meidän täytyy luoda mielikuvista kielikuvia jakaaksemme niitä ja opetettaessa jälkipolvia,  ja siinä mentiin taas vauhdilla kiistelemään siitä mikä olikaan oikeimmin raamatullista ja tarkimmin ja varmimmin pelastavaa, ja joskus kyllä mietin että ilosanomasta ehtii tulla surusanomaa ja uhkaavaa uutista siinä välillä erinäiset kerrat. Kun vielä tarpeellisia piti olla vähän...

[juhani]

ja ei se ole mitään... ei lakia pelastuakseen