Rippi

[Leena]

Luin jutun ja keskustelun myös. Tosinhan tuo miesten irtiotto vastaa aika realistisesti osallistujakuntaa, siis jos nyt ajattelen jumalanpalveluksia. Muusta on niukasti kokemuksia.

Tuttua, itseäni uuvuksiin asti  ärsyttävää siellä oli kyllä: Kirkko koetaan "lässyttäväksi, leperteleväksi" naisten jutuksi, ja ymmärrän, ainakin nyt elämäni ns. lähimiehet tuntien, että he kyllä alkavat vääntelehtiä, kun alttarilta kajahtaa yhdennentoista kerran kera kyynelten että "me saamme nyt käpertyä Isän hellään syliin...hellään syliin...hellään syliin..." Kirkko on "epätoivoinen, ylihinnoiteltu, keskustelukerho, joka lähinnä häpeää omaa olemassaoloaan".  Tekee paljon hyvää, kyllä. Mutta naisten juttuja. "On enkelikurssia ja maalaa elämäsi-kurssia ja täyteen naiseuteen-kurssia." Uhhuh. Taitaa olla hyvä että on tällainen passivisti vaan. Paljolta tarpeettomalta mielipahalta olen välttynyt!

Eivätkö nämä ole enemmän kansalaisopistotoimintaa? Minä olen täyttä naiseutta ihan omatoimisesti, maalaan elämää sen verran kuin nyt osaan ja menen piirustuskurssille jos haluan piirtää...olen kyllä nyt aika ymmälläni.

Mikäs tämä tunnustuksellinen putiikki on, jonka jäsen minä olen?

[juhani]

Jeesus olisi kuollut giljotiinissa niin kirkkojen katolla olisi giljotiini... kirkko ole onnellistuttavana tekijänä vain päinvastoin... ikävöivän ajatusta... minun mielestäni se on oikea...

[Leena]

Taitaa mennä vähän muun pohdinnan puolelle, toisaalta: Mieleen tuli Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla, ja kuvauus Kivivuoren perheen kai aika perushämäläisen tyypillisestä kirkkokokemuksesta. Nyt mennään kun tytär pääsee ripille.  Anna kaipailee kirkkoon ylipäänsäkin ja kyynelöi siellä, Otto kiusaantuu, kun ei mtenkaan oikein osaa suhtautua vaimon tunteikkuuteen, toiminnan puute ja paikallaan istuminen puuduttaa ja alkaa tehdä mieli tupakkaa. Niin kai se suunnilleen menee...

Sitten on vielä kysymys: Mitä mies kehtaa, etenkin  jos juttu on tnteita herättävä ja vähän naisten. Omassa konfirmaatiossani joutui suku hajalleen istumaan kun kirkko oli täynnä. Äitini kävi ehtoollisella, ja kysyi isältäni että minnes sinä oikein jäit, tosin, ei se nyt niin tapana ole ollut, isä siihen etteihän hän kehtaa kun ei tiedä mitä se lankomies siinä vierellä olisi ajatellut ja olisiko se kokenut sen tilanteen painostavana...ja isä taas joskus ilmoitti tahtovansa joskus suurille hengellisille kesäjuhlille, ilmeisesti mitkä hyvänsä olisivat kelvanneet...äitimuori torppaa ajatuksen kahistuneena, älä puhu ihan hulluja, mies...

Luulen että ymmärsin, isossa jokossa olisi voinut olla vähän incognito, ja niitä puutuvia sääriäkin olisi päässyt ojentelemaan kun olisi käynyt katselemassa että mitäs kaikkea täällä...kas vain...

[Leena]

Jeesus olisi kuollut giljotiinissa niin kirkkojen katolla olisi giljotiini... kirkko ole onnellistuttavana tekijänä vain päinvastoin... ikävöivän ajatusta... minun mielestäni se on oikea...

Ihmiskunnan onnelliseksi tekeminen ei oikein voi olla kirkon missio, vaikka se näyttää sen vähän omaksuneen itselleen. Lisäksi se on ihan mahdoton. Mielihyvän tarve on pohjaton pussi, siihen haluun haksahtaminen on paha erehdys, ja kirkon kohdalla tappio...jos siis ihminen ei ole onneton siksi, että on tehnyt väärin, kaipaa tietää enemmän Jumalasta ja Jumalan tahdosta, ja siitä kuinka edes vähän voisi ponnistella kohti sitä. Useinhan se on vain simppelisti epäitsekkyyttä ja rakkautta, toimivaa ja itsensä alttiiksi antavaa ja lompakkoa raottavaa, ei mitään riivatun helliä sylejä...kun se ei vain onnistu, se epäitsekkyys...mutta mikä ihmeen onnellistuttamisen yleistavaratalo se on?

[tosikkoko]

Luulen että Riitan linja olisi hurjan hyvä, siis luottamus siihen että voi tunnustaa kaiken Jumalalle suoraan.

samaa mieltä.

Jumalalle voi kertoa kaiken, ei tarvitse pelätä asioiden leviämistä tai asioilla mestarointia. ja kun Jumala joka tapauksessa tietää jo kaiken, niin ei kannata käyttää aikaa "miten mä nyt sanoisin" jne mietintään, vaan voi sanoa asiat suoraan töksähtäenkin. ja voi pyytää mitä vaan, ts purkaa ahdistuksiaan silläkin tavalla. Jumala vastaa ajallansa ja antaa mitä antaa. jos/kun se ei aina itseä miellytä, niin siitäkin voi purnata. ei Jumala ole kiiltokuva, jolle pitäisi mielistellä. kaikki on suuremmassa käressä...

[Riitta-mummi]

Yksin saunan lauteella ja hiljaa ehtoollispöydässä