Yritin vastata SAliksen tekstiin jossa hän puhuu rukiisesta leivästä joka jokaisen sukupolven pitää itse löytää
Tässä jutussa olisi jotakin jota vähän tarkentaisin, itselleni aika iso juttu..
Toistan jutun jonka jo kerran jossakin kirjoitin. Herännäisyydessä on minusta, tai ainakin minulle, alustavan tutusmisen perusteella tarjolla aika aikuista ja rauhallista ja riehumatonta kristinuskon perustulkintaa...tai mikä nyt olisi oikea ilmaus. Vahvin juttu on se erittäin realistinen armahdus, se, ettei minun edellytetä toimivan jonkinlaisena "tuotteen" markkinoijana eikä etenkään sen mannekiinina, päinvastoin!
Tarkoititko, että jokainen körttiläisyyteen kasvanut tai tutustunut kristitty sukupolvi joutuu hakemaan tai peräti leipomaan sen rukiisen leipänsä itse, vai oliko ajattelu laajempaa, tyyliin jokainen kristinuskoon kastettu kyllä lopulta hamnautuu körttiläisyyteen?
Löytää että siinä se totuus perimmältään on? Rupeaa körtiksi (niin kuin joku ottaa kasteen ja "rupeaa" kristityksi...)
Tätä on mieleni tehnyt kysyä oikeastaan kaikilta, ja jo monta kertaa. Mietin vain aika kauan kysynkö lainkaan - tulenko vain väärin ymmärretyksi, tulkitaanko mint lähinnä tarpeettomaksi ulkopuoliseksi räksyttäjäksi jollei vallan körttivihaajaksi - ja jos kuitenkin kysyn, niin löydänkö sanat joilla esitän asian, no yritetään nyt:
Onko jotenkin oleellisempaa olla "körtti" kuin olla kristitty?
Eikö siis körttiläisyys ole vain eräs tapa, ehkä monelle jo itseään vähän tuntevalle aika realistinen tapa jatkaa hengellistä ajattelua, Kristukseen tutustumista, ja rukoilla, hyvänen aika. Ei kai se kaikkine korostuksineen, kulttuureineen, omine "pyhine miehineen", tärkeine ystävyyssuhteineen ja kultinomaisine muotoineen aja tärkeydessä jo itse kristinuskon ohitse?
....................................
Kuljin sen ortodoksisuutta kokeilleen ystäväni kanssa niissä ort. palveluksissa ja usein jututin itse kirkkokahveilla heidän pappejaan ja todella: He sanovat että oleellista on olla juuri ortodoksi. Vain ortodoksi matkaa kirkkolaivassa kohti pelastusta. Etteikö muuten voi pelastua? No, hyvällä onnella, kuin puupalaan haaksirikossa tarrautunut hukkuva, joka viskautuu jollekin rannalle, siis ihan sattumalta, mutta hyvin sattumanvaraista se on...epävarmaa...
Ei ollut sitten tämän kuultuani oikein minun juttuni olla ortodoksi - itse voin nähdä sen vain eräänä tapana toteuttaa ja jakaa omaa uskoa, edellyttää usein sitä että on siihen kulttuuriin lapsesta kasvanut - ei aina, tietenkään, mutta usein.
No, olen alueelta jolla ei körteistä tiedetty yhtikä mitään. Tässä on erittäin paljon sellaista, jossa juuri minun olisi hyvin hyvä olla - kristitty. Mutta ei enempää. Arvostan tätä, mutta minun on aika hankalaa ajatella olevani "körtti". Minä olen kristitty.
Pena tuolla kirjoitti, ettei identiteeteillä pelastuta. Voin ottaa tämän lähestymistavan vaivatta omakseni monesta syystä, mutta ikinä en kai nimittäisi itseäni "körtiksi". Kristityksi kyllä.
Sallinet reippaisiin "tuuletuksiisi" reippaan kannanottoni? Mistä ihmeestä olet saanut tällaisia käsityksiä ja perusteettomia tulkintoja? Tahallista vai tahatonta?
Minun mielestäni:
Usko ja sen mukana luvattu perillepääseminen ei ole helluntalaisuuden, lestadiolaisuuden, körttiläisyyden, katolilaisuuden, eikä minkään muunkaan laisuuden/läisyyden mukanaan tuomaa. Jumala pelastaa - kuulummepa mihin tahansa - Jeesuksen sovitustyön seurauksena.
Minun mielestäni:
Körtti ei ole yhtään erilaisempi kristitty. Syntinen, vajavainen ja armoa tarvitseva niin kuin me kaikki muutkin. Teet körttiläisyydestä täysin vääriä tulkintoja, kun kyselet: "Onko jotenkin oleellisempaa olla "körtti" kuin olla kristitty?" Oleellista on on se kenelle kuuluu, ei se mihin kuuluu.
Minun mielestäni:
Mikään herätysliike tai uskonyhteisö ei ole "rukiisen leivän" leipoja, siihen eivät ne kertakaikkiaan kykene. Rukiinen leipä, elämän eväs ja uskon vahvistus on JUMALAN SANA. Jumalan sanaa tulee pitää esillä, sitä tulee viljellä ja sillä heikkoa uskoamme vahvistaa.
Minun mielestäni:
Körttiläisyys ei aja kristinuskon ohitse, niin kuin sinä tulkitset. "Vain eräs tapa...realistinen tapa... korostuksineen...kulttuureineen...omine "pyhine miehineen"...tärkeine ystävyyssuhteineen ja kultinomaisine muotoineen": määrittelet körttiläisyyttä. Sinun tulkintaasi, joka on hyvin kaukana todellisuudesta. Todellisuus on toisenlaista. Miten nyt tällainen tulkinta, kun körttiläisyyttä pidetään yleensä mauttomana ja hajuttomana, jopa mitään sanomattomana?
Minun mielestäni:
Tarvitsemme hengellisen kodin - uskonyhteisön, jossa saamme kasvaa, tavata ystäviä. Ehkä se tulee tavaksikin, mutta ei siinä luulisi olevan mitään tuomittavaa eikä arvioinnin arvoista. Onko parempi, että juoksemme rauhattomana paikasta toiseen etsimässä kokemuksia ja saamassa mitä erilaisimpia vaikutteita ja nielemme erilaisia oppeja - päähän siinä menee sekaisin.
---------------------------------------
En koe Sinua körttivihaajaksi ja saat olla minun puolestani se mikä olet - täysillä. Ulkopuolelta onkin hyvä aina arvioida. Mieti kuitenkin aina harkintaa ja tutustu tosiasioihin ennen lausunnon antamistasi, vaikka siihenkin Sinulla on tietenkin oikeus. En ole myöskään mielestäni tulkinnut Sinua väärin, niin selvästi toit kantasi julki. Toki tosiasioitakin löytyy
minun mielestäni tekstistäsi, sitä en kiellä.
---------------------------------------
Olen tainnut ylittää valtuuteni taas tällä foorumilla, mutta siitä päättäköön SeppoS