Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: seppos - 28.09.08 - klo:16:43
-
Poispotkittujen juhlat. Näin kuvaili Seinäjoen kirkkoherra Tapio Luoma Herättäjäjuhlia tänään myönteisessä merkityksessä saarnassaan Espoon juhlien kiitosseuroissa ja -messussa.
Siltä minustakin tuntuu täällä usein. Kuka on potkittu mistäkin, mitä väliä sillä on, emme utele sitä. Sen sijaan sillä on väliä, ettei tuoda sitä entisen paikan oppia tänne ja ruveta opettamaan sitä muille. Me pyrimme keskustelemaan ja kyselemään nöyrinä Herran tahtoa olettamatta, että muiden pitäisi muuttua kaltaisikseni. Minä olen vikoineni mikä olen, enkä helpolla tästä muutu. Olen kiitollinen taivaan isälle kaikesta siitä hyvästä, mitä olen saanut ja myös niistä lommoista, jotka ovat auttaneet pysymään kaidalla tiellä. (olipa huono sanonta, kun viikko sitten en pysynyt kapealla liukkalla tiellä, vaan auto pomppasi ojaan ja jäi sinne. Ei siitä voi syyttää kuin itseään. Onneksi varjelus oli mukana ja kukaan muu ei loukannut itseään.)
Vaikka olemme kolhittuja niin henkisesti kuin fyysisesti kohdelkaamme ystävää ystävänä varsinkin, kun emme tiedä minkä sepelimyllyn läpi hänet on myllytetty tai minkä ojan pohjalla hänen autonsa on rutussa ja keho ruhjeilla.
Keskustelussa se, joka menettää malttinsa häviää pelin. Kyselkäämme enemmän kuin opettakaamme. En ainakaan minä voi olla niin varma, että olen kaikessa oikeassa. Sen myös tiedän, että kaikki, jotka ovat ainoana oikeassa, ovat vaarallisen väärässä. Ollaan mitä ollaan, mutta Herralle alamaisia ja muiden kuuntelijoita.
Ja tähän vielä vanhan virren sanat Äl' ann' mun vilpistellä Pois sinust', Jesu Christ'!
-
Punnittua ja selkeää pohdintaa, seppos. Sepelimyllyjä ja myllytyksiä saamme usein kokea. Ikävää on aina se, kun myllyttäjät löytyvät usein omien joukosta. Vaikka joskus joidenkin kohdalla tulee mieleen mahtaako tuokaan körttinen olla - vai tekeytyykö vain siksi - kun taustalta paljastuu jatkuva kielteisyys herätysliikkeeseen. Mitään asiaa ei ilmaise, etteikö kyseinen henkilö löydä vasta-argumenttia. Täällä foorumilla jos missä syntyy väärinymmärrystä. Kaiken maailman oppineet ja omasta mielestään aina oikeassa olevat käyttävät säälimättä toisten heikkouksia ja vajavaisuuksia astinlautanaan. Neuvoja satelee ja omalla oikeaoppisuudella "höystetään" esiintulemista. En tietenkään itsekään ole tästä vapaa, kun karvat nousevat joskus pystyyn ja tulee tuohon harkintakykyyni "nyrkin mentäviä aukkoja".
Siunatuksi lopuksi hiukan kevennystä; Eikä minua tarvitse niin vakavasti aina ottaakaan. Eikä sitä teekkään kuin naapurin kissa, joka nostaa selän köyryyn ja karvat pystyyn, kun sähähdän salaa sille. Minut huomattuaan se kuitenkin heti tulee nopeasti luokseni, puskee jalkojani ja pyytää silityksiä - ja kyllä se niitä saakin.
-
Poispotkittujen juhlat. Näin kuvaili Seinäjoen kirkkoherra Tapio Luoma Herättäjäjuhlia tänään myönteisessä merkityksessä saarnassaan Espoon juhlien kiitosseuroissa ja -messussa.
Oli hyvä messu ja seurat - jälkimmäisessä etenkin hyvää sanaa. Näistä oman "pitäjän" herättäjäjuhlista jäi jotenkin erittäin hyvä mieli - tuli tuntuma, että näinkin vaatimatonta viestiä osaamattomissa käsissä sai eteenpäin. Ja sai itse sitä kuulla. Lohdullista on että vielä löytyy näitä turvapaikkoja kirkonkin piiristä. Oma pohja kun ei pysy vajoamattomana.
-
Samaa mieltä, hyvä kiitosmessu oli ja erittäin maukasta kalakeittoa tarjottiin sen jälkeen. Aika innoissani referoin saarnaa kotona. Ex-sokea sai kenkää fariseusten, aikansa uskon sankareiden joukosta, joita kiinnosti vain se, ettei miestä ollut väärin parannettu. Mutta Jeesus oli kiinnostunut ex-sokeasta itsestään.
Seuraavana päivänä aloittelin syksyn srk-rientoja vanhassa tutussa lähetyspiirissäni, mutta yllättäen koin siellä vierautta. En viitsinyt hehkuttaa edellisen päivän kokemuksiani, enkä maininnut sanallakaan, että olin käynyt Aholansaaressa. Kohtahan minua luullaan hihhuliksi! 8)
Mutta oikeasti, näissä perus-srk-piireissä ei auta tuoda liikaa herätysliike- tms. erityistaustaa esiin, vaan kannattaa pysyä keskitiellä, jotta säilyisi yhteys. Tai sitten pitää kulkea vain omissa porukoissaan. Vai mitä mieltä olette? Huom. tässä ei ole mitään symboliikkaa takana, niin että nämä tai nuo edustaisivat fariseuksia, vaan kyse on ihan vaan viisaudesta ihmisten välisissä suhteissa.
-
On viheliästä löytää itsestään ylpeyttä, ylenkatsetta, kateutta pahanpuhumista ja laiskuutta. (Nyt puhun vain itsestäni) Hurskaalla naamalla kirkonpenkkiin ja muuten ollaan kuin ellun kanat (nyt puhun vain itsestäni). Ja heti, kun Herra hetkeksi armahtaa, niin itse siihen lankeaa mistä Herra haluaisi varjella (nyt puhun vain itsestäni). :cry:
Luinpa kerran erään vanhan satakunnassa olevan kirkon seinältä tekstin: "mitäs ylpeilet lanta" ja heti mielessäni oli valmiina ne ketkä tätä lantaa olivat. Vaikka ensiksi pidinkin ajatusta oikeana itselleni. :shock:
Vääryydellä olen vääryyttä kostanut ja armahdettuna olen ollut armoton. Ja heti alkavat selitykset, kun teot ovat toiset mitä niiden pitäisi olla. Tiedän monesti mikä on oikein ja silti en niin tee.
:oops:
Rakkikoiria olen korvista tarttunut ja sellaisiin olen ollut puuttumassa, jotka eivät minulle kuulu. Ulkopuolisten riitoihin osallistunut ja tullut niistä vedetyksi turhuuteen. :(
Armollekkin asetan katon ja totean, että tästä en enää selviä, koska tyhmyyteni on niin suuri. Ja viheliäsyyteni nähdessäni ajattelen, että vuoden rakensin ja taas kaiken muutamassa minuutissa kadotin. :shock: :cry:
Ei tämä mikään synnin tunnustus ole. Eikä eden koko totuus. Mutta synnin myrkky on tappava olipa sitä sitten teelusikallisen vai saavillisen nautittuna. :oops:
-
Minusta ylläolevissa teksteissä on paljon viisaita sanoja. Minä en ole tälle foorumille vielä kauan kirjoittanut. Olen ollut yllättynyt ja vähän pettynytkin siitä, kuinka täällä lyödään toista henkisesti turpiin oli hän sitten "omiin tai vieraisiin" kuuluva. Olen kuitenkin laittanut virtuaalipääsuojan ja -alasuojan päälle aina tänne kirjoittaessani, joten homma alkaa toimia.
Minä asun ja olen koko ikäni asunut körttiläisyyden periferiassa. Perheen perustamisvaiheessa keskustelimme usein siitä, millaista olisi asua esim jossain körttipitäjässä E-Pohjanmaalla. Pohdimme sitä, että voisikohan siellä kertoa esim hiekkalaatikolla muille vanhemmille, että oltiin eilen illalla seuroissa ilman että sinua pidettäisiin suuren luokan hihhulina. Kyllä me kai joskus pohdimme muuttoakin johonkin "körttiseudulle", koska meidän arkeen kuului tuolloin hyvin vahvasti opiskelupaikkakuntamme körttiopiskelijoiden toiminta. Me yritimme yhdessä porukalla puhkaista körttiläisyyden "kuplia ja mätäpaiseita".
Jossain vaiheessa (hyvin kauan sitten) sain miljoonannen kerran inspiraation ja lähetin kaikille Herättäjän päätoimikunnan jäsenille sähköpostia, jossa ehdotin netissä toimivan körttihenkisen keskustelufoorumin perustamista. Sellainen oli tuossa vaiheessa kuitenkin jo perustettu. Se taisi olla joku versio 0.01 ennen tätä foorumia. En usko, että se eli kauan. "Seppos" taisi olla se henkilö jonka kautta minä sain tiedon siitä. Minä kaipasin tuolloin "körttiläistä hiekkalaatikkoa". Sellaista paikkaa, jossa olisi voinut vapautuneesti puhua siitä mitä on elää körttiläisyyden periferiassa. Minä ajattelin, että se olisi ollut yhtenä tekijänä vahvistamassa niiden körttiläisten identiteettiä, jotka eivät voi puhua tästä elämänsä osa-alueesta "töissä tai hiekkalaatikolla" (tai omassa koti-srk:ssa).
Minä olen ollut tällä foorumilla aika "yhden asian henkilö". Minun motiivejani on epäilty, koska en ole osallistunut muihin keskusteluihin. Minun motiivini olla osallistumatta muihin keskusteluihin on ollut se, että minun mielestäni ihan liian monessa ketjussa potkitaan toisia päähän ja minä en halua siihen mätkimiseen osallistua. Olen viimeisten viikkojen aikana lueskellut aika usein niitäkin keskusteluketjuja, joihin en ole itse osallistunut. Olen löytänyt sieltä aika monta nimimerkkiä, joiden kanssa ajattelen asioista hyvin samalla tavalla. Minun körttiläinen intohimoni on kuitenkin Aholansaari, on ollut 25 vuotta ja on edelleen (reilut 15 vuotta sitten taistelin myös monta vuotta henkeen ja vereen kotiseurojen puolesta). Siitä syystä Aholansaaren ympärillä liikkuva keskustelu on saanut minut myös kirjoittamaan tänne.
Oli oikein terapeuttista lukea tämä keskusteluketju ja kirjoittaa ylläoleva teksti itsekin! Koskahän tänne tulisi se "virtuaalinen hiekkalaatikko"??
-
Minusta ylläolevissa teksteissä on paljon viisaita sanoja. Minä en ole tälle foorumille vielä kauan kirjoittanut. Olen ollut yllättynyt ja vähän pettynytkin siitä, kuinka täällä lyödään toista henkisesti turpiin oli hän sitten "omiin tai vieraisiin" kuuluva. Olen kuitenkin laittanut virtuaalipääsuojan ja -alasuojan päälle aina tänne kirjoittaessani, joten homma alkaa toimia.
Minä asun ja olen koko ikäni asunut körttiläisyyden periferiassa. Perheen perustamisvaiheessa keskustelimme usein siitä, millaista olisi asua esim jossain körttipitäjässä E-Pohjanmaalla. Pohdimme sitä, että voisikohan siellä kertoa esim hiekkalaatikolla muille vanhemmille, että oltiin eilen illalla seuroissa ilman että sinua pidettäisiin suuren luokan hihhulina. Kyllä me kai joskus pohdimme muuttoakin johonkin "körttiseudulle", koska meidän arkeen kuului tuolloin hyvin vahvasti opiskelupaikkakuntamme körttiopiskelijoiden toiminta. Me yritimme yhdessä porukalla puhkaista körttiläisyyden "kuplia ja mätäpaiseita".
Jossain vaiheessa (hyvin kauan sitten) sain miljoonannen kerran inspiraation ja lähetin kaikille Herättäjän päätoimikunnan jäsenille sähköpostia, jossa ehdotin netissä toimivan körttihenkisen keskustelufoorumin perustamista. Sellainen oli tuossa vaiheessa kuitenkin jo perustettu. Se taisi olla joku versio 0.01 ennen tätä foorumia. En usko, että se eli kauan. "Seppos" taisi olla se henkilö jonka kautta minä sain tiedon siitä. Minä kaipasin tuolloin "körttiläistä hiekkalaatikkoa". Sellaista paikkaa, jossa olisi voinut vapautuneesti puhua siitä mitä on elää körttiläisyyden periferiassa. Minä ajattelin, että se olisi ollut yhtenä tekijänä vahvistamassa niiden körttiläisten identiteettiä, jotka eivät voi puhua tästä elämänsä osa-alueesta "töissä tai hiekkalaatikolla" (tai omassa koti-srk:ssa).
Minä olen ollut tällä foorumilla aika "yhden asian henkilö". Minun motiivejani on epäilty, koska en ole osallistunut muihin keskusteluihin. Minun motiivini olla osallistumatta muihin keskusteluihin on ollut se, että minun mielestäni ihan liian monessa ketjussa potkitaan toisia päähän ja minä en halua siihen mätkimiseen osallistua. Olen viimeisten viikkojen aikana lueskellut aika usein niitäkin keskusteluketjuja, joihin en ole itse osallistunut. Olen löytänyt sieltä aika monta nimimerkkiä, joiden kanssa ajattelen asioista hyvin samalla tavalla. Minun körttiläinen intohimoni on kuitenkin Aholansaari, on ollut 25 vuotta ja on edelleen (reilut 15 vuotta sitten taistelin myös monta vuotta henkeen ja vereen kotiseurojen puolesta). Siitä syystä Aholansaaren ympärillä liikkuva keskustelu on saanut minut myös kirjoittamaan tänne.
Oli oikein terapeuttista lukea tämä keskusteluketju ja kirjoittaa ylläoleva teksti itsekin! Koskahän tänne tulisi se "virtuaalinen hiekkalaatikko"??
Nyt sain kiinni kuka olet. Siinä versiossa silloin ihan alussa aikana ennen Liisaa, jonka ansiota tämä körttifoorumi on. Ei meitä silloin montaa ollut. Siitä on mennyt jo vuosia ja se oli jo unholassa. Ilo löytää sinut nyt täältä.
-
Oksanen, ikävä kuulla. Olisiko sinulla ajatuksia siitä kuinka tilannetta voisi korjata? Muuten kuin kukin menemällä itseensä.
-
Oksanen, ikävä kuulla. Olisiko sinulla ajatuksia siitä kuinka tilannetta voisi korjata? Muuten kuin kukin menemällä itseensä.
Sinä taisit itse viisaasti kirjoittaa jommassa kummassa verokapinaketjussa jotenkin siihen malliin, että täällä pitäisi kirjoittaa niin että pystyisi vielä ihan oikeassa elämässä (ei vain täällä virtuaalimaailmassa) katsomaan toista silmiin ja välien pitäisi olla kunnossa. Et käyttänyt näitä sanoja, mutta uskoisin että tarkoitit suurin piirtein tuota. Rakentavampi henki keskustelussa voisi tuoda tänne lisää aktiivisia osallistujia. Meidän poikien ekaluokan opettaja antoi aikanaan hyvän ohjeen: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa niin ei kannata sanoa mitään. Tämä ohje oli sanottu ekaluokkalaisille , mutta sen henkeä voisi soveltuvin osin soveltaa myös aikuisille. Samaa mieltä ei tarvitse olla, mutta kannattaa kyllä miettiä miten asiansa argumentoi. Olen huomannut, että olet moderaattorina toistanut vastaavannsisältöistä viestiä useamman kerran ihan viime viikkoinakin. Kiitos siitä!
Onhan näistä keskusteluista valtaosa ihan asiallisia, todettakoon se kuitenkin ihan tosiasiana.
-
Sinä taisit itse viisaasti kirjoittaa jommassa kummassa verokapinaketjussa jotenkin siihen malliin, että täällä pitäisi kirjoittaa niin että pystyisi vielä ihan oikeassa elämässä (ei vain täällä virtuaalimaailmassa) katsomaan toista silmiin ja välien pitäisi olla kunnossa. Et käyttänyt näitä sanoja, mutta uskoisin että tarkoitit suurin piirtein tuota.
Mun täytyy kyllä sanoa, että elävässä elämässä mä sanoisin paljon suoremmin ja pahemmin esim. ihmiselle joka tulee mua käännyttämään, kuin täällä. Ainakin jos nätisti sanominen ei auttaisi, kuten täälläkin jossain keskustelussa. Käytän elävässä elämässä ajoittain myös huomattavasti rumempaa kieltä ja sanon suorempaan mitä ajattelen. Välillä tosin pikaistuksissa tulee tännekin kirjoitettua asioita joita sitten myöhemmin katuu. Hyvän käytöksen opettelua tää koko elämä taitaa olla.
Netissä keskustellessa kannattaa muistaa, sen lisäksi ettei sano mitään sellaista, mitä ei livenä sanoisi, myös se, ettei sano mitään, mitä ei voisi antaa toiselle kirjallisena. Vaikka tämä keskustelu suljettaisiin tai poistaisin kirjoitukseni, jollain voi olla siitä kopio ja sopivassa yhteydessä hän voi sen vetää esiin.
-
Live- tilanteissa maltti voi olla joskus kaukana. Minä ajauduin kerran avoimeen riitaan yhden lehdistötilaisuuden jälkeen (minulla ei ole niistä suurta kokemusta). Minut yllätti täysin yhden yhteistyötahon suorat haukut ja minulla paroi päreet täysin. Parin metrin päässä televisiokameroiden edessä oli haastattelu meneillään. En ole koskaan ennen ja toivottavasti en tule koskaan tulevaisuudessakaan riitelemään televisiokameroiden edessä.
Täällä virtuaalimaailmassa sanoja ehtii harkita paremmin. Toisen tietoista ilkeilyä saattaa jäädä pohtimaan pidemmäksi aikaa, koska tekstin pystyy läväyttämään silmiensä eteen uudelleenkin. Väärinymmärryksiä tulee myös siitä että ei tunne keskustelijan taustaa. Tästä syystä minä olen muutamassa Aholansaari-puheenvuorossani yrittänyt kertoa jotain taustoja itsestäni, jotta lukijat pystyvät sijoittamaan kirjoittamani oikeaan viitekehykseen. Minulla on sellainen mielikuva, että Körttifoorumille pitkään kirjoittaneet tuntevat jo jollain tavalla henkilöt nimimerkkien taustalla ja se auttaa tekstien "ymmärtämisessä". Uusien nimimerkkien taustoja ei tunneta ja ehkä osittain siksikin tehdään puolin ja toisin aikamoisia ylilyöntejä.
-
Oli oikein terapeuttista lukea tämä keskusteluketju ja kirjoittaa ylläoleva teksti itsekin! Koskahän tänne tulisi se "virtuaalinen hiekkalaatikko"??
:icon_wink:
... että täällä pitäisi kirjoittaa niin että pystyisi vielä ihan oikeassa elämässä (ei vain täällä virtuaalimaailmassa) katsomaan toista silmiin ja välien pitäisi olla kunnossa. Et käyttänyt näitä sanoja, mutta uskoisin että tarkoitit suurin piirtein tuota. Rakentavampi henki keskustelussa voisi tuoda tänne lisää aktiivisia osallistujia. Meidän poikien ekaluokan opettaja antoi aikanaan hyvän ohjeen: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa niin ei kannata sanoa mitään. Tämä ohje oli sanottu ekaluokkalaisille , mutta sen henkeä voisi soveltuvin osin soveltaa myös aikuisille. Samaa mieltä ei tarvitse olla, mutta kannattaa kyllä miettiä miten asiansa argumentoi. Olen huomannut, että olet moderaattorina toistanut vastaavannsisältöistä viestiä useamman kerran ihan viime viikkoinakin. Kiitos siitä!
:eusa_think:
Onhan näistä keskusteluista valtaosa ihan asiallisia, todettakoon se kuitenkin ihan tosiasiana.
No ei nyt kaikki sentään ja yleensä keskustelun aloitus tyrmätään täysin ja "vääntö alkaa".
Live- tilanteissa maltti voi olla joskus kaukana. Minä ajauduin kerran avoimeen riitaan yhden lehdistötilaisuuden jälkeen (minulla ei ole niistä suurta kokemusta). Minut yllätti täysin yhden yhteistyötahon suorat haukut ja minulla paroi päreet täysin. Parin metrin päässä televisiokameroiden edessä oli haastattelu meneillään. En ole koskaan ennen ja toivottavasti en tule koskaan tulevaisuudessakaan riitelemään televisiokameroiden edessä.
Täällä virtuaalimaailmassa sanoja ehtii harkita paremmin. Toisen tietoista ilkeilyä saattaa jäädä pohtimaan pidemmäksi aikaa, koska tekstin pystyy läväyttämään silmiensä eteen uudelleenkin. Väärinymmärryksiä tulee myös siitä että ei tunne keskustelijan taustaa. Tästä syystä minä olen muutamassa Aholansaari-puheenvuorossani yrittänyt kertoa jotain taustoja itsestäni, jotta lukijat pystyvät sijoittamaan kirjoittamani oikeaan viitekehykseen. Minulla on sellainen mielikuva, että Körttifoorumille pitkään kirjoittaneet tuntevat jo jollain tavalla henkilöt nimimerkkien taustalla ja se auttaa tekstien "ymmärtämisessä". Uusien nimimerkkien taustoja ei tunneta ja ehkä osittain siksikin tehdään puolin ja toisin aikamoisia ylilyöntejä.
Nämä viestit ovat tämän päivän helmi minulle. :icon_cool:
-
Vaikka joskus joidenkin kohdalla tulee mieleen mahtaako tuokaan körttinen olla - vai tekeytyykö vain siksi - kun taustalta paljastuu jatkuva kielteisyys herätysliikkeeseen.
Tämä on kyllä aika vakava kysymys.
Körttiläisyys saattaa olla hyvin vierasta, suomalainen herätysliikekristillisyys on varsin seutukohtaista, ja silloin sen alueen tulkintatavat ja astian maut tulevat tutuiksi, joihin kasvaa. Körttiläisyyteen saattaa lähteä tutustumaan varovaisin mielin, jopa vähän peläten -- onko minun sitten kaikessa oltava valmis olemaan samaa mieltä - poliittista kantaa myöten - ja ymmärrettävä oitis joka ikinen sana ja sanonta, vai saisinko hieman aikaa? Vai onko häivyttävä tiehensä, jos ei ymmärrä alkuun yhtään mitään?
Tyhmyys ja tietämättömyys ei ole kulkaas nyt aina pahantahtoista.
Itse toivoisin, että kyselijää ei puolestaan sepelimyllytettäisi "jostain vieraasta liikkeestä tulleena hyökkääjänä" siksi että hän kysyy- epäilemättä - usein tyhmiä. Se lienee sentään harvinaista, vai kuinka on? Ekö ihmisillä siis ole muuta tekemistä kuin istua hengellisissä linnakkeissaan ja käydä sisällissotaa? En ymmärrä - kun nyt kirkotkin yrittävät ekumeniaa, nämäkö herätysliikkeet siis vain tappelevat?
-
Itse toivoisin, että kyselijää ei puolestaan sepelimyllytettäisi "jostain vieraasta liikkeestä tulleena hyökkääjänä" siksi että hän kysyy- epäilemättä - usein tyhmiä. Se lienee sentään harvinaista, vai kuinka on? Ekö ihmisillä siis ole muuta tekemistä kuin istua hengellisissä linnakkeissaan ja käydä sisällissotaa? En ymmärrä - kun nyt kirkotkin yrittävät ekumeniaa, nämäkö herätysliikkeet siis vain tappelevat?
Sinisilmäisyyskään ei ole hyvästä. Kyllä kampittajia voi olla ihan tarkoituksellisestikin liikkellä joko jonkun organisaation tai ihmisryhmän toimesta tai joku on omaksunut henkilökohtaisen mission vastustaakseen herännäisyyttä. Salaliittoteoriatkaan eivät ole hyvästä. Kyllähän täälläkin keskustelua pyörittävät henkilöt, joilla ei ole mitään tekemistä herännäisyyden kanssa. Motivaatiota voidaan kysyä, muttei minulla henkilökohtaisesti ole mitään muita liikkeitä vastaan paitsi niitä, jotka eivät hyväksy naisten pappeutta, evoluutiota eikä naisten oikeutta aborttiin.
-
Kyllä kampittajia voi olla ihan tarkoituksellisestikin liikkellä joko jonkun organisaation tai ihmisryhmän toimesta tai joku on omaksunut henkilökohtaisen mission vastustaakseen herännäisyyttä.
No jo täytyy sanoa, että ihmeelliset on harrastukset ihmisillä nykyisin sitten. Luin juri Seija-Leena Nevalan tutkimuksen "Lottatytöt ja sotilaspojat".
Heillä oli yhteishenkeä ja fiilis olosuhteisiin nähden käsittämättömän korkealla.
Ilmeisesti kristityt voivat huonosti ilman Talvisotaa, kun siis sotaa täytyy joka tapauksessa käydä.
Mistäs polkaistaisiin vaikka uusi Vespasianus vai kukia se oli kuka pahiten hätyytti. Loppuisi keskinäiset metelit, oletan.
-
Vaatimuksen Henki. Meissä kaikissa salaa asusteleva pikku hitler. Kun sitä lähtee kuuntelemaan ja sen vaatimuksia, itseäni miellyttäviä ja hyödyttäviä alkaa noudatta, niin johan syntyy pahaa mieltä, loukkauksia, anteeksipyytämättömyyttä sotiin saakka.
Saatko rakkautta, rauhaa tai onnea vaatimalla. Moni on sitä yrittänyt ja menettänyt senkin vähän minkä on saanut pitää.
Minulle tämä Vaatimuksen Henki on seitsemää Kuoleman syntiäkin pahempi peikko.
Oikea syntien isoisä tai isoäiti.
-
Kyllähän täälläkin keskustelua pyörittävät henkilöt, joilla ei ole mitään tekemistä herännäisyyden kanssa.
No kerro ketkä ovat ne henkilöt.
Mehän olemme aikuisia ihmisiä ( vai olemmeko) ja näin ollen voimme keskustella asioista.
Tai onko se sittenkin mahdotonta...taitaa olla.
Pitäisi varmaan rakentaa uusi silta, vähän niin kuin Turus.
-
Minuakin kiinnostaa, että ketä he ovat.
PAkko myäntää, että juuri nyt en osaa ketään epäillä.
Niin, ja jos heitä sitten löytyy,mitä heille pitäisi tehsä?
Potkia pois?
-
Kyllähän täälläkin keskustelua pyörittävät henkilöt, joilla ei ole mitään tekemistä herännäisyyden kanssa. Motivaatiota voidaan kysyä, muttei minulla henkilökohtaisesti ole mitään muita liikkeitä vastaan paitsi niitä, jotka eivät hyväksy naisten pappeutta, evoluutiota eikä naisten oikeutta aborttiin.
PAkko myäntää, että juuri nyt en osaa ketään epäillä.
Jaa, ehkä...ei kai...ei Salis...eihän. :icon_cry:
Mutta...ehkäMotivaatiota voidaan kysyä,
Minulta, vai voidaanko? :icon_wink:
-
Jaa, ehkä...ei kai...ei Salis...eihän. :icon_cry: Mutta...ehkä Minulta, vai voidaanko? :icon_wink:
Siis mihin nyt viittaat, siihenkö, että olen herättäjäyhdistyksen jäsen vai siihen, etten ole ja pyöritän keskustelua? Todettakoon nyt kaikille, että ole Herättäjäyhdistyksen jäsen. Maksoin helmikuun lopussa tämän vuoden jäsenmaksun. :kahvi:
-
Onnea valintasi johdosta!
Näin me 6-kymppiset voimme vielä muuttua mielemme uudistuksen kautta.
Kun rakastat, sinua rakastetaan. Körttiväki on joukkoonsa rakastavaista porukkaa. Hihhulointiin saakka.(leikkipuhetta)
ystävyydellä: Lahden Herättäjäjuhlien ansaitsemattoman armon saanut Riitta.
-
Siis mihin nyt viittaat, siihenkö, että olen herättäjäyhdistyksen jäsen vai siihen, etten ole ja pyöritän keskustelua? Todettakoon nyt kaikille, että ole Herättäjäyhdistyksen jäsen. Maksoin helmikuun lopussa tämän vuoden jäsenmaksun.
Minä,siis minä käsitin viestistäsi että et oikein ymmärrä niitä ihmisiä jotka ehkä eivät ole niin sitoutuneita herännäisyyteen ja ovat silti aktiivisia keskustelufoorumilla.
Näin ollen koet että nämä nimeltä mainitsemattomat henkilöt aiheuttavat Sinulle mielipahaa.
En ole kiinostunut siitä oletko itse eli Sinä Salis herättäjäyhdistyksen jäsen tai et ole.
Siihen minä viittaan.
-
Näin me 6-kymppiset voimme vielä muuttua mielemme uudistuksen kautta.
Eiköhän kaikki ikäpolvet voi muuttua uudistuksen kautta.
Körttiväki on joukkoonsa rakastavaista porukkaa.
Onko siis körttiväki vain silloin rakastavainen ihmistä kohtaan kun hän liitty Herättäjäyhdistyksen jäseneksi / körttiväki / Suomen Evl.kirkko / kirkko.
Vaikka ja useinkin minä kirjoitan väärin ja en osaa aina tuoda itseäni selkeästi ilmi.
Olisin kyllä kirjoittanut seuraavanlaisesti : Körttiväki on rakastavaista porukkaa.
Näin minä uskon vaikka omat mielipiteeni eivät aina ole niin yhtä muiden ihmisten kanssa.
Olen körtti,kuulun tai en kuulu herättäjäyhdistykseen. Sillä en rupeisi kyllä mainostamaan itseäni.
Nyt myös on huomioitava että en kritisoi herättäyhdistystä, sillä jos ei herättäyhdistystä ei ole myöskään "liikettä" Suomen niemessä, ainakaan tässä muodossa.
-
Körttiväki on rakastavaista porukkaa.
http://www.h-y.fi/yhdistys/liity.html
-
No sen voin kertoa ilman muuta etten ole jäsen - ei ole edes tullut mieleeni että pitäisi. No, jos sillä tavoin saavuttaa jonkin luottamuksen niin kai siihen liiittyä voi, mikäs siinä, motiivi on vain hieman, no, ei niin itselleni tyypillinen. Populistinen, sanoisin.
Haluaisin liittyä vain ja vasta kun vähän tarkemmin tiedän, mihin liityn, jos sopii?
Yhtä rehellisesti voin kertoa, etten kuulu mihinkään muuhunkaan "liikkeeseen". En siis ole vakooja, joka käy täällä kiusaamassa körttejä. Juuri nyt taitaa olla niin että lähempänä omaa identiteettiä olisi jokin nörtti pikemmin kuin körtti, olen pahantuulinen sairastamisen takia haluaisin ulos ja kuumeisena jaksaa vähän mitään älykästä.
Kai tämäkin teksti oli aika älytön.
Mutta tässä seurassa olen viihtynyt.
-
Toivotan sinulle, ikävöivä, pikaista paranemista.
Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua,
Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.
Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen. Aamen
-
Selvitän mitä tarkoitin rakastettavalla körttiväellä.
Minä , niinkuin ne jotka ovat historiastani tietoiset, en sitoutunut 25 vuoteen mihinkään luterilaiseen liikkeeseen vaikka kovasti houkuteltiin. Se oli väärä metodi.
Herättäjäjuhlilla tapahtui katselemisen, kuuntelemisen ja ihmisten kautta että tiesin "tulleeni omieni joukkoon". Oli vihdoin sitoutumisen paikka.
Ajattelen että Salis on tehnyt samoin.
Kun viittasin ikäämme, tarkoitin kuten Benkkukin ymmärtää, että meitä "vanhuksia"
pidetään yleisesti kalkkiksina , jotka eivät sijoiltaan siirry. Pysyvät tiukasti vanhoillaan.
Kun olen itsessäni havainnut kolmen vuoden aikana paljonkin liikahtamista suvaitsevampaan jopa radikaalimpaan suuntaan, otin sen esiin omakohtaisena.
Onhan vanhoja ihmisiä jotka oppivat uuden kielen tai kirjoittavat esikoisteoksen 80-vuotiaina.
-
Toivotan sinulle, ikävöivä, pikaista paranemista.
Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua,
Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.
Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen. Aamen
Kiitos, tämä jo sai voimaan paremmin!
-
Kun viittasin ikäämme, tarkoitin kuten Benkkukin ymmärtää, että meitä "vanhuksia"
pidetään yleisesti kalkkiksina , jotka eivät sijoiltaan siirry. Pysyvät tiukasti vanhoillaan.
60v oleva ihminen on iäkäs "rokkari" :icon_wink: ja 80v ja siitä iäkkäämät "todellisia rokkareita" :eusa_angel:
-
Onko rokkari Vierivä kivi? :icon_rolleyes:
-
Minä,siis minä käsitin viestistäsi että et oikein ymmärrä niitä ihmisiä jotka ehkä eivät ole niin sitoutuneita herännäisyyteen ja ovat silti aktiivisia keskustelufoorumilla.Näin ollen koet että nämä nimeltä mainitsemattomat henkilöt aiheuttavat Sinulle mielipahaa. En ole kiinostunut siitä oletko itse eli Sinä Salis herättäjäyhdistyksen jäsen tai et ole. Siihen minä viittaan.
Asia tuli selväksi. Ihan totta on, että henkilöt, jotka eivät ole körttejä pyörittävät täällä monta keskusteluaihetta. Ymmärrän varmasti myös muita kuin körttejä, mutten välttämättä kaikkien ajatuksia. Tai ymmärränkin, mutta omalla tavallani. Jokainen tulkitsee viestejä eri tavalla. Minä omallani ja Sinä Benkkuseni omalla tavallasi.
-
Onko rokkari Vierivä kivi?
Vierivät kivet -ohjelmaa ei saa poistaa tv-ohjelmistosta
Ylen ykköskanavan Vierivät kivet -ohjelma aiotaan lopettaa ensi vuonna. Ohjelma on ollut harvoja senioreille tarkoitettuja ajankohtaisohjelmia ja puolustanut paikkaansa kunniakkaasti. Sen sisältönä ovat olleet arkiset katsaukset ja henkilökuvat suomalaisista eläkeikäisistä. Siinä on puututtu myös vanhusten ongelmiin. Ohjelman ote on valpas, asiallinen ja myönteinen.
Vierivät kivet ei ole mediaseksikäs tv-ohjelma. Mutta se on suosittu, vireä ja odotettu ohjelma monissa kodeissa, joissa asuu eläkeikäisiä. Sillä on 450 000 katsojaa. Lopettamalla tämän tarpeellisen ohjelman Yleisradio laiminlyö velvoitettaan tarjota kaikille kansalaisille tasapuolisesti ohjelmia, jotka ovat kiinni ajassa muullakin tavoin kuin suoltamalla tuutin täydeltä saippuasarjoja ja höttöistä viihdettä. Ohjelman lopettaminen viestii myös ikäsyrjinnästä.
Vierivät kivet ansaitsee tulla tehdyksi ja nähdyksi myös vuoden 2006 jälkeen. Vaadimme Yleisradiolta ohjelmalle jatkoa.
http://www.adressit.com/vierivat_kivet
Rockia riivaa nykyisin sama nuoruuden ihannointi kuin kaikkea muutakin. Kaikki yli 30-vuotiaat artistit leimataan jo nostalgiaksi.
http://esapeso.vuodatus.net/blog/500797/vierivat-kivet-eivat-sammaloidu/
Sir Michael Philip ”Mick” Jagger (s. 26. heinäkuuta 1943, Kent) on brittiläinen rockmuusikko, lauluntekijä, näyttelijä, elokuvatuottaja ja liikemies.
Tina Turner (oik. Anna Mae Bullock, s. 26. marraskuuta 1939, Nutbush, Tennessee)
http://www.youtube.com/watch?v=eTLgiROX5f8&feature=related
Eli ihminen ikärasismista tai iästään huolimatta voi olla vertauskuvallisessti ”rokkari” tai vaikka nopeuslaskija kuten Kalevi "Häkä" Häkkinen (12. maaliskuuta 1928) suomalainen Hankasalmella asuva alppihiihto- ja nopeuslaskulegenda.
Ei tarvitse hyväksyä itseään iästä huolimatta poispotkituksi, vaan pistää bailut pystyyn. Niin kuin itse teet "mummoseni" :icon_cool:
-
No sen voin kertoa ilman muuta etten ole jäsen - ei ole edes tullut mieleeni että pitäisi. No, jos sillä tavoin saavuttaa jonkin luottamuksen niin kai siihen liiittyä voi, mikäs siinä, motiivi on vain hieman, no, ei niin itselleni tyypillinen. Populistinen, sanoisin.
Haluaisin liittyä vain ja vasta kun vähän tarkemmin tiedän, mihin liityn, jos sopii?
Puolitoista vuotta sitten kirjoitin tästä asiasta, eikä asia ole siitä muuttunut:
Herännäisyys ei ole onneksi millään tavalla sidoksissa jäsenyyksiin. Yhdistystä toki tarvitaan käytännön asioita varten, ja yhdistys puolestaan jäseniä, jotka niitä asioita hoitavat. Toiminta vaatii rahaa, jota tulee mm. jäsenmaksuista. Toiminnan tukeminen ilman jäsenyyttäkin on onneksi helppoa - seuroissa kiertää haavi.
Mt
jäsen - käytännöllisistä syistä
Eli ei paineita jäsenyysasiassa - ja tervetuloa Herättäjä-Yhdistyksen jäseneksi, kun siltä tuntuu.
Pohdintojen avuksi suosittelen Hengellistä Kuukauslehteä (http://www.h-y.fi/hk/index.html), jonka 37 euron kestotilausmaksu (http://www.h-y.fi/hk/tilaukset.html) on hyvä tapa tukea herännäishenkistä viestintää.
Mt
-
Onko rokkari Vierivä kivi? :icon_rolleyes:
Minun käsitykseni mukaan Vierivät kivet on nimenomaan rokkareita. ( The Rolling Stones) :003:
-
Minun käsitykseni mukaan Vierivät kivet on nimenomaan rokkareita. ( The Rolling Stones).
Sir Michael Philip ”Mick” Jagger (s. 26. heinäkuuta 1943, Kent) on brittiläinen rockmuusikko, lauluntekijä, näyttelijä, elokuvatuottaja ja liikemies.
Onhan se hyvä toistaa, menee varmasti perille, jos menee.
ps. Vierivät kivet taisi olla myös aikoinaan Intersportin mainoksen teemana.
-
Onhan se hyvä toistaa, menee varmasti perille, jos menee.
ps. Vierivät kivet taisi olla myös aikoinaan Intersportin mainoksen teemana.
Kertaus on äitien tapa opettaa, vaikka lapset sanovat sitä nalkuttamiseksi. :039:
P.S. Minulla ei ollut harmainta aavistusta ketä nuo nimet pitivät sisällään. Linkkejä harvoin auon kun miulla on tämä hitain mokkulayhtys täällä korvessa. :icon_wink: Jumalan selän takana on turvallista asustaa.
-
Kertaus on äitien tapa opettaa, vaikka lapset sanovat sitä nalkuttamiseksi.
Siksi minä en leiki Sinun kanssassi kun nalkutat. Etkä ole muuten ainoa, nalkuttaja :icon_wink:
-
Siksi minä en leiki Sinun kanssassi kun nalkutat. Etkä ole muuten ainoa, nalkuttaja :icon_wink:
No, minä leikin kyllä. Meitä on moneksi.
Ja kiitän monesta seikasta jotka tulevat täällä uudestaan esille - siitä että joku viitsii nähdä vaivaa ja kirjoittaa samat asiat uudelleen, joskus vain, koska täältäpäin yksi tyhmä kyselee.
. Joskus ne ovat itseltä kateissa, koska pujahtavat eri ketjuun, kuin mitä ehdin seurata, ja kuten omassa kysymyksessäni herännäisyyteen sitoutumisen osalta olin tosi hyvilläni siitä, että mt viitsi kirjoittaa uudestaan puolentoista vuoden takaisen varsin rauhoittavan kommentin. En tainnut edes tietää koko sivuston olemassaolosta vielä mitään silloin, joten...
Jos ja erityisesti kun olen itse saanut kokea ettei minua potkita pois, yritän olla potkimatta toisia sitten.
-
Meitä on moneksi.
No niinpä tuntuu olevan :icon_wink:
Pitäisiköhän eräille nimimerkeille suositella esilukijaa :icon_wink:
Pyrtsillä kyllä on mutta hän ei vaan malta kuunnella Tiitiäistä, vai onko Vinha vienyt kuulolaitteen jemmaan.
-
Benkku on ihan oikeassa. Mie olen omapäinen ja leikin ihan omalla hiekkalaatikolla vaan miun lelujen kanssa. :003:
Tosin aina syntyy parempaa tekstiä, luettavampaa ja paremmin ymmärrettävää, kun Tiitiäinen suorittaa oikolukua ja neuvoo vähän tätä lukihäröharakkaa. :023:
-
Benkku on ihan oikeassa. Mie olen omapäinen ja leikin ihan omalla hiekkalaatikolla vaan miun lelujen kanssa. :003:
Tosin aina syntyy parempaa tekstiä, luettavampaa ja paremmin ymmärrettävää, kun Tiitiäinen suorittaa oikolukua ja neuvoo vähän tätä lukihäröharakkaa. :023:
Jaa. Minä kun jo ehin luulotella saaneeni kavereita. Jos nyt miel muuttu niin minun hiekkalaatikol saa tulla jos omaans vaikka joskus kyllästyy, leluja on vähän ja sepeliä pohjalla mutta eiköhän myö jotakin keksitä
Mutta ohan se suurta saada havaita, kuinka maailmasta yhä löytyy terävänäköisiä, oivaltavia, arvostelukykyisiä ja kriittisiä kansalaisia. Kuis saatais tämä Tiitikkä oikolukeen kaikkien tekstit, ihan noita ääreest harvoja ylväimpiä huipputason tekijöitä lukuunottamatta myö taidetaan tarvita aviisia välillä vähän jokainenkin...?
-
Saanen huomauttaa, etten ole mitenkään yksinoikeutettu kielen käyttäjä, kirjotan hakoon ja vikaan itekki aina ja säännöllisesti, tahallani tai tahattomasti. Mutta Pyryharakan teksteistä välillä vaan tuppaa näkemään, että "kun on se lukihärö ja tekee niitä kirotusvirheitä..." hyvänä esimerkkinä kerrottakoon, että hän kehotti minua eräässä tekstiviestissä laittamaan piirakkaan ripulia...voin kertoa, etten laittanut...vaan sipulia... :icon_lol: Onneksi äityli osaa naureskella myös itselleen! :023:
-
Jaa. Minä kun jo ehin luulotella saaneeni kavereita.
Mää voin alakaa sua!
-
Mää voin alakaa sua!
Aletaa. Ollaa yhes.
-
Saanen huomauttaa, etten ole mitenkään yksinoikeutettu kielen käyttäjä, kirjotan hakoon ja vikaan itekki aina ja säännöllisesti, tahallani tai tahattomasti. Mutta Pyryharakan teksteistä välillä vaan tuppaa näkemään, että "kun on se lukihärö ja tekee niitä kirotusvirheitä..." hyvänä esimerkkinä kerrottakoon, että hän kehotti minua eräässä tekstiviestissä laittamaan piirakkaan ripulia...voin kertoa, etten laittanut...vaan sipulia... :icon_lol: Onneksi äityli osaa naureskella myös itselleen! :023:
Elähän ota raskaasti, äläkä Pyryharakka liioin, elämäähän tämä vain on, ja ollaas ny rehtejä ristittyjä: Minä täällä ärryin Benkun kommenttiin ennen sinun SAnnelin Pyryharakan...no siellä jossakin, kun se nyt suureksi yllätyksekseni vähän vaikutti "erottelevan ihmisiä".... väärässä ketjussa otin kantaa, kyllä, kyllä...ja aloin mukamas lohduttaa kysymättä kaivataanko tässä ketään kyynelien kuivaajaa... yritän päästä siitä paheesta...
Täähän on hupainen juttu jonka minä kerron vaiks lohduksi sisarenpojalle, jol on kans lukihäiriö, ja koska se ulottuu tietenkin hankalana kieliopintoihin, hänestä ei ollut mitenkään kummallista kääntää englanninkokeessa että "Lontoon busseissa matkstajat voivat istua bussiseissa ylösalaisin". Bussien yläkerrassa se kai oli ollut alkukielellä, mutta kun koko juttu edellytti ylivoimaista urakkaa niin ei hän jaksanut enää kysyä itseltään mistä syystä tuossa ei olisi ehkä yhtään mitään tolkkua...kun hän ei saanut tolkkua mistään muutenkaan...
Se mikä voi olla nuorukaiselle elämää suurempaa, kunnes taas selvitään valon puolelle, on se, että hän tahtoisi opiskella teologiaa, eikä varmaan tule selviytymään niistä kreikoista ja hepreoista siellä jos vielä pääsykokeesta selviytyisikin.. Ylioppilas hänestä mahdollisesti hyvinkin tulee kun lukihäiriöisillä on niitä helpotuksia ja englanti on jo kirjoitettu,, mutta muuten vietetään varmaan vähän aikaa yksiä poispotkittujen juhlia meilläkin.
-
Minä olen saanut jo "äidinmaidossa" aineksia körttiläisyyteen. Sielustani körtti-ainekseksia en ole saanut pois, vaikka todellisia pakoyrityksiä on ollut ihan riittävässä määrin. Siionin virret on veisattu lapsuudessani ja nuoruudessani niin syvälle sydämeeni, että ne ovat aina nousseet sieltä esiin itkun myötä elämän karikoiden keskellä. Toki usein olen kaivannut seuroissa sitä vanhan ajan "rukiista leipää" yhteiskunta- ja sosiaalipolitiikan sijaan. Olen jäävi arvioimaan omia seurapuheitani, mutta ristiinnaulittua Kristusta olen yrittänyt korottaa ja armoa julistaa ansioiden sijaan.
Olen kokenut herännäisyyden tähän saakka herätysliikkeenä, jossa arvostetaan isänmaata, kunnioitetaan sotiemme veteraaneja ja esi-isiemme työtä liikkeen alkuajoista saakka sekä pysytään erillään kirkkoa kohtaan osoitetuista jyrkistä kannanotoista ja asenteista. Myöskään ei herkästi vastata itseemme kohdistuviin arviointeihin"hammas hampaasta" -periaatteella, vaan ollaan mieluimmin hiljaa.
Nyt kun herätysliikkeesä joidenkin taholta yritetään vesittää em. periaatteita, asettaa se sietokykyni joskus kovalle koetukselle. Olen joskus kirjoittanut tähän tapaan: Jos näitä körttikansan periaatteita aletaan polkemaan ja aliarvioimaan, pysyvä näyttely/näytös seurauksista on rajan takana. Käyköön sellainen henkilö niitä sieltä katsomassa ja tehköön uudelleenarvioinnin.
Toki kaikilla on oikeus olla asioista toistakin mieltä ja esittää niitä foorumilla, mutta minulle huru-ukolle ne ovat periaatteitani vastaan ja tuon ne julki joskus aika radikaalilla tavalla, mutta niin näyttää tekevän toinenkin osapuoli.
Kaikenlainen "kapulakieli" ja tarve yksin oikeassa olemiseen haittaa minua joskus täällä foorumin keskusteluissa.
Avoimesti pinkokörde
-
Minä olen saanut jo "äidinmaidossa" aineksia körttiläisyyteen. Sielustani körtti-ainekseksia en ole saanut pois, vaikka todellisia pakoyrityksiä on ollut ihan riittävässä määrin. Siionin virret on veisattu lapsuudessani ja nuoruudessani niin syvälle sydämeeni, että ne ovat aina nousseet sieltä esiin itkun myötä elämän karikoiden keskellä. Toki usein olen kaivannut seuroissa sitä vanhan ajan "rukiista leipää" yhteiskunta- ja sosiaalipolitiikan sijaan. Olen jäävi arvioimaan omia seurapuheitani, mutta ristiinnaulittua Kristusta olen yrittänyt korottaa ja armoa julistaa ansioiden sijaan.
Kaikissa kristillisissä piireissä puhutaan nykyään ruisleivästä tai rukiista leivästä ikäänkuin se olisi jotain sellaista, jonka varassa liike elää. Lienee kuitenkin niin, että jokainen sukupolvi löytää ruisleipänsä körttiläisyydestä, mutta hieman erilaisesta näkökulmasta. Eihän ketään voi pakottaa uskomaan vain yhdellä tavalla.
Olen kokenut herännäisyyden tähän saakka herätysliikkeenä, jossa arvostetaan isänmaata, kunnioitetaan sotiemme veteraaneja ja esi-isiemme työtä liikkeen alkuajoista saakka sekä pysytään erillään kirkkoa kohtaan osoitetuista jyrkistä kannanotoista ja asenteista. Myöskään ei herkästi vastata itseemme kohdistuviin arviointeihin"hammas hampaasta" -periaatteella, vaan ollaan mieluimmin hiljaa.
Kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta tässä ollaan liikkellä. Vaan onpa meidän arkkipiispamme siviilipalvelumiehiä, jota en aivan jaksa ymmärtää. Kannatamme ja tuemme kansankirkkoamme, mutta samalla voimme myös viedä kirkkoa eteenpäin. Tuota "muut haukkuvat, me olemme hiljaa" en aivan ymmärrä. Yhteiskunta on nykyään niin mediakeskeinen, jonka takia myös körttien on oltava mukana vastaamassa kritiikkiin.
-
Siviilipalveluskin on kodin, uskonnon ja isänmaan puolustamista. Eivät ne arvot mitenkään pelkkään torrakkoon kiteydy.
-
Eihän ketään voi pakottaa uskomaan vain yhdellä tavalla.
Ei niin, eikä se ole edes mahdollistakaan. Omalla uskolla ei Raamatun mukaan kuitenkaan päästä perille, vaan uskomalla Kristukseen ja tässähän on koko uskon ydin.
Tuota "muut haukkuvat, me olemme hiljaa" en aivan ymmärrä. Yhteiskunta on nykyään niin mediakeskeinen, jonka takia myös körttien on oltava mukana vastaamassa kritiikkiin.
Minä olen tässä asiassa niin "yksinkertainen", että jätän asiat Jumalan haltuun. Jumala ei kaivanne mediakeskeisyyttä, vaan meidän luottamusta Hänen johdatukseensa ja kaikkivaltiuteensa. Media hämmensi arkkipiispan vaaliakin aivan liikaa ja uskomattomalla tavalla. Ehdokkaiden punnitseminen sai jo aivan "älyttömiä" ja yksilöön kohdistuvia loukkaaviakin piirteitä. En ole median kannattaja,"sopulilauma" joko porukka. En kovin paljon anna merkitystä myöskään sille, kuka valittiin arkkipiispaksi. Minulla riittää tekemistä oman itseni kanssa aivan riittävästi. Huolehtikoot toiset suuremmista kokonaisuuksista.
----------------------------------------------------------
En usko myöskään sitä, että Jumala tarvitsee lehdistössä jatkuvasti esillä olevia ja ihmisten laatimia ansioluetteloita ja värikkäitä hengellisiä palstoja valokuvineen. Eivätkö nämä edusta enemmänkin ihmis- kuin Jumalakeskeisyyttä?
Henri Nouwen kirjoittaa eräässä kirjassaan: Kristityn tehtävä ei ole kiertää hiki hatussa pelastamassa ihmisiä, sieppaamassa heitä viime hetkessä kadotuksen tieltä, vetämässä heitä oikealle raiteelle. Meidäthän on kaikki lunastettu. ”Se on täytetty”, mitä voisimme siihen lisätä?
Kristitty on kutsuttu auttamaan toisia varmuuteen tästä suuresta ilosanomasta, havainnollistamaan kanssakulkijoille keskellä arkitapahtumia, kuinka meidän ahdistavien oireidemme likaisen verkon takaa on ja voi avautua jotain suurta: Hänen kasvonsa, jonka kuvaksi me olemme luotu.
Viime Kotimaa-lehdessä körttijohtaja sai pyyhkeitä kannanotostaan erästä tapahtumaa arvioidessaan. Yhdyn körttijohtajan näkemykseen ja hänen lausumaansa.
Jokin aika sitten pidetyltä Missio Jyväskylältä odotettiin suurta "hengenuudistusta" ja kristittyjen yhteyttä. Mitään ei jäänyt kuitenkaan käteen. Jumala on se joka päättää ja säätää. Keskitytään pieniin asioihin, lähimmäistemme huomioimiseen ja antamaan apua heille, jotka sitä tarvitsevat. Pienistä puroista kasvaa suuri virta.
-
Siviilipalveluskin on kodin, uskonnon ja isänmaan puolustamista. Eivät ne arvot mitenkään pelkkään torrakkoon kiteydy.
Rohkenen olla eri mieltä.
-
Siviilipalveluskin on kodin, uskonnon ja isänmaan puolustamista. Eivät ne arvot mitenkään pelkkään torrakkoon kiteydy.
Näin on, mutta olosuhteet on myös aina otettava huomioon asioista päätettäessä ja niitä jälkikäteen arvioitaessa. 70-vuotta sitten vaihtoehtoja ei tainnut paljon muita olla. Puolustaudu tai antaudu, siinä vaihtoehdot. Historian kirjat ovat yksiselitteisesti arvioineet ratkaisun olleen oikean. Saamme elää itsenäisessä valtiossa ja päättää omista asioistamme suomenkansalaisina.
Jos tänäkin päivänä torrakot haudattaisiin, "tyhjiö" täytettäisiin hyvin nopeasti. Tällä tavoin arvot kiteytyvät torrakkoon omalla tavallaan ja välttämättöminäkin.
-
Valtiolle välttämätön voi olla vastoin yksilön vakaumusta eikä se vielä tee hänestä epäisänmaallista. Jonkun on ne siviilipalveluksetkin tehtävä kriisin aikana.
-
Valtiolle välttämätön voi olla vastoin yksilön vakaumusta eikä se vielä tee hänestä epäisänmaallista. Jonkun on ne siviilipalveluksetkin tehtävä kriisin aikana.
Uskon, että nykyisistä ja menneistä siviilipalvelusmiehistä sotatilanteessa suurin osa olisi tarttunut ja tarttuisi aseeseen. Nyt sota tuntuu etäiseltä. Minä en ole kumpaakaan, vaan lääkintäkenraali Linden kutsuntalääkärinä vapautti minut terveyteni vuoksi rauhan aikana palveluksesta kelpoisuusluokka C8b.
-
Uskon, että nykyisistä ja menneistä siviilipalvelusmiehistä sotatilanteessa suurin osa olisi tarttunut ja tarttuisi aseeseen. Nyt sota tuntuu etäiseltä. Minä en ole kumpaakaan, vaan lääkintäkenraali Linden kutsuntalääkärinä vapautti minut terveyteni vuoksi rauhan aikana palveluksesta kelpoisuusluokka C8b.
Toivottavasti siihen aseeseen ei tarvitsisi tarttua kenenkään suomalaisen. Jos siviilipalvelusmies tarttuu aseeseen, niin kuinka hän tekee sen, ellei ole saanut siihen koulutusta.
-
Toivottavasti siihen aseeseen ei tarvitsisi tarttua kenenkään suomalaisen. Jos siviilipalvelusmies tarttuu aseeseen, niin kuinka hän tekee sen, ellei ole saanut siihen koulutusta.
Itsellä olisi ollut kutsunnat syksyllä. Mietin paljon tätä asiaa, ja mietin kuinka paljon SA intti tuhlaa tässä resursseja.
Ei niillä sivareilla varmaan olisi edes tarvetta tarttua aseeseen nykysodankäynnissä. Olisi varmaan armeijankin hyvä myöntää se, ja opetella kohdentamaan omat käytössä olevat resurssinsa nykyaikaa vastaavasti.
Oikeastaan tämä omalla kohdallani liittyi juuri noihin seppoksen mainitsemiin kuntoisuusluokkiin. Kun A-luokan miesten määrä vähenee ja samaan aikaan B- ja C-luokat kasvavat, olisi ehkä aika arvioida uudelleen, tarvitseeko toimisto-au välttämättä niitä A-papereita.
Ei kaikista tarvitse nykyään kiväärimiehiä kouluttaa. Viestintä tms. ei vaadi huippuluokan kuntoisuutta nykyään. Esim. on käsittämätöntä, että Ruotuväki-lehti on erikoisjoukko, jonne ilmeisesti pääsee vain A:n papereilla.
Vaan eiväthän nuo kaivanneet. Mitäpä minä siitä välitän.
-
Älkää nyt hyvät "kanssakulkijani" tällä foorumilla luulko minua sotahulluksi ja suvaitsemattomaksi siviilipalvelusta kohtaan.
Siviilipalvelus on minusta täysin oikea ratkaisu silloin, kun asepalvelusta ei omantunnon tai muiden syiden vuoksi voida tai haluta suorittaa. Se ei voi kuitenkaan jäädä ainoaksi oikeaksi ratkaisuksi, sillä siihen ei kertakaikkiaan voi perustua isänmaamme puolustaminen ja sen oikeuksista kiinni pitäminen.
Jos asepalvelus lakkautettaisiin kokonaan - jota tälläkin foorumilla on ihannoitu ainoana ratkaisuna - olisimme hukassa. Kriisitilanteissa meitä kaikkia tarvitaan. Silloin tarvitaan torrakon käyttäjiä, ihmisiä pitämään huolta yhteiskunnan rakenteista - toinen toisistamme sekä pyörittämään mitä erilaisimpia toimintoja ilman sotilaallista koulutusta.
Näinhän se oli viime sotiemmekin aikana. Yhteiskuntaa pyörittämään tarvittiin jokainen kynnelle kykenevä kotirintamalla Pikku-Lotasta sukankutojaan saakka, eikä tämä työ ollut vähäarvoista. Olimme yhtenä rintamana. Siihen perustui se, että kestimme ja säilytimme vapaan isänmaamme.
Toimin jatkosodan aikana "pienenä-sotilaspoikana". Minullekin pahaiselle pojankoltiaiselle löytyi silloin puuhastelua. Taisin rehellisesti sanoen olla kyllä enemmän tiellä kuin apuna.
Mikään ei ole varmasti juurikaan muuttunut. On siksi tärkeää varautua "pahanpäivän" varalle ja onneksi näin tehdäänkin vastusteluista huolimatta.
Se on v i i s a u t t a.
(http://www.cosgan.de/images/smilie/muede/k030.gif)
Lopetan asian pohtimisen omalta osaltani tähän.
-
Viime Kotimaa-lehdessä körttijohtaja sai pyyhkeitä kannanotostaan erästä tapahtumaa arvioidessaan. Yhdyn körttijohtajan näkemykseen ja hänen lausumaansa.
Sai kyllä ihan omasta ansiosta. Alkaa hävettää kuulua liikkeeseen, joka ei tee mitään viedäkseen sanomaa kantakirjakörttiläisten joukon ulkopuolele ja sitten sen johtajilla on vielä otsaa arvostella toisia, jotka ihan vilpittömällä mielellä haluavat avata hengellisiä aarteita niistä osattomille. On lapsellista ja omahyväistä arvostella toisia menetelmistä ja pilkata huonoista tuloksista, jos itse ei pane tikkua ristiin. Jos ei pidä herätyskristillisyydestä niin mitä se auttaa voivotella omissa nurkissa. Tuntuu ihan siltä että rukiinen leipä onkin varattu vain omalle jengille ja halutaakin jättää toiset syömään epäterveellistä vehnäleipähöttöä.
Kyllä on liikkeen johdolla nyt itsetutkistelun paikka. Toivon, että se päivä tulee pian, jolloin Herättäjä-Yhdistyksen edustajalla on jotain positiivista ja kiinnostavaa sanottavaa mediassa sen sijaan että aina vain arvostellaan toisia.
-
Hiukan taustaa.
Arkkipiispan vaalin finaalissa oli vastakkain kaksi sivaria. Kari Mäkinen suoritti siviilipalvelun 1978-79 Kellokosken mielisairaalan suljetulla osastolla hoitotyössä. Palvelun aloittaessaan hän oli 23-vuotias teologian opiskelija, päätöksen tehdessään tietysti vieläkin nuorempi. Mielestäni tuossa iässä tehty ratkaisu ei ole sellainen seikka, johon kannattaisi kiinnittää suurta huomiota yli 50-vuotiaan viranhaussa. Kuten Seppos mainitsi, aika oli toinen silloin, niin kuin se oli myös 1939. Pod.fi-verkkopalvelun haastattelun (http://www.pod.fi/drupal/?q=node/515) mukaan "Kari Mäkinen pitää silloista ratkaisuaan oikeana, mutta ei osaa kuvitella itseään valintatilanteeseen uudelleen."
Pikanttina persoonallisena yksityiskohtana paljastan, että siviilipalvelus oli minullekin varteenotettava vaihtoehto nuorena. Kun sitten opintolykkäykset oli käytetty, oli mieli muuttunut ja olin menossa tyytyväisenä armeijaan. En kuitenkaan kelvannut. Päässä vikaa, kuten tapaan selittää. Olin - ja olen edelleen - siitä kovin närkästynyt samoin perustein, mitä Mies valaan vatsasta tuossa edellä esitti. Olisin varmasti paikkani täyttänyt vaikkapa propagandatykkinä, olinhan jo osallistunut Henkisen maanpuolustuksen suunnitelukunnan jonkin jaoston tai vastaavan työskentelyyn suunnittelemalla turvallisuuspoliittista oppimateriaalia. Erityisen katkera olen siitä, että en ole päässyt kertausharjoituksiin. Muuan tunnettu violistikin suoritti palveluksensa pääesikunnan nuotistossa. Viulunsoittaja tykkimiehenä Lapissa talviammunnoissa - olisi saattanut ura loppua siihen.
Mt
-
Uskon, että nykyisistä ja menneistä siviilipalvelusmiehistä sotatilanteessa suurin osa olisi tarttunut ja tarttuisi aseeseen. Nyt sota tuntuu etäiseltä. Minä en ole kumpaakaan, vaan lääkintäkenraali Linden kutsuntalääkärinä vapautti minut terveyteni vuoksi rauhan aikana palveluksesta kelpoisuusluokka C8b.
Jouni Apajalahti kysyi yhdessä tilaisuudessa kiihkeältä armeijan vastustajalta seuraavasti: Ajatellaan, että vastaasi tulee aseella varustettu ihminen, jonka ilmeisenä tarkoituksen on tappaa sinut. Mitä teet siinä tilanteessa? Annatko tappaa itsesi tuosta vain? Kaveri vastasi: Kuolen mielelläni, koska en voi tarttua aseeseen. Yleisö ulvoi naurusta.
-
Meinasin kieltäytyä aseista esteettisistä syistä, koska kivääri on niin ruma. :040:
-
Keskustelussa se, joka menettää malttinsa häviää pelin. Kyselkäämme enemmän kuin opettakaamme. En ainakaan minä voi olla niin varma, että olen kaikessa oikeassa. Sen myös tiedän, että kaikki, jotka ovat ainoana oikeassa, ovat vaarallisen väärässä. Ollaan mitä ollaan, mutta Herralle alamaisia ja muiden kuuntelijoita.
Ja tähän vielä vanhan virren sanat Äl' ann' mun vilpistellä Pois sinust', Jesu Christ'!
Keskustelussa se, joka menettää malttinsa häviää pelin.
En ainakaan minä voi olla niin varma, että olen kaikessa oikeassa. Sen myös tiedän, että kaikki, jotka ovat ainoana oikeassa, ovat vaarallisen väärässä. Ollaan mitä ollaan, mutta Herralle alamaisia ja muiden kuuntelijoita.
Vai mitä Salis, Karjalaisenkyösti..............
-
Sai kyllä ihan omasta ansiosta. Alkaa hävettää kuulua liikkeeseen, joka ei tee mitään viedäkseen sanomaa kantakirjakörttiläisten joukon ulkopuolele ja sitten sen johtajilla on vielä otsaa arvostella toisia, jotka ihan vilpittömällä mielellä haluavat avata hengellisiä aarteita niistä osattomille. On lapsellista ja omahyväistä arvostella toisia menetelmistä ja pilkata huonoista tuloksista, jos itse ei pane tikkua ristiin. Jos ei pidä herätyskristillisyydestä niin mitä se auttaa voivotella omissa nurkissa. Tuntuu ihan siltä että rukiinen leipä onkin varattu vain omalle jengille ja halutaakin jättää toiset syömään epäterveellistä vehnäleipähöttöä.
Kyllä on liikkeen johdolla nyt itsetutkistelun paikka. Toivon, että se päivä tulee pian, jolloin Herättäjä-Yhdistyksen edustajalla on jotain positiivista ja kiinnostavaa sanottavaa mediassa sen sijaan että aina vain arvostellaan toisia.
Just joo! Pieni kurkistus oman puserosi sisään kannattaisi. Jatkat samaan tapaan kuin mistä muita moitit. Potki itsesi pois ja juhli uusilla, täydellisimmillä ja tyydytystäsi tuottavimmilla laitumilla. Ilmoitan kuitenkin jo etukäteen, että joudut aina pettymään - ihmisiä kun olemme.
Rukiista leipää tarvitaan koko kristikuntaa ajatellen. Kristusta tulee kirkastaa, mutta ei ihmistä korostamalla, eikä hänen hyveitään ja painoarvoaan koroittamalla. Toki tulee antaa arvo sanan esillä pitäjille, mutta jos vain sillä ratsastetaan, Jumalan osuus jää toissijaiseksi. Jumala on se joka uskon synnyttää, ihmisen osuus jää loppujen lopuksi hyvin vähäiseksi. Jos Jumala ei itse saa avata sydäntä - kääntymään Hänen puoleensa, ihmisten puheet ovat turhia, eivätkä ne johda ymmärtämään uskon salaisuutta. Tänä päivänä keskitytään enemmän ihmisen suorituksiin ja ihannointiin, kuin Jumalan mahdollisuuksiin. Lieneekö haukkumisesi kohteella tällainen näkemys - en tiedä - sen tietää vain hän itse?
Tarvitaan myöskin itsetutkistelua, mutta ennenkaikkea suvaitsevaisuutta ja anteeksi antoa. Mutta kuinka vaikeaa se on ainakin minulle - liekö sinulle?
Se näyttää olevan niin, että jos puhuu rukiisesta leivästä on liian uskovainen. Jos toimii toisin, on suolaton ja mauton. Elä tässä nyt kaikkien mieliksi. Tämän olen ratkaissut olemalla sitä mitä olen.
"En ole sitä mitä minun pitäisi olla. En ole sitä mitä haluaisin olla. En ole sitä mitä toivoisin olevani. En ole sitäkään mitä ennen olin. Jumalan armosta olen se mikä olen".
Herätyskristillisyyden kannattaja ja kantakirjakörtti
Lars Mikael
-
Tarvitaan myöskin itsetutkistelua, mutta ennenkaikkea suvaitsevaisuutta ja anteeksi antoa. Mutta kuinka vaikeaa se on ainakin minulle ?
Siis minulle
Elä tässä nyt kaikkien mieliksi. Tämän olen ratkaissut olemalla sitä mitä olen.
"En ole sitä mitä minun pitäisi olla. En ole sitä mitä haluaisin olla. En ole sitä mitä toivoisin olevani. En ole sitäkään mitä ennen olin. Jumalan armosta olen se mikä olen".
Jumala armahtaa, minä en.
-
Vai mitä Salis, Karjalaisenkyösti..............
Jos Sulla on jotain mua vastaan, sano se suoraan, äläkä vihjaile.
-
Jos Sulla on jotain mua vastaan, sano se suoraan, äläkä vihjaile.
Keskustelussa se, joka menettää malttinsa häviää pelin.
Mitä haluat että sanon Sinulle suoraan ja voiko sen sanoa julkisesti vai yksityisesti ettei joudu "kahleisiin". :icon_wink:
Mutta nyt minulla on hieman aika rajoitettu kun hovimestari löysi minulle pöydän ja voin alkaa nauttimaan lounasta.
-
Yritin vastata SAliksen tekstiin jossa hän puhuu rukiisesta leivästä joka jokaisen sukupolven pitää itse löytää
Tässä jutussa olisi jotakin jota vähän tarkentaisin, itselleni aika iso juttu..
Toistan jutun jonka jo kerran jossakin kirjoitin. Herännäisyydessä on minusta, tai ainakin minulle, alustavan tutusmisen perusteella tarjolla aika aikuista ja rauhallista ja riehumatonta kristinuskon perustulkintaa...tai mikä nyt olisi oikea ilmaus. Vahvin juttu on se erittäin realistinen armahdus, se, ettei minun edellytetä toimivan jonkinlaisena "tuotteen" markkinoijana eikä etenkään sen mannekiinina, päinvastoin!
Tarkoititko, että jokainen körttiläisyyteen kasvanut tai tutustunut kristitty sukupolvi joutuu hakemaan tai peräti leipomaan sen rukiisen leipänsä itse, vai oliko ajattelu laajempaa, tyyliin jokainen kristinuskoon kastettu kyllä lopulta hamnautuu körttiläisyyteen?
Löytää että siinä se totuus perimmältään on? Rupeaa körtiksi (niin kuin joku ottaa kasteen ja "rupeaa" kristityksi...???)
Tätä on mieleni tehnyt kysyä oikeastaan kaikilta, ja jo monta kertaa. Mietin vain aika kauan kysynkö lainkaan - tulenko vain väärin ymmärretyksi, tulkitaanko mint lähinnä tarpeettomaksi ulkopuoliseksi räksyttäjäksi jollei vallan körttivihaajaksi - ja jos kuitenkin kysyn, niin löydänkö sanat joilla esitän asian, no yritetään nyt:
Onko jotenkin oleellisempaa olla "körtti" kuin olla kristitty?
Eikö siis körttiläisyys ole vain eräs tapa, ehkä monelle jo itseään vähän tuntevalle aika realistinen tapa jatkaa hengellistä ajattelua, Kristukseen tutustumista, ja rukoilla, hyvänen aika. Ei kai se kaikkine korostuksineen, kulttuureineen, omine "pyhine miehineen", tärkeine ystävyyssuhteineen ja kultinomaisine muotoineen aja tärkeydessä jo itse kristinuskon ohitse?
....................................
Kuljin sen ortodoksisuutta kokeilleen ystäväni kanssa niissä ort. palveluksissa ja usein jututin itse kirkkokahveilla heidän pappejaan ja todella: He sanovat että oleellista on olla juuri ortodoksi. Vain ortodoksi matkaa kirkkolaivassa kohti pelastusta. Etteikö muuten voi pelastua? No, hyvällä onnella, kuin puupalaan haaksirikossa tarrautunut hukkuva, joka viskautuu jollekin rannalle, siis ihan sattumalta, mutta hyvin sattumanvaraista se on...epävarmaa...
Ei ollut sitten tämän kuultuani oikein minun juttuni olla ortodoksi - itse voin nähdä sen vain eräänä tapana toteuttaa ja jakaa omaa uskoa, edellyttää usein sitä että on siihen kulttuuriin lapsesta kasvanut - ei aina, tietenkään, mutta usein.
No, olen alueelta jolla ei körteistä tiedetty yhtikä mitään. Tässä on erittäin paljon sellaista, jossa juuri minun olisi hyvin hyvä olla - kristitty. Mutta ei enempää. Arvostan tätä, mutta minun on aika hankalaa ajatella olevani "körtti". Minä olen kristitty.
Pena tuolla kirjoitti, ettei identiteeteillä pelastuta. Voin ottaa tämän lähestymistavan vaivatta omakseni monesta syystä, mutta ikinä en kai nimittäisi itseäni "körtiksi". Kristityksi kyllä.
-
Hei hei hei! Seppos, auta! Nyt meni Saliksen sanomaksi asioita joita minä sanoin! Yriutän korjata sitä. Tunaroin jotakin lainatessani häneltä pätkää!
-
Yritin vastata SAliksen tekstiin jossa hän puhuu rukiisesta leivästä joka jokaisen sukupolven pitää itse löytää
Tässä jutussa olisi jotakin jota vähän tarkentaisin, itselleni aika iso juttu..
Toistan jutun jonka jo kerran jossakin kirjoitin. Herännäisyydessä on minusta, tai ainakin minulle, alustavan tutusmisen perusteella tarjolla aika aikuista ja rauhallista ja riehumatonta kristinskon perustulkintaa...tai mikä nyt olisi oikea ilmaus. Vahvin juttu on se erittäin realistinen armahdus, se, ettei minun edellytetä toimivan jonkinlaisena "tuotteen" markkinoijana eikä etenkään sen mannekiinina, päinvastoin!
Tarkoititko, että jokainen körttiläisyyteen kasvanut tai tutustunut kristitty sukupolvi joutuu hakemaan tai peräti leipomaan sen rukiisen leipänsä itse, vai oliko ajattelu laajempaa, tyyliin jokainen kristinuskoon kastettu kyllä lopulta hamnautuu körttiläisyyteen?
Löytää että siinä se totuus perimmältään on? Rpeaa körtiksi (niinkuin joku ottaa kasteen ja "rupeaa" kristityksi...???)
Tätä on mieleni tehnyt kysyä oikeastaan kaikilta, ja jo monta kertaa. Mietin vain aika kauan kysynkö lainkaan - tulenko vain väärin ymmärretyksi, tulkitaanko mint lähinnä tarpeettomaksi ulkopuoliseksi räksyttäjäksi jollei vallan körttivihaajaksi - ja jos kuitenkin kysyn, niin löydänkö sanat joilla esitän asian, no yritetään nyt:
Onko jotenkin oleellisempaa olla "körtti" kuin olla kristitty?
Eikö siis körttiläisyys ole vain eräs tapa, ehkä monelle jo itseään vähän tuntevalle aika realistinen tapa jatkaa hengellistä ajattelua, Kristukseen tutustumista, ja rukoilla, hyvänen aika. Ei kai se kaikkine korostuksineen, kulttuureineen, omine "pyhine miehineen", tärkeine ystävyyssuhteineen ja kultinomaisine motoineen aja tärkeydessä jo itse kristinuskon ohitse?
....................................
Kuljin sen ortodoksisuutta kokeilleen ystäväni kanssa niissä ort palveluksissa ja usein jututin itse kirkkokahveilla heridän pappejaan ja todella: He sanovat että oleellista on olla juuri ortodoksi. Vain ortodoksi matkaa kirkkolaivassa kohti pelastusta. Etteikö muuten voi pelastua? No, hyvällä onnella, kuin puupalaan haaksirikossa tarrautunut hukkuva, joka viskautuu jollekin rannalle, siis ihan sattumalta, mutta hyvin sattumanvaraista se on...epävarmaa...
Ei ollut sitten tämän kuultuani oikein minun juttuni olla ortodoksi - itse voin nähdä sen vain eräänä tapana toteuttaa ja jakaa omaa uskoa, edellyttää usein sitä että on siihen kulttuuriin lapsesta kasvanut - ei aina, tietenkään, mutta usein.
No, olen alueelta jolla ei körteistä tiedetty yhtikä mitään. Tässä on erittäin paljon sellaista, jossa juuri minun olisi hyvin hyvä olla - kristitty. Mutta ei enempää. Arvostan tätä, mutta minun on aika hankalaa ajatella olevani "körtti". Minä olen kristitty.
Pena tuolla kirjoitti, ettei identiteeteillä pelastuta. Voin ottaa tämän lähestymistavan vaivatta omakseni monesta syystä, mtta ikinä en kai nimittäisi itseäni "körtiksi". Kristityksi kyllä.
-
Onko jotenkin oleellisempaa olla "körtti" kuin olla kristitty?
Pena tuolla kirjoitti, ettei identiteeteillä pelastuta. Voin ottaa tämän lähestymistavan vaivatta omakseni monesta syystä, mutta ikinä en kai nimittäisi itseäni "körtiksi". Kristityksi kyllä.
Ei ole. Körttiläisyys on vain yksi muiden tapojen kanssa samanarvoinen tapa olla kristitty. Se vain sattuu osumaan minun ja monen muun pirtaan. Se on sitä mitä me ymmärrämme kristillisyydellä arjessa ja elämässä. Toiset ymmärtää toisin eikä siinä ole mitään väärää, emmekä ryhdy heitä opettamaan.
-
Eikö siis körttiläisyys ole vain eräs tapa, ehkä monelle jo itseään vähän tuntevalle aika realistinen tapa jatkaa hengellistä ajattelua, Kristukseen tutustumista, ja rukoilla, hyvänen aika. Ei kai se kaikkine korostuksineen, kulttuureineen, omine "pyhine miehineen", tärkeine ystävyyssuhteineen ja kultinomaisine muotoineen aja tärkeydessä jo itse kristinuskon ohitse?
---
No, olen alueelta jolla ei körteistä tiedetty yhtikä mitään. Tässä on erittäin paljon sellaista, jossa juuri minun olisi hyvin hyvä olla - kristitty. Mutta ei enempää. Arvostan tätä, mutta minun on aika hankalaa ajatella olevani "körtti". Minä olen kristitty.
Onneksi kenenkään ei tarvitse olla körtti. Siioninvirsiseuroissakin voi käydä vapaasti ihan vain kristittynä, jos seurojen tyyppistä hartaustilaisuutta kaipaa ja Siionin virsia haluaa veisata porukassa. Siinä on tosin se vaara, että körtin leima tarttuu, vaikka ei tahtoisikaan. "Juu, en minä kuulu mihinkään herätysliikkeeseen, ne on kaikki syvältä. Mutta puhutaan tästä myöhemmin, on vähän kiire siioninvirsiseuroihin..."
Mikä voisi olla körtin operationaalinen määritelmä (http://fi.wikipedia.org/wiki/Operationalisointi)? Yhdistyksen jäsenyys ei sitä ratkaise, vaikka yhdistyksen jäsenet voidaan körteiksi lukea. Sanoisin, että jos kolmatta kertaa menee vapaaehtoisesti herättäjäjuhlille tai käy säännöllisesti seuroissa, niin uskontososiologi ehkä laittaisi rastin herännäisyys-kohtaan.
Väitetään, että suuri joukko kirkon työntekijöistä sanoisi kysyttäessä olevansa "lähinnä körtti". Piti tuo paikkansa tai ei, niin se ehkä kertoo jotain liikkeen löyhärajaisuudesta. Voisiko sanoa olevansa "lähinnä vanhoillislestadiolainen"? En tiedä.
Herännäisyys on kristinuskon sisällä vaikuttava luterilainen hengellinen liike. Jos herännäisyys katoaa, kristinusko jää. Jos kristinusko katoaisi, ei jäisi herännäisyyttäkään.
Mt
-
Sanoisin, että jos kolmatta kertaa menee vapaaehtoisesti herättäjäjuhlille tai käy säännöllisesti seuroissa, niin uskontososiologi ehkä laittaisi rastin herännäisyys-kohtaan.
Mt
Jaa...no minun puolestani sitten, jos se tekee uskontososiologin onnelliseksi. Tosin...mitä on "säännöllinen" seuroissakäynti? Entä jos veisailee kotona?
Kyllä m inäkin kaipaisin sitä "operationaalista määritelmää". Kai tuo "lähinnä körtti" viittaa siihen että kun tämä nyt on matalakirkollinen herätysliikekirkko, oikeastaan vähän heiveröinen muulta profiililtaan, niin johonkin pitää itsensä sijottaa eikä "luterilainen" kelpaa kai sitten mihinkään...ortodoksi on toista mutta se kirkko onkin korkeakirkollinen kuin mikä... ja ehkä siinä moni haluaa sanoa ottavansa asiat vakavasti ja ihan joskus itsekin rukoilevansa ja lukevansa Raamattua joskus muustakin syystä kuin siksi että on taas se saarnavuorokin. ja ettei ei nyt ainakaan ole sitä kiihkeintä sorttia, hyväksyy naiset pappisvirkaan eikä pommita uskoontulovaateilla... olisiko se pikemminkin yritys kertoa, mitä osapuilleen ei ole?
-
- Miltähän kuulostaisi ketju "kristittyjen ämmien puheenpulinaa"?
-
Aiko sellainen jossa saisi kertoa unistaan, näyistään, kokemuksistaan, Jumalan kohtaamisesta, tunteista.
Mellä käännynnäiskörteillä niitä on aina edelleen, vaikka kuinka kuolettaisi kuin syntiä.
Ei niitä tarvitse ruokkia, ne tulee. Mutta julkisestiko ?
En usko että Herännäisyyden perinteen kannalta olisi hyvä. Mutta yv:t on sopivampi keino purkaa paineita. Minun mielestäni.
tunteellinen Riitta-mummi
-
Tarkoititko, että jokainen körttiläisyyteen kasvanut tai tutustunut kristitty sukupolvi joutuu hakemaan tai peräti leipomaan sen rukiisen leipänsä itse, vai oliko ajattelu laajempaa, tyyliin jokainen kristinuskoon kastettu kyllä lopulta hamnautuu körttiläisyyteen? Löytää että siinä se totuus perimmältään on? Rupeaa körtiksi (niin kuin joku ottaa kasteen ja "rupeaa" kristityksi...???)
Näin se juuri on. Kaikenlaisten uskonharjoitusten, suoritusten ja uskoontulojen jälkeen on kertakaikkiaan hienoa tulla
johtopäätökseen, ettei oma usko eivätkä omat teot riitä vaan on heittäydyttävä Jumalan armon varaan. Kysymys on luopumisesta, kaiken turhan uskon askartelun taakse jättämisestä. Uskon kilvoittelu on sitä, että uskaltaa olla vain ja ainoastaan armon varassa.
Onko jotenkin oleellisempaa olla "körtti" kuin olla kristitty?
Mielestäni oleellista on juuri se, ettei tarvitse enää etsiä jotakin tavoittamatonta. Jumalan armo tavoittaa ilman, että teet mitään.
Eikö siis körttiläisyys ole vain eräs tapa, ehkä monelle jo itseään vähän tuntevalle aika realistinen tapa jatkaa hengellistä ajattelua, Kristukseen tutustumista, ja rukoilla, hyvänen aika. Ei kai se kaikkine korostuksineen, kulttuureineen, omine "pyhine miehineen", tärkeine ystävyyssuhteineen ja kultinomaisine muotoineen aja tärkeydessä jo itse kristinuskon ohitse?
Mitä ovat niitä kultinomaisia muotoja? Seuratko vai siionin virret? En koe oleva körttikulttuurin edustaja millään lailla. Olen kovin tavallinen ihminen. Liikkeen perustajat ovat tietysti kunnioitettuja kuten lähimain kaikissa kansalaisliikkeissä, mutta tie Paavo Ruotsalaiseen käy Paavon yli. Körttiläisyyskin uudistuu.
-
Kultin muodostavat jäsentyneet uskonnon harjoittamisen menot. Ei niissä ole mitään pahaa.
Itselläni alkaa lyödä yli siinä vaiheessa kun körtteilystä pitäisi muodostaa kovin holistinen elämäntapa, siis kuten gootteilu nuorisolla, körtteiltäisiin puvuilla, huiveilla,sun muulla oheisrihkamalla, syötäisiin vain körttipastilleja yskään tai makeannälkään. Kulttuurikörtteily.
Silloin kun seurasin sitä kaverini ortodokseilua sivusta, kävin kerran Valamossakin, ja sain tilaisuden jutella sen isä Arsenin kanssa. Hän sanoi että kaikki muu vielä menee, mutta tämä menee häneltä yli hilseen - en nyt muista tarkkaa sanamotoa - tai saa tympäytymään ja tuskastumaan, että naiset kekkaavat olla ortodokseja ja tulevat sitten feresi päällä Valamoon juhlakausina palveluksiin olemaan niin ortodoksia, niin ortodoksia, kun mieltävät että juu, ortodoksin kuuluu pukeutua feresiin. Jos nyt on siirtokarjalaisista juurista ja käyttäisi sitä muutenkin ja on sitä perua ortodoksikin, kastettu ja liitetty siihen kirkkoon ihan pienenä, on juttu vähän eri. Silloinhan se on vain siisti vähän juhlavampi vaate, eikä hän tätä minoriteettia tarkoita.
JOs nyt tuollainen identiteetin hakeminen körtteilystä on jollekin juttu, niin mikäs siinä, ei kenenkään tarvitse minun mielipiteideni mukaan täällä purjeitaan asettaa - kunhan minun ei itseni tarvitse niin tehdä. Hölmöltä se kyllä näyttää. Mutta parempi niinkin kuin kokonaan ilman, identiteettiä siis.
-
Yritin vastata SAliksen tekstiin jossa hän puhuu rukiisesta leivästä joka jokaisen sukupolven pitää itse löytää
Tässä jutussa olisi jotakin jota vähän tarkentaisin, itselleni aika iso juttu..
Toistan jutun jonka jo kerran jossakin kirjoitin. Herännäisyydessä on minusta, tai ainakin minulle, alustavan tutusmisen perusteella tarjolla aika aikuista ja rauhallista ja riehumatonta kristinuskon perustulkintaa...tai mikä nyt olisi oikea ilmaus. Vahvin juttu on se erittäin realistinen armahdus, se, ettei minun edellytetä toimivan jonkinlaisena "tuotteen" markkinoijana eikä etenkään sen mannekiinina, päinvastoin!
Tarkoititko, että jokainen körttiläisyyteen kasvanut tai tutustunut kristitty sukupolvi joutuu hakemaan tai peräti leipomaan sen rukiisen leipänsä itse, vai oliko ajattelu laajempaa, tyyliin jokainen kristinuskoon kastettu kyllä lopulta hamnautuu körttiläisyyteen?
Löytää että siinä se totuus perimmältään on? Rupeaa körtiksi (niin kuin joku ottaa kasteen ja "rupeaa" kristityksi...???)
Tätä on mieleni tehnyt kysyä oikeastaan kaikilta, ja jo monta kertaa. Mietin vain aika kauan kysynkö lainkaan - tulenko vain väärin ymmärretyksi, tulkitaanko mint lähinnä tarpeettomaksi ulkopuoliseksi räksyttäjäksi jollei vallan körttivihaajaksi - ja jos kuitenkin kysyn, niin löydänkö sanat joilla esitän asian, no yritetään nyt:
Onko jotenkin oleellisempaa olla "körtti" kuin olla kristitty?
Eikö siis körttiläisyys ole vain eräs tapa, ehkä monelle jo itseään vähän tuntevalle aika realistinen tapa jatkaa hengellistä ajattelua, Kristukseen tutustumista, ja rukoilla, hyvänen aika. Ei kai se kaikkine korostuksineen, kulttuureineen, omine "pyhine miehineen", tärkeine ystävyyssuhteineen ja kultinomaisine muotoineen aja tärkeydessä jo itse kristinuskon ohitse?
....................................
Kuljin sen ortodoksisuutta kokeilleen ystäväni kanssa niissä ort. palveluksissa ja usein jututin itse kirkkokahveilla heidän pappejaan ja todella: He sanovat että oleellista on olla juuri ortodoksi. Vain ortodoksi matkaa kirkkolaivassa kohti pelastusta. Etteikö muuten voi pelastua? No, hyvällä onnella, kuin puupalaan haaksirikossa tarrautunut hukkuva, joka viskautuu jollekin rannalle, siis ihan sattumalta, mutta hyvin sattumanvaraista se on...epävarmaa...
Ei ollut sitten tämän kuultuani oikein minun juttuni olla ortodoksi - itse voin nähdä sen vain eräänä tapana toteuttaa ja jakaa omaa uskoa, edellyttää usein sitä että on siihen kulttuuriin lapsesta kasvanut - ei aina, tietenkään, mutta usein.
No, olen alueelta jolla ei körteistä tiedetty yhtikä mitään. Tässä on erittäin paljon sellaista, jossa juuri minun olisi hyvin hyvä olla - kristitty. Mutta ei enempää. Arvostan tätä, mutta minun on aika hankalaa ajatella olevani "körtti". Minä olen kristitty.
Pena tuolla kirjoitti, ettei identiteeteillä pelastuta. Voin ottaa tämän lähestymistavan vaivatta omakseni monesta syystä, mutta ikinä en kai nimittäisi itseäni "körtiksi". Kristityksi kyllä.
(http://www.cosgan.de/smiliegenerator/ablage/719/361.png)
Sallinet reippaisiin "tuuletuksiisi" reippaan kannanottoni? Mistä ihmeestä olet saanut tällaisia käsityksiä ja perusteettomia tulkintoja? Tahallista vai tahatonta?
Minun mielestäni:
Usko ja sen mukana luvattu perillepääseminen ei ole helluntalaisuuden, lestadiolaisuuden, körttiläisyyden, katolilaisuuden, eikä minkään muunkaan laisuuden/läisyyden mukanaan tuomaa. Jumala pelastaa - kuulummepa mihin tahansa - Jeesuksen sovitustyön seurauksena.
Minun mielestäni:
Körtti ei ole yhtään erilaisempi kristitty. Syntinen, vajavainen ja armoa tarvitseva niin kuin me kaikki muutkin. Teet körttiläisyydestä täysin vääriä tulkintoja, kun kyselet: "Onko jotenkin oleellisempaa olla "körtti" kuin olla kristitty?" Oleellista on on se kenelle kuuluu, ei se mihin kuuluu.
Minun mielestäni:
Mikään herätysliike tai uskonyhteisö ei ole "rukiisen leivän" leipoja, siihen eivät ne kertakaikkiaan kykene. Rukiinen leipä, elämän eväs ja uskon vahvistus on JUMALAN SANA. Jumalan sanaa tulee pitää esillä, sitä tulee viljellä ja sillä heikkoa uskoamme vahvistaa.
Minun mielestäni:
Körttiläisyys ei aja kristinuskon ohitse, niin kuin sinä tulkitset. "Vain eräs tapa...realistinen tapa... korostuksineen...kulttuureineen...omine "pyhine miehineen"...tärkeine ystävyyssuhteineen ja kultinomaisine muotoineen": määrittelet körttiläisyyttä. Sinun tulkintaasi, joka on hyvin kaukana todellisuudesta. Todellisuus on toisenlaista. Miten nyt tällainen tulkinta, kun körttiläisyyttä pidetään yleensä mauttomana ja hajuttomana, jopa mitään sanomattomana?
Minun mielestäni:
Tarvitsemme hengellisen kodin - uskonyhteisön, jossa saamme kasvaa, tavata ystäviä. Ehkä se tulee tavaksikin, mutta ei siinä luulisi olevan mitään tuomittavaa eikä arvioinnin arvoista. Onko parempi, että juoksemme rauhattomana paikasta toiseen etsimässä kokemuksia ja saamassa mitä erilaisimpia vaikutteita ja nielemme erilaisia oppeja - päähän siinä menee sekaisin.
---------------------------------------
En koe Sinua körttivihaajaksi ja saat olla minun puolestani se mikä olet - täysillä. Ulkopuolelta onkin hyvä aina arvioida. Mieti kuitenkin aina harkintaa ja tutustu tosiasioihin ennen lausunnon antamistasi, vaikka siihenkin Sinulla on tietenkin oikeus. En ole myöskään mielestäni tulkinnut Sinua väärin, niin selvästi toit kantasi julki. Toki tosiasioitakin löytyy minun mielestäni tekstistäsi, sitä en kiellä.
---------------------------------------
Olen tainnut ylittää valtuuteni taas tällä foorumilla, mutta siitä päättäköön SeppoS
-
En ole sisä- enkä ulkopuolella. Kaikki käsitykseni olen saanut oikeastaan tätä foorumia seuraamalla. Herättäjäjuhlilla tietenkin syntyy aina jotakin, mutta täällä kyllä kiinnittyy juuri noihin seikkoihin huomio. En "tuuleta reippaasti", se on sitten jo vähän toisenlaissta menoa, ja sanoinhan miettineeni pitkään, uskallanko kysyä. No, nyt olen kysynyt ja vastattukin on. Saa vastata lisää jos haluaa, minun puolestani tämä on esitetty, harkinnan jälkeen ja sanatkin jokseenkin kultavaaálla punniten. Arvasin kyllä että joku loukkaantuu ja tuohtuu, eikä siinä mitään. Kysyjän saa kyllä äkkiä ulkopuolelle - tai vaikenemaan. Silti kysyin, enkä kadu, sillä kysyin vilpittömin mielin.Ehkä juri sitä mietiskellen, mihin sitten kuuluisin jos tähän liitettäisiin...Herran armosta...
Näin Jeesus tykönäsi
alati olla anna mun.
Kun armokädelläsi
minua hoidat, rauhoitun.
Rauhaasi syventyvään
huoleni häviää
ja sydän siinä hyvään
lepoon ja rauhaan jää
Nyt oksa villipuusta
veitsellä irrota
Eroita minut muusta, ja jaloon oksasta.
-
Arvasin kyllä että joku loukkaantuu ja tuohtuu, eikä siinä mitään. Kysyjän saa kyllä äkkiä ulkopuolelle - tai vaikenemaan.
No kuule...en loukkaantunut, enkä tuohtunut, siihen edellisen viestinikin viimeiset lauseet viitannevat. Ole vapaa. Älä vaikene, älä jää ulkopuoliseksi, sillä sinua tarvitaan mielipiteinesi. Vastasin vain omalta osaltani ja omalla tavallani ja sitäpaitsi mielipiteethän olivat vain minun. Olen aivan varma, että kaikki eivät yhdy niihin. Tällä foorumilla olen painiskellut paljon jyrkempien ja radikaalimmin esitettyjen mielipiteiden kanssa. Minulla on vain se paha tapa, että koen haasteena vastausten antamisen, eikä se ole ainoa vajaavaisuuteni.
Ystävyydellä
Lars Mikael
-
(http://cosgan.de/smiliegenerator/ablage/719/385.png)
-
Kultin muodostavat jäsentyneet uskonnon harjoittamisen menot. Ei niissä ole mitään pahaa.
Itselläni alkaa lyödä yli siinä vaiheessa kun körtteilystä pitäisi muodostaa kovin holistinen elämäntapa, siis kuten gootteilu nuorisolla, körtteiltäisiin puvuilla, huiveilla,sun muulla oheisrihkamalla, syötäisiin vain körttipastilleja yskään tai makeannälkään. Kulttuurikörtteily.
Lienee aika harvinaista, mitä nyt herättäjäjuhlilla näkyy jokunen körttipuku. Ja sitten on niitä virsipaitoja, mutta se nyt ei ole sen kummoisempaa kuin muutkaan tekstipaidat. En kyllä löydä juurikaan kokonaisvaltaisen körttielämäntavan aineksia, ellei nyt seuroissa käymistä siksi lasketa. Kultti-termillä on useita merkityksiä, yksi niistä juuri mainitsemasi. Nykyisin arkikielessä sillä viitataan useimmiten tiukkarajaiseen, hierarkkiseen uskonnolliseen yhteisöön, joka vetää jyrkän rajan eliittisisäryhmän ja ulkopuolisten välille. Esimerkiksi Uskontojen uhrien tuen sivuilla todetaan kultista muun muassa: "Kultti on hierarkinen, lujaotteisesti ylhäältä päin hallittu uskonyhteisö, jonka johtajat ja/tai opit määräävät jäsenten asioista paljon enemmän kuin yleensä on tapana läntisissä demokratioissa." (Lähde: UUT:n verkkosivut (http://www.uskontojenuhrientuki.fi/ahdistava-uskonto/lahko-kultti))
Tästä johtuu kultti-sanan vieroksunta, jos sitä käytetään ns. perinteisistä hengellisistä liikkeistä, kuten herännäisyydestä tai vakiintuneista vapaan kristillisyyden yhteisöistä.
Mt
-
Värejä on monenlaisia. Yhden lempiväri on armoa tarvitseva musta, jossa löytää tiensä perille vain luottamalla siihen, että joku toinen vie. Yhden lempiväri on vitivalkoinen, kaikesta liasta ristinpuussa puhdistettu. Yhden lempiväri on verenpunainen. Yhden lempiväri on toiveikkaan iloinen vihreä. Yksi pitää katumuksen violetista.
Mutta ne nyt vaan on värejä. Ihmisen tapa nähdä valon heijastus eri pinnoilta. Mistä sen edes voi tietää, näkeekö toinen ihminen värit samalla lailla kuin minä?
(Ihan oikeesti mistä sen voi tietää? Kertokaa? Entä jos ihmisten silmissä on jotain semmosia eroja että kaikkien käsitys esim. punaisesta on vähän erilainen?)
-
Värejä on monenlaisia. Yhden lempiväri on armoa tarvitseva musta, jossa löytää tiensä perille vain luottamalla siihen, että joku toinen vie. Yhden lempiväri on vitivalkoinen, kaikesta liasta ristinpuussa puhdistettu. Yhden lempiväri on verenpunainen. Yhden lempiväri on toiveikkaan iloinen vihreä. Yksi pitää katumuksen violetista.
Mutta ne nyt vaan on värejä. Ihmisen tapa nähdä valon heijastus eri pinnoilta. Mistä sen edes voi tietää, näkeekö toinen ihminen värit samalla lailla kuin minä?
(Ihan oikeesti mistä sen voi tietää? Kertokaa? Entä jos ihmisten silmissä on jotain semmoisia eroja että kaikkien käsitys esim. punaisesta on vähän erilainen?)
Kyllä ihminen näkee punaisen punaisena paitsi väri- ja puna-vihersokeat. Jopa värin sävyistä voidaan keskustella kun havainto on identtinen.
Minä ihmettelin miksi naapurini oli niin innostunut mustavalkokuvista, joita hän teki upeita ja värikuvista viisveisas kunnes selvisi, että hän on täysin värisokea. Liikennevaloista hän tiesi, että ylin on punainen, mutta ei nähnyt sitä.
-
Mie kyllä olen Sannelin kannalla. En voi tietää näkeekö toiset ihmiset värit samanlaisina kuin minä. Toki voin keskustella värien sävyistä toisten kanssa. Onko väri mansikan-, veren- vai viininpunainen. Mutta mistä voin tietää näetkö sinä mansikan samanvärisenä kuin minä.
Tämä on tullut mieleeni kun viher-puna-värisokea kertoi kokemuksistaan. Hän ei ollut tiennyt olevansa värisokea. Oli vain ihmetellyt miksi vaimo löytää metsässä paljon enemmän puolukoita kuin hän. Värisokeus paljastui vasta kun hän oli opettamassa koulussamme psykologiaa. Havaintopsygologian osassa tutustuttiin hahmotus asioihin. Siellä oli tämä klassinen täpläkuvio, jolla värisokeutta testattiin. Hän ei nähnyt täpläkuviossa mitään luku, niinkuin me oppilaat. Hän näki kyllä värin täplissä, mutta omalla tavallaan. Siinä hän ei erottanut punaista ja vihreää toisistaan, kun ne on saman tummuusasteisia ja keskenään sekaisin.
Harmaakaihi muuttaa myös värinäköä. Jos näette iäkkään rouvan, jolla on violetti sävy hiuksissaan. Syynä voi olla rouvan harmaakaihi, joka saa hänet näkemään sen violetin sävyn ruskeana.
Oma äitini valitti, että olohuoneen katto on maalattava, kun se on niin likaisen värinen. Kun kaihi oli leikattu, ei kattoa enää tarvinnut maalata, se oli äidin silmissä taas ihan kauniin valkoinen.
-
Näin on, mutta olosuhteet on myös aina otettava huomioon asioista päätettäessä ja niitä jälkikäteen arvioitaessa. 70-vuotta sitten vaihtoehtoja ei tainnut paljon muita olla. Puolustaudu tai antaudu, siinä vaihtoehdot. Historian kirjat ovat yksiselitteisesti arvioineet ratkaisun olleen oikean. Saamme elää itsenäisessä valtiossa ja päättää omista asioistamme suomenkansalaisina.
Yhä vähenevässä määrin olemme itsenäisiä perinteisessä merkityksessä, koska monet asiamme päätetään rajojemme ulkopuolella. Maailma muuttuu kovaa vauhtia. :icon_confused:
-
No kuule...en loukkaantunut, enkä tuohtunut, siihen edellisen viestinikin viimeiset lauseet viitannevat. Ole vapaa. Älä vaikene, älä jää ulkopuoliseksi, sillä sinua tarvitaan mielipiteinesi. Vastasin vain omalta osaltani ja omalla tavallani ja sitäpaitsi mielipiteethän olivat vain minun. Olen aivan varma, että kaikki eivät yhdy niihin. Tällä foorumilla olen painiskellut paljon jyrkempien ja radikaalimmin esitettyjen mielipiteiden kanssa. Minulla on vain se paha tapa, että koen haasteena vastausten antamisen, eikä se ole ainoa vajaavaisuuteni.
Ystävyydellä
Lars Mikael
Olisit sie saanut vaikka suuttuakin. Tunteisiin ei kuole. Täällä on ollut hyvä olla.
-
Maailma muuttuu kovaa vauhtia. :icon_confused:
Eikä ainoastaan maailma. :icon_wink:
-
---
Harmaakaihi muuttaa myös värinäköä. Jos näette iäkkään rouvan, jolla on violetti sävy hiuksissaan. Syynä voi olla rouvan harmaakaihi, joka saa hänet näkemään sen violetin sävyn ruskeana.
Oma äitini valitti, että olohuoneen katto on maalattava, kun se on niin likaisen värinen. Kun kaihi oli leikattu, ei kattoa enää tarvinnut maalata, se oli äidin silmissä taas ihan kauniin valkoinen.
Minä ihmettelin kampaajalleni, miksi jotkut iäkkäät rouvat värjäävät hiuksensa violetiksi. Hän selitti, että he ovat värjänneet ne kastanjanruskeiksi, mutta koska heillä on luonnostaan ihan harmaat hiukset, niin niissä väri pysyy huonosti ja muutaman pesun jälkeen jäljelle jää violetti väri.
-
Minä ihmettelin kampaajalleni, miksi jotkut iäkkäät rouvat värjäävät hiuksensa violetiksi. Hän selitti, että he ovat värjänneet ne kastanjanruskeiksi, mutta koska heillä on luonnostaan ihan harmaat hiukset, niin niissä väri pysyy huonosti ja muutaman pesun jälkeen jäljelle jää violetti väri.
Entäs jos...ei ole mitä värjätä :eusa_think:
Niin mutta onhan niitä, mitä ne nyt on. Kun minä en nyt taas osaa sanoa, oliko se tubee :icon_wink:
ps."koskahan nämä keskustelut pysyisivät asia asiana? Ei koskaa, pohdiskeli hiljainen körttifoorumin jäsen".
-
ps."koskahan nämä keskustelut pysyisivät asia asiana? Ei koskaa, pohdiskeli hiljainen körttifoorumin jäsen".
Eikö tämä tietyllä tapaa ole "asiaa"?
Yksi perinteisesti juuri körttiläisyyteen ulkopuolelta liitetyistä mielteistähän liittyy käsittääkseni pukeutumiseen ja ulkonäköön: körttipuku, körttihuivi, körttikampaus...
Poispotkittujen juhlilla kyllä näkee varmaan kaikkia mahdollisia pukeutumistyylejä ja hiusmuoteja nykyään.
Joskus tuntuu, että erityisesti nuoret pyrkivät pukeutumaan mahdollisimman erikoislaatuisesti. Jonkinlaista nuoruuden huomionkaipuuta?
Jossain vaiheessa tässä seuraliikkeessä oli tapana pukeutua siihen mainostettuun körttipukuun. Tästähän on ollut useitakin keskusteluja tällä foorumilla. Itse puku symboloi toisaalta "suruttomista" erottautumista ja oman porukan yhtenäisyyttä. Vaatteilla koreilu oli synti.
Hiukan tuosta on kai tarttunut vielä tänne jälkipolvelle, vaikka vaatteitteni suhteen olenkin aika mustalintu kavereitteni joukossa:
Inhoan vaatteita, joissa on kuvia ja kuvioita. Muutama raidallinen ja ruudullinen flanellipaita ja Siionin virsi T-paita kaapista löytyy, muuten aika kuvatonta ja yksiväristä pyrin pitämään päälläni.
Olenkin miettinyt, että jos ulkonäöstä nousee jollain tavalla kynnyskysymys jossain porukassa, en sellaisessa välttämättä halua liikkua. Jokainen pukeutukoon minun puolestaan siten, että itsestä tuntuu hyvältä. Mitä sitä turhaa murehtimaan, kun omissakin vaatteissa kyllin on?
Poispotkittujen juhlilla ei ole vielä kukaan tullut kyselemään mitään vaatetuksesta. Ei juuri muutenkaan. Kerran joku ihmetteli, miksen kasvata pidempiä hiuksia, vaan pidän ne todella lyhyinä. Sai jopa vihjaillen kysyttyä, että liittykö siihen jokin ideologia.
Vastasin, että kyllä. Minun ideologiani pukeutumiseen on, että aamulla herätessäni minun ei tarvitse välittää muusta kuin siitä, että vedän paidan saumat alaspäin päälleni. Lyhyet hiukset eivät vaadi hoitoa, siinä salaisuus. Kampaaminen vaati työtä, jota en välttämättä halua tuhlata niinkin irrelevanttiin asiaan kuin ulkonäkö.
Siispä: näyttääkö poispotkittu poispotkitulta?
-
Haluaisin vielä kysyä, että kuka on poispotkittu ja mihin? Meinaan vaan, kun puhutaan poispotkittujen juhlista, niin mitä se oikein tarkoittaa? Olen pudonnut kärryiltä. Ehkä syynä siihen on se, jota eräs ystäväni kuvaili näin: Kun mennään kovaa, paskat putoo kärryiltä. :icon_lol:
-
Haluaisin vielä kysyä, että kuka on poispotkittu ja mihin? Meinaan vaan, kun puhutaan poispotkittujen juhlista, niin mitä se oikein tarkoittaa? Olen pudonnut kärryiltä. Ehkä syynä siihen on se, jota eräs ystäväni kuvaili näin: Kun mennään kovaa, paskat putoo kärryiltä. :icon_lol:
Perälauta vuotaa aina.
Kyseessä on Seinäjoen kirkkoherran Tapio Luoman ilmaisu. Siinä on pikkuisen evankelista astian makua.
-
Olen pudonnut kärryiltä.
Minä myös ja monta kertaa.
Ehkä syynä siihen on se, jota eräs ystäväni kuvaili näin: Kun mennään kovaa, paskat putoo kärryiltä.
Ups. olet rohkea Salis ilmaisemaan eritteitä viestissäsi. Sillä jos Minä, siis minä olisin kirjoittanut vastaavan viestin, olisi foorumin valvojalla verenpaine noussu hälytysten määrästä. Mutta kai se on "pärstä kertoimen mukaan" kuka saa tehdä mitäkin.
:icon_wink:
Perälauta vuotaa aina.
Mitäs tämä tarkoittaa? Perälauta vuotaa aina :017:
-
Perälauta vuotaa aina.
(http://www.cosgan.de/images/smilie/ekelig/a015.gif) Minulla jo iästäni johtuen...Meiltä ei kai ole kielletty myöskään erilaiset tulkinnat?
-
(http://www.cosgan.de/images/smilie/ekelig/a015.gif) Minulla jo iästäni johtuen...Meiltä ei kai ole kielletty myöskään erilaiset tulkinnat?
:icon_wink:
ps. Late, enhän minä tiedä vai tiedänkö. Se kai riippuu miltä kantilta katsoo. :icon_cool:
-
Se kai riippuu miltä kantilta katsoo. :icon_cool:
No kuule Benkku! Katso vaivatun, ikääntyvän ja vaikeaa perussairautta elävän huru-ukon kantilta, jonka kaikki paikat ovat alkaneet jo löystyä. :icon_biggrin:
Humour....joke...
-
No kuule Benkku! Katso vaivatun, ikääntyvän ja vaikeaa perussairautta elävän huru-ukon kantilta, jonka kaikki paikat ovat alkaneet jo löystyä. :icon_biggrin:
Humour....joke...
Late, enhän minä tiedä vai tiedänkö. Se kai riippuu miltä kantilta katsoo.
itse itseäni, sillä minulla on ammatirooli ja sitten jos nyt voi sanoa siviilirooli. Eli nyt tarkoitin kyllä itseäni kummalta kantilta katson mainitsemanne "perälautaa", ammattiroolissa (tätä sanaa en kyllä sitten käytä ammattiroolissa) vai siviiliroolissa.
Joten voimia Sinulle, Late.
ps.Kahvi auttaa toimintoihin ... :icon_wink:
-
No kuule Benkku! Katso vaivatun, ikääntyvän ja vaikeaa perussairautta elävän huru-ukon kantilta, jonka kaikki paikat ovat alkaneet jo löystyä. :icon_biggrin:
Humour....joke...
-Mutta ikä ja "vaikea perussairausko" sitten oikeuttaa mihin hyvänsä, hyvä Lars Mikael? Sitä joskus mietin, kun luen pitkiä pohdintojasi sivustolla esiintyvästä hengestä, siitä kuinka täällä ollaan olevinaan niin tietäväisiä ja asetutaan toisten yläpuolelle - halutaan olla muita viisaampia, - ja ihmettelen. Miksi minä en huomaa sellaista kuin...no... aika harvoin...???
Me ikäännymme jokainen päivittäin, ja vaikeaa perussairautta potee täällä hyvin moni, olen huomannut.
-
-Mutta ikä ja "vaikea perussairausko" sitten oikeuttaa mihin hyvänsä, hyvä Lars Mikael? Sitä joskus mietin, kun luen pitkiä pohdintojasi sivustolla esiintyvästä hengestä, siitä kuinka täällä ollaan olevinaan niin tietäväisiä ja asetutaan toisten yläpuolelle - halutaan olla muita viisaampia, - ja ihmettelen. Miksi minä en huomaa sellaista kuin...no... aika harvoin...???
Me ikäännymme jokainen päivittäin, ja vaikeaa perussairautta potee täällä hyvin moni, olen huomannut.
"Ei haukku haavaa tee, jos ei vihainen koira purra saa".
-
Minä myös ja monta kertaa.
Ups. olet rohkea Salis ilmaisemaan eritteitä viestissäsi. Sillä jos Minä, siis minä olisin kirjoittanut vastaavan viestin, olisi foorumin valvojalla verenpaine noussu hälytysten määrästä. Mutta kai se on "pärstä kertoimen mukaan" kuka saa tehdä mitäkin.
:icon_wink:
Mitäs tämä tarkoittaa? Perälauta vuotaa aina :017:
Ei kannata tekeytyä yksinkertaisemmaksi kuin on.
-
Hunajalla saa enemmän kärpäsiä kuin tervalla on vanha sanota, joka pätee edelleen. Olkaatte siis ystäviä toisillenne eikä viisastelevia kiukuttelijoita.
-
"Ei haukku haavaa tee, jos ei vihainen koira purra saa".
Ihan hyvää tietoa. Korvatulppia sitten vaan...
-
Hunajalla saa enemmän kärpäsiä kuin tervalla on vanha sanota, joka pätee edelleen. Olkaatte siis ystäviä toisillenne eikä viisastelevia kiukuttelijoita.
Jep, jep ... mutta minä diggaan "väitellä tai ärsyttää " Saliksen kanssa ihan kiusalla :icon_wink:. Toisalta ihailen hänen vastauksia mutta, välillä ne vaan minun mielestäni ovat liian pitkiä.
Mutta taas omat viestini ovat aika vaikeita... koska haluan niistä tehdä "pähkinöitä". :icon_cool:
-
Jep, jep ... mutta minä diggaan "väitellä tai ärsyttää " Saliksen kanssa ihan kiusalla. Toisalta ihailen hänen vastauksia mutta, välillä ne vaan minun mielestäni ovat liian pitkiä.
Kukahan yksinkertainen ihminen on tälläista tekstiä päästänyt julkisuuteen. :icon_wink:
ps. Taitaa viestin sisältö olla hieman valheelinen.