Jos päästäisi irti siitä osasta itseään joka valehtelee?
Ajattelen tuota Pyryharakan "kuivattua farmaseuttia" ja siinä nyt haitta-aste oli aika vähäinen...muistan minäkin ne farmaseutit joilta käytiin ainoassa päivystävässä apteekissa jonottamassa viidellä pennillä salmiakkijauhoa ja muutaman kerran jolloin tuo olisi olllut käytössä jos olisi ollut tiedossa. Raidallista maalia me kai kerran pyydettiin saada ostaa. Ja jonakin aprillipäivänä käytiin musiikkikaupassa ostamassa fuugaa, ja valittamassa ettei sieltä ostettua äänirautaa saa pysymään vireeessä.
Mutta muuten vilpinpuhuja ottaa kyllä melkoisen riskin. JOku saattaa toimia sen valheellisen informaation perusteella ja siitä seuraa varmasti harmia, ellei vallan ruumiinvammaa. Ja sitten on aina muistettava miten viimeksi valehteli, kunnes on niin sikinsokin valheissaan ettei enää pääse avutta irti.
Pahiten sillä todella aiheuttaa itselleen haittaa, sillä käsitys itsestä muuttuu väistämättä, ensin menee itsetunto. Useimpien on vaikea arvostaa valehtelijaa, ja mitäs kun sen löytää omista nahoistaan. Ajattelukin muuttuu niin sotkuiseksi ettei itsekään tiedä enää kuinka oikeastaan ajattelee, se ei useimmiten tunnu erityisen hyvältä. Suuttuuhan siitä, ja sittenon löydettävä kiukulleen kohde.Pam, riita pystyyn vaan. Ja kun sitä lajia saadaan ihan ilmankin, onko tarpeen enää hankkia lisää?
On totta, että vain osa ajattelusta on tietoista, ettei kaikkea voi tietää, että erehtyy, että suojelee joskus itseään valkoiusella valheella, kyllä vain. Totuuteen pyrkiminen on tämänkin tähden pahuksen tärkeää. Maailma on riittävän hämmentävä ilmankin. Ei ole tarpeen sekoittaa sitä yhtään enempää. Se on e-pä-ter-veel-lis-tä.
