Ahjossa

[karjalaisenkyösti]

Löysin eräästä vanhasta Weli Pölkin runokirjasta "Tulisilla vaunuilla"  itseäni hyvin paljon puhuttelevan runon nimeltä "Ahjossa".
Koska runo löytyy netistä, en kirjoita sitä tähän, vaan laitan linkin:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/11681472/ajatusta-runon-muodossa
Usean kerran sen olen ajatuksella lukenut ja vastakin tulen sitä lukemaan.

Toinen minua puhutteleva runo on Tapio Nousiaisen "Alatien Kristus"
http://www.seppokujala.com/2014/11/kaikki-on-pilalla.html
(Etsi sanapari 'Alatien Kristus', siitä se runo alkaa).
Luultavasti runo loppuu sanoihin "Ehkä he tuntevat minut paremmin kuin sinä".
Tuon lauseen jälkeinen teksti ei ainakaan tuntuisi kuuluvan runoon enää.
Olen tätä runoa täällä aiemminkin suositellut.

Eräs runo on vielä mielessäni, Olavi Peltola sen eräässä saarnassaan luki. En muista runosta paljoa, mutta se jäi mieleeni, että siinäkin puhuttiin ahjossa olemisesta ja Jumalan koetuksesta ja että kun ahjo helpotti, runoilija huomasi, että eipä hän siellä ahjossa paremmaksi muuttunut.

Ehkäpä se on niin, että ahjon tarkoitus ensisijassa onkin opettaa ihmiselle Raamatun salattua viisautta ja tehdä ihmisestä entistä enemmän riippuvaiseksi Raamatun Kristuksesta ja laittaa ihminen sellaiselle paikalle, että voimat ovat sen verran vähissä, että ihminen joutuu lukemaan roskaksi kaiken muun Kristuksen tuntemisen rinnalla.

[karjalaisenkyösti]

Roskakoriin joutuu ihmisen nöyryys, hyvyys, oikeassa oleminen, ja muutkin hyveet ja paheet.

Kun sitten ahjo tarpeeksi paljon helpottaa, ryhdytään penkomaan sitä roskakoria ja ryhdytään jälleen haalimaan niitä roskakorin "aarteita" itselleen.

Luulen ymmärtäväni Jaakobia, joka kirjoittaa, että "Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin" tai kun Paavali kirjoittaa, että "olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin".

Kuka on niin pyhittynyt, että etsii Kristusta ilman jokahetkistä ahjoa?
Luultavasti heitäkin on, mutta väitän, että heitä on ääärimmäisen vähän.

Tulikin mieleeni, että Jonas Lagus kirjoittaa, että "Köyhyys, vaino ja kaikenlainen risti ovat Jumalan valtakunnan runsaimmat eväät..." ja
"Oi, rakkaat ystävät, vaiva, köyhyys ja hätä ..... te salatut ystävät ..."

[Riitta-mummi]

Alustuksestasi pääsen vertaukseen jonka olen saanut myös kokea moneen kertaan.

Kun olen kulunut ja tylsynyt Herra ottaa korjatakseen. Kuumentaa ahjossa, jotta pehemenee muokattavaksi. Sitten takoo, takoo ja takoo. Kastaa vesiastiaan. Se kovettaa hiontakuntoon. Kun hionta on valmis, ottaa työkaluksi.  Olempa veitsi tai viikate, sillä on käyttönsä. Paljossa käytössä kuluu, tylsyy. Ja taas alusta...

Vasta kun kapine laitetaan seinänrakoon, se saa levon. Ehkä sen sieltä vielä joku joskus löytää ja kunnostaa.

[juhani]

Alustuksestasi pääsen vertaukseen jonka olen saanut myös kokea moneen kertaan.

Kun olen kulunut ja tylsynyt Herra ottaa korjatakseen. Kuumentaa ahjossa, jotta pehemenee muokattavaksi. Sitten takoo, takoo ja takoo. Kastaa vesiastiaan. Se kovettaa hiontakuntoon. Kun hionta on valmis, ottaa työkaluksi.  Olempa veitsi tai viikate, sillä on käyttönsä. Paljossa käytössä kuluu, tylsyy. Ja taas alusta...

Vasta kun kapine laitetaan seinänrakoon, se saa levon. Ehkä sen sieltä vielä joku joskus löytää ja kunnostaa.

Tämähän on Ristin Johannesta, Paavalia, Lutheria, ihmistä, joka on kaikkensa antanut... Jumala pyhittää salaisesti ihmisen ja ihmispyhitys on Beelsebuubin ajatuksia.

[Riitta-mummi]

Jumalan suuruuden ylistystä;

https://youtu.be/qK_cCh92Q8U

[karjalaisenkyösti]

Löysin tähän aiheeseen hyvin sopivan tekstin netistä.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Jumalajaahdistusa.htm

Pieni välähdys tuosta Olavi Peltolan tekstistä:

Älä pelkää olla ahdistunut ihminen Jumalan edessä

Älä pelkää olla tuskainen, pimeässä vaeltava, neuvoton, työkyvytön, vailla valoa oleva, joka et kykene mihinkään kunnolliseen, joka et saa etkä jaksa mitään. Ole vain murrettu, sekava, osaamaton, anna vain sisimmästäsi pulputa valoon katkeruutesi, vihasi, epäilyksesi Jumalaa vastaan. Anna vain kaiken olla alastonta ja paljastettua Jumalan edessä, johon ajoittain et saa mitään yhteyttä, josta et edes tiedä onko hän olemassakaan, missä hän on, kuka hän ja millainen hän on. Et jaksa mitään, et ymmärrä mitään.

Muistuttaa paljolti Jonas Laguksen esiin tuomia ajatuksia kirjassa 'Jonas Lagus, Evankeliumin ääni').
Jeesuksen Kristuksen edessä on hyvä sairastaa, vaikka tuntuukin juuri päinvastaiselta.

[Pena]

Psalmissa 66 on tällaiset säkeet (10-12):

Sinä olet koetellut meitä, Jumala, puhdistanut ahjossa kuin hopeaa.
Sinä olet antanut meidän joutua verkkoon, olet pannut orjuuden taakan harteillemme.
Sinä olet antanut vihollisten ajaa ylitsemme, me olemme joutuneet tuleen ja veteen, mutta sinä olet avannut meille jälleen tien.

[juhani]

Muistuttaa paljolti Jonas Laguksen esiin tuomia ajatuksia kirjassa 'Jonas Lagus, Evankeliumin ääni').
Jeesuksen Kristuksen edessä on hyvä sairastaa, vaikka tuntuukin juuri päinvastaiselta.

Oikeastaan mm. Augustinus, Luther, Ristin Johannes ja Paavokin sanoi juuri tätä.

[juhani]

Roskakoriin joutuu ihmisen nöyryys, hyvyys, oikeassa oleminen, ja muutkin hyveet ja paheet.

Kun sitten ahjo tarpeeksi paljon helpottaa, ryhdytään penkomaan sitä roskakoria ja ryhdytään jälleen haalimaan niitä roskakorin "aarteita" itselleen.

Luulen ymmärtäväni Jaakobia, joka kirjoittaa, että "Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin" tai kun Paavali kirjoittaa, että "olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin".

Kuka on niin pyhittynyt, että etsii Kristusta ilman jokahetkistä ahjoa?
Luultavasti heitäkin on, mutta väitän, että heitä on ääärimmäisen vähän.

Tulikin mieleeni, että Jonas Lagus kirjoittaa, että "Köyhyys, vaino ja kaikenlainen risti ovat Jumalan valtakunnan runsaimmat eväät..." ja
"Oi, rakkaat ystävät, vaiva, köyhyys ja hätä ..... te salatut ystävät ..."

Lutteerukselta tähän kohtaan... "Sen vuoksi ihmisen tuleekin tunnustaa kärsimyksensä pyhäköksi ja iloita ja kiittää Jumalaa, kun ne häntä kohtaavat. Kun kärsimykset saapuvat, ne tekevät ihmisen pyhäksi, niin että hän täyttää tämän käskyn ja tulee autuaaksi." M.Luther. Puhe hyvistä teoista. Herättäjä-Yhdistys 1984. s. 99-100.

[Riitta-mummi]

Laitoin oitis varaukseen kirjastosta. Saan sen pian koska jonoa ei ole.

[juhani]

Laitoin oitis varaukseen kirjastosta. Saan sen pian koska jonoa ei ole.

Tämä kirja on nuorta Lutteerusta. Aika mainio opus.

[Riitta-mummi]

Niitä juuri nyt tarvitsen, nuoruutta ja iloa. 

[Pena]

Olisikohan Lutherilla vanhuus pöytäseurueineen ollut iloisempaa aikaa kuin nuoruus munkinkammiossa?

[juhani]

Mielestäni kyllä!

[Viisveisaaja]

Olisikohan Lutherilla vanhuus pöytäseurueineen ollut iloisempaa aikaa kuin nuoruus munkinkammiossa?

Jotenkin kai ihmisiä lähimmäisiä varten täällä eletään.
Siksi uskoisin, että Martti oli enempi iloisempi pöytäseurueessa, mutta varmaankin niitä ahjoja tuli hänelle pyytämättä vanhoilla päivillä jahän jatkoi myös sitä luolaelämäänsäkin?

En itse oikein usko itsensä kiduttamiseen, niin paljoa, kun uskon niitä aikoja ja tuskia tulevan ilman, että alkaisi itseään ruoskimaan.
Silloinhan sitä luonnostaan painutaan rukoukseen ja avunhuutoihin, paastoihin ja muuhun.

Karate kidin oppi isä sanoi, että älä usko pyhää miestä joka ei osaa tanssia.
Kun Skidi ihmetteli munkkien tanssia.